Sote- ja kuntarakenneuudistuksen EY-tausta
© Jorma Jaakkola
Julkaistu alun perin 3.3.2014
Uudelleen julkaistu 14.4.2023
Päivitetty 17.4.2024
Päivitetty 22.6.2024
Tein tämän selvityksen jo Kataisen hallituksen aikaan vanhalle, syksyllä 2022 kaatuneelle, kotisivulleni nimellä "Kataisen hallituksen kunta- ja soteuudistuksen EY-tausta". Siis tuolloin elettiin Kataisen hallituksen aikaa, jolloin halusin kertoa selvityksestä EY:n aiemmasta alueiden historiasta.
SALAINEN EY-SELVITYS
ILTA-SANOMAT kertoi lauantaina 21.12.1991 (A-P. Pietilä), otsikko ja teksti:
"Salainen raportti tukee Suomen EY-jäsenyyttä
Vain viisi ministeriä tuntee selvityksen
Ulkoministeriön laatima salainen selvitys tukee Suomen EY-jäsenyyttä. Toistaiseksi vain neljä ministeriä pääministerin ja presidentin lisäksi tuntevat raportin sisällön. Pääministeri Esko Aho (kesk.) kieltäytyi eilen jyrkästi antamasta tietoja selvityksestä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle."
Sitaatti sivulta A 11:
"Valtiontaloudelle EY-jäsenyys aiheuttaisi myös suuria rahoitusongelmia. Rajojen avautuminen ja tavaroiden vapaa liikkuvuus kaikkien jäsenmaiden kesken merkitsisi tulli- ja valmisteverotuottojen tuntuvaa vähentymistä. Valtion tulot laskisivat noin kymmeneksellä eli 17-20 miljardia markkaa vuodessa. Tämä aiheuttaisi suuria paineita niin valtion kuin kuntataloudenkin supistamiselle. Esille nousisi myös sosiaaliturvan rahoittaminen omavastuuperiaatteella. ”
Ongelmat rahoituksesta ja sosiaaliturvasta olivat siis tiedossa etukäteen salaisessa muistiossa, jonka joku oli vuotanut Antti-Pekka Pietilälle!
Taustatietoa em. uutiseen:
Kyseinen salainen 1000-sivuinen selvitys tehtiin valtiosihteeri Martti Ahtisaaren johdolla. Selvitys ”kuivui” 9.1.1992 eduskunnalle annetuksi selonteoksi ja Taustaselvitykseksi.
Kuten sanoin, tekstini tulee elämään, joten kannattaa tulla myöhemminkin lukemaan!
Ensin tietoa, joka löytyy vuodelta 2005:
"Kunta- ja palvelurakenneuudistus SM043:00/2005
Hankenumero SM043:00/2005
Asettaja sisäasiainministeriö
Toimikausi/aikataulu11.5.2005 – 30.9.2006
Asettamispäivä11.5.2005
Tavoitteet ja tuotokset
Hankkeen tuloksena nykyisin kuntien vastuulla olevat palvelut saavat riittävän vahvan rakenteellisen ja taloudellisen perustan niiden järjestämisen ja tuottamisen turvaamiseksi tulevaisuudessa siten, että palveluiden laatu ja vaikuttavuus, saavutettavuus ja tehokkuus sekä teknologinen kehittäminen on otettu huomioon.
Tiivistelmä
- Arvioidaan ja tehdään ehdotus kuntien vastuulla olevien lakisääteisten ja kuntien
itselleen tehtäväksi ottamien palveluiden tarkoituksenmukaisista järjestämisvastuualueista ottaen huomioon palveluiden sisältö ja ominaispiirteet, niiden saatavuus, laatu sekä kuntien kantokyky pitkällä aikajänteellä sekä alueelliset ja kielelliset erityispiirteet. Tarkastelun kohteina ovat kuntajaotuksen muutokset ja kuntarajat ylittävä yhteistyö kaikilla aluetasoilla kunnista valtakunnantasolle saakka.
- Selvitetään ja edistetään palveluiden eri järjestämis- ja tuottamistapojen parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa ottaen huomioon erityisesti palveluiden saatavuus, laatu, tehokas tuottamistapa, tuottavuuden parantaminen, tietotekniikan kehitys ja vaikutus henkilöstöön.
- Arvioidaan palveluiden ohjaus- ja kehittämisjärjestelmiä sekä tutkimustoimintaa ja laaditaan kehittämisehdotukset.
- Arvioidaan valtion ja kuntien tehtävien ja kustannusten jakoa (valtionosuusjärjestelmän uudistamisen toinen vaihe hankkeeseen soveltuvin osin) ja tehdään tarvittavat esitykset.
- Tuetaan ja kehitetään käynnissä olevia sosiaali- ja terveysalan sekä opetus- ja kulttuurialan kehittämishankkeita. Työssä otetaan huomioon myös tuottavuushankkeen tulokset.
- Valmistellaan hankkeen toteutuksen kannalta keskeiset ja välttämättömät kuntien
palveluiden järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvät normatiiviset ja lainsäädännölliset
muutokset, jotka koskevat kuntien tehtäviä ja rahoitusta, kuntien palveluiden järjestämisen organisoimista, kuntien yhteistyötasoja ja yhteistyön toteuttamista
sekä kuntajakoa ja kuntajaon muuttamista.
Lähtökohdat
Valtioneuvoston päätökseen (11.3.2005) valtiontalouden kehyksistä 2006–2009 sisältyy
linjaus ja toimeksianto toteuttaa kunta- ja palvelurakenