VALTIOPETOS
Julkaistu 11.3.2024 Viimeistelty 22.6.2024 © Jorma Jaakkola
MARKAN LAITON HÄVITTÄMINEN HM 72 §:STÄ TEHTIIN
SALAISELLA EMU-VARAUMAPÖYTÄKIRJALLA
Mihin salainen EMU-varaumapöytäkirja liittyy?
Vastaus: Valtiopetokseen eli Suomen Markan hävittämiseen Hallitusmuodon 72 §:stä ilman lakia.Perustuslain (HM 72§) muuttamista ilman lakia kutsutaan rikoslaissa valtiopetokseksi, rikokseksi, joka ei vanhene.
Valtiontalouden hoitoon tarkoitetun instrumentin (Markka) ohella hävisi myös valtion raha- ja talouspolitiikan hoitoon tarkoitettu päätösvalta, johon liittyvät mm. Markan ulkoisen arvon määrittely ja Suomen Pankin keskuspankkirahoitus, jota valtion ei tarvitse maksaa takaisin.
Nyt Suomen nykyisen taloustilanteen vuoksi tarvitaan molempia, varsinkin keskuspankkirahoitusta. Siksi valtiopetos on pikimmiten vaadittava käsittelyyn.
Hyvä lukija! Olen laatinut tämän sivun Markan laittomasta hävittämisestä perusteelliseksi selvitykseksi, joten toivon, että jaksatte lukea sen kokonaan!
KORKEIN HALLINTO-OIKEUS JA OIKEUSKANSLERI SUOJELEVAT VALTIOPETOKSEN TEHNEITÄ
Korkein hallinto-oikeuskin on tässä selvityksessäni esittämieni dokumenttien mukaan ryhtynyt suojelemaan Suomen korkeata valtiojohtoa. Samoin teki oikeuskansleri.Kysymys kuuluu: Onko Suomi demokratia ja oikeusvaltio?
OLEN EMU-VARAUMAPÖYTÄKIRJAN ASIANOSAINEN
Olen salaisen EMU-varaumakokouksen asianosainen, sillä sain jo 1.12.1999 pöytäkirjaotteen, EMU-varaumatekstin.Sain lokakuussa 2000 Viljo Vuoristolta Korkeimman oikeuden 17.10.2000 tekemän ratkaisun 279/1/00, jossa pöytäkirjan salaaminen vahvistettiin salassapitoargumentteja koventaen.
Korkeimman hallinto-oikeuden salaiseksi vahvistaman Ulkoministeriön EU-ministeriryhmän kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993 ja liitemuistion 1075/93 19.12.1993 sain kokonaisuudessaan toukokuussa 2001.
TÄRKEIN KYSYMYS: - MIKÄ LAKI?
Minkä Suomen hallituksen antaman lakiesityksen hyväksyessään Suomen eduskunta päätti luovuttaa Suomen valtion itsenäisen valtiontalouden hoitoon tarkoitetun instrumentin (Suomen markka) ja päätösvallan EU-jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon?
Jatkokysymys:
Mikä on kyseisen lain tallennenumero ja päiväys?Vastaus: Kyseistä lakia ei ole eduskunnalle annettu hyväksyttäväksi.
Toinen jatkokysymys:
Miksi eduskunta ei ole saanut lakiesitystä?
Vastaus: Suomen korkea valtiojohto harhautti eduskuntaa valheellisella EMU-varaumalla.
MIKSI VALHEELLINEN EMU-VARAUMA TEKAISTIIN?
Suomen markka oli kirjoitettu perustuslakiin eli Hallitusmuodon 72 §:ään. Laki markan poistamiseen HM 72 §:stä olisi pitänyt hyväksyä kiireellisenä, sillä Maastrichtin sopimuksen mukaan kansallisen päätöksenteon määräaika yhteiseen rahaan umpeutui 31.12.1994, vaikka salaiseen pöytäkirjaan tekaistun EMU-varauman avulla on muuta Suomen kansalle uskoteltu.
Suomen korkean valtiojohdon ongelmana oli siinä, ettei eduskunnasta olisi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä marraskuussa 1994 löytynyt tarvittavaa 5/6 kiireellisyysenemmistöä markan poistamiseen HM 72 §:stä.
Korkean valtiojohdon oli ongelman ratkaisemiseksi keksittävä keino - valheellinen EMU-varauma - eduskunnan harhauttamiseksi.
Valheellisella EMU-varaumalla Ahon hallitus sai eduskunnan uskomaan, että Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitettu Markka voidaan myöhemminkin - erillisellä lakiesityksellä - muuttaa euroksi.
Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.
Silloinen pääministeri Esko Aho on valtiopetoksesta vastuussa ulkopolitikasta määränneen presidentti Koiviston kuoltua.
PÄÄMINISTERI ESKO AHO ANTOI VINKIN
Eduskunnan pöytäkirjan sivulla 1647 on pääministeri Esko Ahon puheessa kirjattuna EMU-varauman luonteinen teksti. Aho vastasi 13.6.1994 Vasemmistoliiton Claes Andersonin ym. välikysymykseen nro 3 EU-keskustelun käynnistämisestä.
Pöytäkirjan mukaan (ks. keltaisella väritetty teksti) pääministeri Aho kertoi eduskunnalle näillä sanoilla:
"Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”
Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut EMU-varauman eli mahdollisuuden päättää HM 72 §:ään kirjoitetusta markasta luopumisesta vielä EU-liittymislain hyväksymisen jälkeenkin.
Mutta tosiasiassa Maastrichtin sopimuksen mukaan kansallisen päätöksenteon määräaika umpeutui 31.12.1994. Vain vanhoilla jäsenmailla Iso-Britannialla ja Tanskalla oli Maastrichtin sopimukseen kirjattu poikkeus eli mahdollisuus myöhemmin liittyä EMU:un (Euroopan talous- ja rahaliittoon) eli tulevaan yhteiseen rahayksikköön.
SOPIMUS EUROOPAN UNIONISTA - TODISTE EMUN PERUUTTAMATTOMUUDESTA
Alla olevassa kuvassa pöytäkirjassa nro 10 lukee:
"Siten kaikki jäsenvaltiot, riippumatta siitä, täyttävätkö ne yhteisvaluutan vahvistamiseksi vaadittavat edellytykset, noudattavat yhteisön tahtoa siirtyä nopeasti kolmanteen vaiheeseen; yksikään jäsenvaltio ei saa estää siirtymistä kolmanteen vaiheeseen."
Kuva Maastrichtin sopimuksesta on todiste: EMU:un siirtymisen peruuttamattomuus (Ptk nro 10) ja Iso-Britannian EMU-varauma (Ptk nro 11):
Seuraavalla sivulla 111 olevassa pöytäkirjassa nro 12 on Tanskan EMU-varauma.
Euroopan unioni- eli liittovaltiosopimus julkistettiin Maastrichtissa 9.12.1991, joten jäsenyyttä hakeville Suomelle ja Ruotsille EMU-varaumaa ei ole voitu Maastrichtin sopimukseen kirjata.
Edellä olevan kuvan pöytäkirjassa nro 10 on maininnat:
"Siten kaikki jäsenvaltiot, riippumatta siitä, täyttävätkö ne yhteisvaluutan vahvistamiseksi vaadittavat edellytykset, noudattavat yhteisön tahtoa siirtyä nopeasti kolmanteen vaiheeseen; yksikään jäsenvaltio ei saa estää siirtymistä kolmanteen vaiheeseen.
"Tämä pöytäkirja liitetään Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen."
Maastrichtin sopimuksen tavoitteena oli lähivuosina kehittää Euroopan talousyhteisöstä liittovaltio, EU. EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteiseen rahaan siirtyminen oli siis myös talousyhteisöjäsenyyden velvoite.
Siis "Klubiin" liityttäessä oli kaikki klubin säännöt hyväksyttävä. Siitä huolimatta Suomessa puhuttiin EMU-varaumasta eli siitä, että Suomella olisi Iso-Britannian ja Tanskan tavoin mahdollisuus vasta myöhemmin liittyä yhteiseen rahaan.
ESKO AHON PUHE EDUSKUNNASSA EI OLLUT AINOA EMU-VARAUMAPUHE
Mainittakoon, että perustuslakivaliokunnan jäsen Ensio Laine kertoi allekirjoittaneelle, että pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet perustuslakivaliokunnalle "neuvoteltaessa todetun EMU-varauman" luonteisen lausuman.
EMU PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNNOSSA
Perustuslakivaliokunta antoi lausunnon (PeVL 14/1994 vp) saamansa tiedon perusteella. Teksti kuuluu:
"Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.
Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."
HALLITUKSELLE ERITTÄIN TÄRKEÄ TEKSTI
Perustuslakivaliokunnan lausunnon edellä oleva teksti "...perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen" oli Ahon hallitukselle tärkeä, sillä tuon lausunnon tekstin perusteella hallituksen ei tarvinnut EU-liittymislain yhteydessä antaa lakiesitystä Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Markasta luopumiseksi.
Tekaistulla EMU-varaumalla ongelma markan hävittämisestä HM 72 §:stä siirrettiin tulevaisuuden ongelmaksi, seuraavalle hallitukselle.
ERIÄVÄ MIELIPIDE
Kansanedustaja Ensio Laine liitti Perustuslakivaliokunnan lausuntoon eriävän mielipiteen, joka koski valiokunnassa asiantuntijoina olleiden pääministeri Esko Ahon ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck'in EMU-varaumanluontoisia lausumia. Laine kirjasi:
"Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian tällä tavoin."
MISSÄ JA MILLOIN EMU-VARAUMA OLI NEUVOTELTU?
Ahon puhe EMU-varaumasta välikysymyksen vastauksessa herätti kysymyksiä:
Missä neuvotteluissa ja milloin Ahon mainitsema EMU-varauma oli ollut esillä?
Turkulainen sotaveteraani Viljo Vuoristo ja muutama muu henkilö allekirjoittaneen lisäksi etsi vastausta kysymykseen.
VINKKI PÖYTÄKIRJAAN LÖYTYI
Sain Kokemäen kaupunginkirjastosta Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen aineistoa. Luin julkaisuja ja pian löytyi mielenkiintoinen teksti EMU-varaumasta. Ulkoministeriön virkamiehenä toiminut lehdistöneuvos Reijo Kemppinen antoi Eurooppa-tiedotuksen kirjasessa ”Suomi Euroopan unionissa”, Edita 1999, vihjeen Suomen ainoasta EMU-varaumaan viittaavasta tekstistä:
”Neuvottelujen aikana Suomi ei tavoitellut sen enempää jättäytymistä EMU:n ulkopuolelle kuin asetanut varaumiakaan sen suhteen. Ainoa tähän viittaava maininta löytyy erään virkamiestason kokouksen pöytäkirjasta, jossa viitataan asian käsittelyyn aikanaan eduskunnassa.”
Kemppisen antaman vihjeen johdosta pöytäkirjaa etsittiin UM:n arkistosta marraskuussa 1999 , kunnes se löytyi. Allekirjoittanut sai pöytäkirjaotteen eduskunnasta faksattuna aamupäivällä 1.12.1999.
Pöytäkirja ei ollutkaan virkamiestason kokouksesta, vaan EU-ministeriryhmän kokouksesta, joka valmisteli Maastrichtin sopimuksen eli liittovaltiosopimusaiheiden hyväksymistä seuraavana päivänä Brysselissä pidettävässä 5:nnessä ministeritason kokouksessa.
Pöytäkirjaotteen eduskunnan tietopalveluun luovuttanut Päivi Luostarinen Ulkoasiainministeriön EU-sihteeristöstä ei ilmeisesti tiennyt, kuinka aran asian luottamukselliseksi määritelty pöytäkirja sisälsi.
Tässä on Eduskunnan tietopalvelun kautta saamani pöytäkirjaote:
Sanat "talous- ja rahaliiton" oli pöytäkirjan tekstiin alleviivattu. Tein alleviivaukset sanoihin, joita Esko Aho käytti harhauttamisessa.
Lähetin kopion julkisuuteen vuotaneesta pöytäkirjaotteesta turkulaiselle Viljo Vuoristolle heti joulukuun alussa. Yksi Vuoriston edelleen lähettämä kopio oli mennyt alajärveläiselle maanviljelijälle, joka halusi tietää, ketkä kokoukseen osallistuivat. Viljelijä otti yhteyttä oman paikkakuntansa kansanedustajaan Raimo Vistbackaan. Niinpä Päivi Luostarinen oli 20.1.2000 sähköpostitse aiheella "EMU-päätös" lähettänyt eduskuntaan kokouksen osallistuneiden ministerien nimet.Luostarisen lähettämä "EMU-päätös", joka oli faksattu Alajärvelle:
KOKOUKSEEN OSALLISTUNEET
Kokoukseen osallistuneet siis ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.
PÖYTÄKIRJA SALATAAN KANSANEDUSTAJALTA
Nähtyään Luostarisen lähettämän kokouksen osallistujaluettelon oli Vistbacka kiinnostunut pöytäkirjasta ja pyysi koko pöytäkirjaa nähtäväkseen. Nyt ulkoasiainministeriössä havaittiin pöytäkirjan arkuus ja pöytäkirja päätettiin salata kansanedustajalta.
KORKEA VALTIOJOHTO MUKANA SALAAMISESSA?
Ulkoministeriön salaamispäätöksen aikaan Tasavallan Presidenttinä oli Martti Ahtisaari, pääministerinä Paavo Lipponen ja ulkoministerinä Tarja Halonen. Heidän olisi tietenkin pitänyt salaamisesta tietää, koska salaisessa pöytäkirjassa oli kysymys ulkopolitiikasta ja erityisesti EU:hun liittymisestä.
PÖYTÄKIRJA SALATAAN VUORISTOLTA
Pian Viljo Vuoristo oli saanut kuulla, ettei kansanedustaja Vistbacka saa edes sitä, jonka hän oli saanut. Niinpä Vuoristo päätti 26.1.2000 pyytää pöytäkirjaa voidakseen valittaa salaamispäätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen.
Vuoristo sai ensimmäisen salassapitopäätöksen puhelimitse.
Tässä on Vuoriston toinen pyyntö puhelimitse saamansa epäämispäätöksen jälkeen:
VUORISTO SAI UM:STÄ SALASSAPITOPÄÄTÖKSEN KIRJALLISENA
Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat 26.1.2000 Viljo Vuoristolle Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4, jossa sanotaan, että pöytäkirja on salassapidettävä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan mukaan.
UM:n Vuoristolle lähettämä salassapitopäätös:
Informoivatko Nummela ja Favorin pöytäkirjan salaamisesta presidentti Martti Ahtisaarta, ulkoministeri Tarja Halosta ja pääministeri Paavo Lipposta?
UM:N LAUSUNTO KHO:LLE
Koska Viljo Vuoristoli valittanut salassapidosta korkeimpaan hallinto-oikeutee, pyysi KHO salatusta pöytäkirjasta Ulkoministeriön lausuntoa, jonka KHO toimitti myös Viljo Vuoristolle.
Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin lähettivät 15.2.2000 KHO:lle lausunnon HELT001-5:
”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille. Näistä syistä johtuen pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan perusteella pidettävä salassa. ”
Lausunto on mielenkiintoinen. Murto ja Favorin kertoivat lausunnossaan, että myös pöytäkirjan ohessa oleva liitemuistio on salainen.
Miksi Murto ja Favorin mainitsivat myös salattavasta liitemuistiosta - UM:n muistio nro 1075 19.12.1993 -vaikkei Vuoristo ei sitä edes tiennyt kysyä?
Tässä on UM:n 15.2.2000 KHO:lle antama lausunto HELT001-5:
SALAAMISEN PERUSTELU
Kerrataanpa salaamisen perusteluteksti:
"Ulkoministeriö katsoo, että muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulojulkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille."
Ulkoministeri Erkki Tuomioja vapautti pöytäkirjan ja liitemuistion toukokuussa 2001 salassapidosta, joten tarkastellaanpa, millaisia "muiden valtioiden kantoja" pöytäkirjaan oli kirjoitettu, siis sellaista, jolla UM:n salaamistarvetta KHO:lle perusteli.
Tuomiojan salassapidosta vapauttamat pöytäkirja ja liitemuistio ovat alempana nähtävissä.
Pöytäkirja 16/93 20.12.1993 sisältääkin vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti:
Kohta 3, ympäristö:
"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi."
Kohta 4, alkoholimonopoli:
"Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa."
Kohta 5:
"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."
Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita.
Syynä salaamiseen on liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht-aiheet:
Syy 1: Talous- ja rahaliitto (EMU)
Pöytäkirjan 6 §:ään on kirjoitettu:
"Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa."
Pääministeri Esko Ahon eduskunnan harhauttamistarkoitukseen käyttämä ”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jota eduskunnassa valheena käyttäen markka saatiin hävitettyä Hallitusmuodon 72 §:stä ilman lakiesitystä.
Syy 2: Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EU:n yhteinen puolustus)
Pöytäkirjan ja liitemuistion 7 §:ään oli kirjoitettu, että EU vaati uusilta jäsenmailta ulko- ja turvallisuuspoliittisen (YUTP) yhteisen julistuksen, jolla tulevat jäsenmaat velvoitettiin yhteiseen puolustukseen.
Syy 3: Sisä- ja oikeusasiat
Pöytäkirjan 8 §:ään oli kirjoitettu sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin.
Kaikki kolme Maastrichtin sopimuksen liittovaltioaihetta merkitsevät valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta luopumisesta.
Liitteenä olevassa muistiossa nro 1075 on ulkovaltasuhteita koskevia asioita EU:n tulevan yhteisen puolustuksen osalta:
”Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella.”
Mutta liitteenä ollutta muistiota ei edes tiedetty pyytää.
- Lisättiinkö UM:n lausunnossa muistio pöytäkirjan salassapidon verukkeeksi, jotta todella
voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?
Se, että julkistaminen todellakin heikentäisi jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun muut maat saisivat kuulla, millaisella huijauksella Maastricht-aiheiden hyväksyminen Suomen perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa hoidettiin.
PELIÄ KAKSILLA KORTEILLA
Muistutustekstien vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla. EMU-varaumaa muistuttava salaisen pöytäkirjan 6 §:n muistutusteksti olikin tehty kansallista harhautustarkoitusta varten, sillä sen asiasisältö erosi olennaisesti Brysselissä julistuksena luetun englanninkielisen tekstin käännöksenä!
Pöytäkirjaan 16/93 oli kirjoitettu:
"Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”
Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti kuuluu:
”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement.”
Tarkemmassa tarkastelussa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti.
Brysselissä luetun muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat: "...in accordance with the provisions of the Treaty..." merkitsevät, että kysymyksessä ei ollutkaan Suomen EMU-varauma, vaan tekstin suomennos ”perustamissopimuksen määräysten mukaisesti" paljastaa, että Suomi antoi lupauksen yhteiseen rahaan siirtymisestä.
Sanat ”in due time” tarkoittavat suomeksi ”aikanaan” liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä. Maastrictin sopimus määräsi, että kansalliset päätökset oli tehtävä 31.12.1994 mennessä.
Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa - ”perustamissopimuksen
mukaisesti” - ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä olisi syntynyt. Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen - suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan - merkityksen.
”Perustamissopimuksen mukaisesti” siis tarkoittaa Maastrichtin sopimuksen mukaisesti.
KHO: PÖYTÄKIRJA JA MUISTIO OVAT SALASSAPIDETTÄVIÄ
Korkein hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa muuttaessaan salassapitoargumentteja.
KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken".
KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.
Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa, että KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä.
KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus pöytäkirjaotteen luiskahtamisesta arkistosta, joten KHO uskalsi puuttua substanssiin ja muutti salassapitoargumentteja UM:n määräämää salassapitoa ankarammiksi.
Murto ja Favorin olivat lähettäneet KHO:lle lausunnon HELT001-5 ohessa myös pöytäkirjan ja muistion.
Tässä on Korkeimman Hallinto-oikeuden 17.10.2000 tekemä ratkaisu 279/1/00:
Sivu 1
Sivu 2:
Sivu 3:
Sivu 4:
KIRJALLINEN KYSYMYS
Silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen 5.4.2001 tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001.
Aittoniemen KIRJALLINEN kysymys:
MINISTERI TUOMIOJAN VASTAUS
Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi 27.4.2001 ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.
Tuomiojan vastaus:
Sivu 1:
MINISTERI TUOMIOJAN SALASSAPIDOSTA VAPAUTTAMA PÖYTÄKIRJA
Pöytäkirjan sivu 1:
PÖYTÄKIRJAN ANALYSOINTIA
Voiko ministeri kumota KHO:n puoli vuotta aikaisemmin tekemän ratkaisun?
Ei voi, sillä tällaisen poliittisen toiminnan seurauksena tuomioistuinlaitos ei enää ole riippumaton eli Tuomioja käveli Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitetun vallan kolmijakoa koskevan riippumattoman oikeuslaitoksen yli.
Tuomiojan tekemää valtiopetosta lieventää se, että Korkein Hallinto-oikeuskaan ei ollut riippumaton 17.10.2000 ratkaisua 279/1/00 tehdessään, koska sen oli ratkaisua tehdessään ryhdyttävä suojelemaan valtiopetokseen ryhtynyttä korkeata valtiojohtoa.
Palataanpa Tuomiojaan ratkaisuun vapauttaa asiakirjat KHO:n ratkaisemasta salassapidosta.
Tuomioja otti riskin valtiopetossyytteestä eli KHO:n ylikävelystä, sillä ei Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 eikä KHO:n ratkaisun 279/1/00 jälkeen ollut tapahtunut mitään sellaista, johon vedoten pöytäkirja olisi yllättäen voitu julkistaa.
KHO:n ratkaisun yli kävellessään ulkoministeri Erkki Tuomioja ei siis käyttänyt samaa toimivaltaa, joka ulkoministeri Tarja Halosella olisi salaamispäätöstä 26.1.2000 tehtäessä ollut?
Tuomiojan toimien eli salaisen EMU-varaumapöytäkirjan julkistamisen syynä tietenkin oli vain kiusallisen salaamisen lopettaminen.
Mainittakoon, että Suomi teki EU-liittymisasiakirjaan vain yhden oman julistuksen - avoimuudesta. Mutta tämä "Suomen avoimuus" oli sitä EY-/EU-avoimuutta, jossa ei kaikkia päätöksiä päästetä julkisuuteen!
Ulkoministeri Erkki Tuomiojalle pitää nostaa hattua rohkeasta teosta. Ulkoministeri Tarja Halonen puolestaan sai UM:n salailusta erittäin kyseenalaista demokratianvastaista mainetta.
TUOMIOJAN SALASSAPIDOSTA VAPAUTTAMA MUISTIO
Sivu 1:
Sivu 2:
Sivu 3:
Sivu 4:
Sivu 5:
Sivu 6:
Sivu 7:
TUOMIOJAN SALASSAPIDOSTA VAPAUTTAMAN MUISTION ANALYSOINTIA
Tuomiojan salassapidosta vapauttamaa kokouspöytäkirjan salaista liitemuistiota 1075 esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.
Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen.
Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina osp Jaakko Laajava ja Pekka Huhtaniemi.
Kaikki Maastrichtin sopimuksen aiheet eli liittovaltioaiheet olivat hyväksyttävissä.
Ainoa Suomelle ikävä asia oli se, että komissio ei luottanut Suomen, Itävallan ja Ruotsin haluun sitoutua tulevaan yhteiseen puolustukseen. Siksi komissio vaati yhteisen julistuksen jäsenmaisen sitoutumisesta yhteiseen puolustukseen. Suomi ei julistusta olisi halunnut, koska yhteinen puolustus oli Suomen mielestä ongelmaton. Suomi oli muistion mukaan Itävallan vanki.
Itävallan puolueettomuustaustasta kerrottakoon, että toisen maailmansodan seurauksena perustuslakiin oli kirjoitettu, ettei Itävalta hyväksy alueellaan vieraita sotilaita. Puolueettomuudesta luopumiseksi tarvitaan Itävallan parlamentilta 3/4 enemmistön hyväksyminen.
Kenelle pöytäkirja ja muistio jaettiin?
Pöytäkirjan perässä oli maininta:
"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava,
arkisto"
Muistion 1075 perään on kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti
JAKELU:
EU-ministeriryhmä
EU-neuvotteluvaltuuskunta
Arkisto"
SATAKUNNAN KANSAN UUTINEN: -ONKO EDUSKUNTAA HARHAUTETTU?
Kerrataanpa Satakunnan Kansa uutinen 10.5.2001: "Miten salaisesta tuli julkista, Tuomioja?"
Tuomioja oli tehnyt 27.5.2001 päätöksen salaisen pöytäkirjan ja liitemuiston saattamisesta julkisiksi. Kun olin saanut ne haltuuni toukokuun alussa, kävin näyttämässä niitä Satakunnan Kansan päätoimittajalle Erkki Teikarille. Teikari antoi Helsingin toimittajalle Maarit Rauniolle tehtäväksi haastatella Tuomiojaa asiakirjojen julkisiksi päästämisen johdosta.
Lukekaa Tuomiojan haastattelu:
Ulkoministeri Erkki Tuomioja sekaantui asianosaiseksi ministerin vastauksellaan ja vastatessaan Satakunnan Kansan ja Etelä-Suomen Sanomien Helsingin toimittajan Maarit Raunion kysymyksiin.
Satakunnan Kansassa 10.5.2001 ja vielä toistamiseen 16.5. 2001 olleen haastattelun perusteella Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.
Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (KHO:n puuttumista asiakirjojen substanssiin) eikä sitä, että ko. asiakirjojen salaamista/julkistamista oli jo tarkasteltu.
Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta:
"-Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?"
Tuomioja vastasi:
"- Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen."
Toimittaja Raunio teki jatkokysymyksen:
"- Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?"
Tuomioja vastasi:
"- No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.
Lopuksi toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta:
"-EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?"
Tuomioja vastasi:
"- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta."
Toimittaja Raunion kysymys "Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?"
on salaisen pöytäkirjaan liittyvä ydinkysymys.
Miksi asiasta edelleen vaietaan? Silloinen pääministeri Esko Aho kantaa harhautuksesta valtiopetoksellisen vastuun.
Tuomiojan kommentointeja analysoitaessa näyttäisi, ettei Tuomioja asiakirjoja vapauttaessaan tiennyt, tai ei ollut tietävinään, milloin pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan, eikä sitäkään, että pöytäkirjan salassapitoa oli jo moneen kertaan tarkasteltu:
- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000
- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun
17.10.2000 jälkeenkin 10.11.2000.
- myöhemmin on käynyt ilmi, että jo 6.5.1999 päivättynä on olemassa epäämispäätös!
Viimeksi mainitussa on kyseessä 6.5.1999 on salassapitopäätös nro HELD364-7 EU-neuvottelujen aikana käytyjen ministerikokousten 1.2. ja 20.-22.12.1993 pöytäkirjoista liitteineen. UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorin ja ylitarkastaja Jyrki Paloposki olivat kirjoittaneet päätökseen tekstin:
”Kyseiset asiakirjat kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on asetuksen sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjojen julkisuudesta (650/1951) 1§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pidettävä salassa.”
OIKEUSLAITOS JA OIKEUSKANSLERI SUOJELIVAT VALTIOPETOKSEN TEHNEITÄ
Korkeimman hallinto-oikeuden lisäksi myös korkein lainvalvoja eli oikeuskansleri ryhtyi suojelemaan valtiopetoksen tehnyttä korkeata valtiojohtoa. Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ja esittelijä Risto Hiekkataipale tietävät asiasta, sillä ote salaisesta pöytäkirjasta on lähetetty sotilasvalan mukaisena 10.7.2000 päivättynä ilmoituksena oikeuskanslerin arkistoon. Tallennenumero on Dnro 726/1/00.
Oikeuskansleria pyydettiin tutkimaan mm. salaiseksi määrätyn pöytäkirjan yhteyden perustuslakivaliokunnan syksyllä 1994 saamaan valheelliseen EMU-selontekoon.
APULAISOIKEUSKANSLERIN VASTAUS
Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vastasi 24.8.2000 päivätyllä vastauksellaan Dnro 726/1/00:
”…ulkoministeriössä laaditun EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12. 1993 pöytäkirjan 22.12.1993 nro 16/93 ote ei sisällä kirjoituksessa mainitusta asiasta sellaista oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan alaan kuuluvaa uutta tietoa tai selvitystä, jonka perusteella asiassa voitaisiin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin mitä samaa asiaa koskevaan aikaisempaan kanteluun
drno 226/1/97 apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen antamassa ratkaisussa on ilmoitettu."
Pasanen oli vastannut aikaisempaan kanteluun drno 226/1/97 mm.:
”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”
Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen väittää, ettei oikeuskansleri voi puuttua Markan hävittämiseen Hallitusmuodon 72 §:stä ilman lakia. Oikeuskansleri siis suojelee valtiopetoksen tehneitä.
Mainittakoon, että Pasasen aikaisemmin antama vastaus koski kantelua, jossa pyydettiin tutkimaan vuosien 1994-1997 aikana tapahtuneita perustuslakirikkomuksia. Nyt oli kuitenkin kysymyksessä
uusi asia; salaiseksi määrätyn kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993 yhteyden tutkiminen perustuslakivaliokunnan saamaan valheelliseen EMU-varaumaan.
Esittelijä Hiekkataipale ei 24.8.2000 päivättyä vastausta Dnro 726/1/00 luonnostellessaan huomannut kysyttyjen asioiden oleellista eroa, vaan kytki vastaukset toisiinsa. Hiekkataipale halveksi tavallista kansalaista vastauksellaan, mutta kaivoi huomaamattaan kuopan Pasasen ja itsensä alle.
Oikeuskanslerin ensisijainen tehtävä on tasavallan presidentin ja hallituksen toimien lainmukaisuuden valvonta.
Oikeuskansleri ei valvonut hallituksen toimia eli menettelytapaa, jolla siirryttiin euroon ja Suomen markka hävitettiin. Tätä menettelyä koskevaan kanteluun oikeuskansleri vastasi vastauksessaan drno 226/1/97:
”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”
Oikeuskansleri on Suomen korkein laillisuusvalvoja ensisijainen tehtävä on presidentin ja hallituksen toimien perustuslainmukaisuuden valvominen. Oikeuskanslerin tehtävä on valvoa hallituksen toimia jo lakiesitystä tehtäessä.
PERTTI SALOLAINEN PUHUI MARKASTA LUOPUMISESTA
Ahon hallituksen ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen oli 20.12.1993 mukana kokouksessa, jossa EMU-varauma tekaistiin salaiseen pöytäkirjaan.
Salolainen kertoi Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) markasta luopumisesta:
"Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu...
Entä nyt? Kriitikot ovat väittäneet, ettei silloin tiedetty mihin oltiin menossa. Jäsenyysneuvottelujen yhteydessä ei juuri painotettu yhteistä valuuttaa, puhumattakaan unionin perustuslaista.
-On totta, ettei silloin tiedetty, kuinka pitkälle integraatio tulee etenemään. Mutta tiedettiin, että integraatio syvenee. Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet
kansanäänestyksen, Salolainen uskoo.
Hän pitää myös valtioviisautena sitä, ettei euroa alistettu kansanäänestykseen, vaan siitä päätti eduskunta. Salolainen ei kuitenkaan hyväksy ajatusta, että näitä asioita olisi pyritty kansalta salaamaan ."
Erikoista! Salolainen oli mukana ministeriryhmän EMU-kokouksessa, jonka pöytäkirja julistettiin salaiseksi!
Kommentit Salolaisen haastatteluun: Ketkä me? Salolainen siis sanoi: ”olisimme
takuulla hävinneet kansanäänestyksen".
EY-/EU-neuvottelujen ministeripääneuvottelijana toimineen Pertti Salolaisen on EMU-varaumakokouksessa mukana olleena tunnustettava se, että EMU-päätöksentekoon liittyy kansalta salattuja pöytäkirjoja.
TUNNUSTUKSIA
ESKO AHO TUNNUSTI 1.12.1999: "SE ON MARKKA"
Presidenttiehdokas Esko Aho oli vaalikiertueellaan Huittisten Risto Ryti-salissa 1.12.1999, samana päivänä jolloin ote EMU-pöytäkirjasta pääsi luiskahtamaan UM:n arkistosta.
Esko Aho sai tuoreeltaan noin 150 hengen yleisön läsnä ollessa kuulla eduskunnan pöytäkirjaan 13.6.1994 kirjoitetun ”neuvoteltaessa todetun EMU-varauman” paljastuneen kyseisestä pöytäkirjaotteesta.
Tilaisuudessa Aho joutui vastaamaan kysymykseeni:
”Mikä on Suomen hallitusmuodonmukainen rahayksikkö tällä hetkellä?”
Aho ei heti vastannut, mutta tivaamiseni jälkeen Aho vastasi:
"Se on markka."
RADIOTUPLAN "KULOSEN KUULUMISIA"
Esitin Aholle muitakin kysymyksiä, joiden jälkeen Aholta pääsi suusta sanoja, jotka RadioTuplan toimittaja Matti Kulonen uutisoi "Kulosen kuulumisissa” heti Ahon vaalitilaisuuden jälkeen.
Kulonen oli viety Vammalaan Ahoa vastaan. Matkalla Vammalasta Huittisten Risto Ryti-salille Kulonen haastatteli Ahoa. Risto Ryti-salin tilaisuuden tapahtumisista Kulonen kertoi Kulosen kuulumisten lopuksi.
RadioTuplan referenssinauhakopion mukaan Kulonen kertoi radion kuuntelijoille:
"... ja muutamat kyselyt, jotka liittyivät lähinnä EU-liittymisasioihin ja EMU, ...
EMU-hankkeeseen mukaan menoon, ja tuon arvostelun Aho kuittasi perustuslakiin
liittyvänä kikkailuna, - ja oikeastaan tuo asia tuli sillä selväksi."
SATAKUNNAN KANSA 2.12.1999
Satakunnan Kansan Huittisten toimituksen esimies Hannu Aaltonen uutisoi Ryti-salin vaalitilaisuuden tapahtumia seuraavana päivänä väliotsikolla ja tekstillä:
”Tuhdimmat aplodit tullessa kuin mennessä”
”Niin papereitta sujuvasti kuin puhuikin, mikään kansanvillitsijä Aho ei eilenkään ollut. Vähän viileäksi hän väen jätti: aplodit Ryti-saliin marssiessa olivat kosolti tuhdimmat kuin sieltä puolen tunnin puheiden ja muutamiin kysymyksiin vastaamisen jälkeen pois lähtiessä.”
Satakunnan Kansa uutisoi 2.12.1999 presidenttiehdokas Ahon vaalitilaisuutta:
Toimittaja Aaltosen uutisen johdosta Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari kirjoitti 14.12.1999 "Yläoikeassa", että Aho on joutunut "perustuslakikikkailulla" selittelemään Suomen viemistä Emuun.
KOLME KIERROSTA
Ryti-salin tilaisuudesta tuli niin kiusallinen, että Aho ”unohti” kokonaan kirjoittaa Ryti-salin tapahtuman päiväkirjaansa perustuvaan kirjaan "Kolme kierrosta" . Mainittakoon, että Risto Ryti-sali on Huittisten ylpeydenaihe, komea Koulutus- ja kulttuurikeskuksen auditorio, joka rakennettiin huittislaisen presidentin Risto Rytin mukaan nimetyillä piirustuksilla. Seuraavana päivänä (2.12.1999) Aho kertoo Kolme kierrosta-kirjassa:
”Olin umpiväsynyt.”
Eikö Aho saanut unta? EMU-pöytäkirjan paljastuminen oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa (PeVL 14/1994 vp:n) Esko Ahon ja Veli Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin.
JUHA KORKEAOJAN TUNNUSTUS
Juha Korkeaoja kertoi SataSeutu-lehdessä 25.10.2001, ettei hallitus ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markasta luopumisesta.
Ennen Korkeaojan haastattelua SataSeutu-lehti uutisoi Kokemäen kaupunginvaltuuston 90-vuotisjuhlakokousta: "Euron tulo maksuvälineeksi kirvoitti väittelemään valtuustossa”.
SataSeutu uutisoi, että juhlakokouksessa Korkeaoja kansanedustajanarvovallalla tyrmäsi valtuutettu Mikko Laihon, joka valtuuston asialistalla olleessa euro-taksoitus-pykälässä puhui markasta luopumisen laittomuudesta. Kokouksen jälkeen Laiho kirjoitti Kokemäellä ilmestyneeseen Jokilaaksi-lehteen koko sivun kokoisen perustelunsa. SataSeutu-lehden juhlakokouksen uutisoinnista ja JLaihon kirjoituksesta Jokílaakso-lehdessä seurasi, että Korkeaoja pyysi SataSeutu-lehdeltä audienssia ja antoi haastattelun, jossa kertoi totuuden. Sitaatti:
”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon. - Itse olisin
halunnut eduskunnan käsittelevän erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”
Ei perustuslakia ei voi venyttää. Kysymyksessä on valtiopetos.
Korkeaojan haastattelu SataSeutu-lehdessä 25.10.2001:
TOIMI KANKAANNIEMEN TUNNUSTUS
Kyselin Uuden Suomen Puheenvuorossa EMU-varaumakokouksessa kehitysyhteistyöministerinä mukana olleelta Toimi Kankaanniemeltä petoksellisesta EMU-päätöksenteosta, dokumenteista, jotka olivat kotisivullani. Kankaanniemi vastasi:
"Jorma Jaakkola, en kiistä mitään, mitä olet tutkimuksissasi saanut selville."
Kankaanniemi kirjoitti myös:
"Olen siis euro-jäsenyyden suhteen vastuusta vapaa."
Kuvakaappaus Uuden Suomen blogista:
MARKASTA LUOPUMINEN LEHDISTÖSSÄ
MINISTERI SAULI NIINISTÖ
Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 valitsi "menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei kyseessä ollut perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta. Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 valtiovarainministeri Sauli Niinistön haastattelu alaotsikolla
”Tiedonanto on luonteva tapa”
”Niinistö puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla
lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään sisältöä, Niinistö tokaisi.”
Niinpä eduskunta historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998 äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp. eikä lakiesityksestä. Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.
Niinistö oli oikeusministerinä (uutinen 22.10.1995) mm. Satakunnan Kansassa ja Helsingin Sanomissa sanonut:
"Markasta luopumiseen riittäisi eduskunnassa yksinkertainen enemmistö"
"Oikeusministeri Sauli Niinistön (kok) mielestä Suomen EU-jäsenyyssopimuksen hyväksyminen eduskunnassa teki perustuslakeihin aukon, josta mahtuu myös siirtyminen Euroopan talous- ja rahaliiton Emun kolmanteen vaiheeseen. Niinistön mielestä markasta luopuminen on enää vain hallitusmuodon sanamuodon korjaus."
Helsingin Sanomien uutinen 22.10.1995:
Klikkaa sininen linkki Helsingin Sanomien uutinen
Satakunnan Kansan ja Helsingin Sanomien uutinen todistaa Maastrichtin sopimuksen määräyksen, sen, että kansallinen päätöksentekoaika markan vaihtamiseen yhteiseen rahaan umpeutui 31.12.1994.
TUIJA BRAX
Kansanedustaja Tuija Brax ei tiennyt salaisesta EMU-varaumasta, mutta ihmetteli silti Niinistön 22.10.1995 kertomaa perustuslain säätämisjärjestyksen vastaista EMU-päätöksentekoa.
Braxin oli Suomenmaa-lehden 7.11.1995 (sivu 8) haastattelussa:
Suomenmaan teksti:
"Emusta päätettävä kestävällä tavalla
Emu-päätöksentekoprosessin on Vihreän liiton puheenjohtajan Tuija Braxin mukaan kestettävä myös tulevien vuosien ja vuosikymmenten kriittiset katseet. Siksi on hänen mielestään kyseenalaista perustella yksinkertaisen enemmistön riittävyyttä vain väitteellä siitä, että Suomi on jo EU-jäsenyydessä sitoutunut myös Emun jäsenyyteen. Brax sanoo toivovansa sydämestään, että kymmenen vuoden päästä emme joudu pohtimaan jäsenyyspäätöstä perustuslaillisena
kiistana.”
Ymmärsikö juristin koulutuksen saanut Brax, että kysymyksessä on valtiopetos?
Braxin haastattelusta tulee 7.11.2024 kuluneeksi jo 29 vuotta, mutta Braxin aavistus käy toteen.
Suomi on ajautunut historiansa suurimpaan talouskriisiin, jonka vain oma raha ja Suomen Pankin keskuspankkirahoitus voi pelastaa. Siksi Ahon hallituksen aikainen valtiopetos on selvitettävä!
Jokaisen suomalaisen velvollisuus on vaatia valtiopetosta käsiteltäväksi valtakunnanoikeudessa!
Jorma Jaakkola, Kokemäki
PS: Voit lähettää viestin sähköpostiini klikkaamalla sinistä linkkiä Ota yhteyttä
Ole hyvä ja jaa alla olevilla sosiaalisen median painikkeilla ystäville tietoa kotsivustani.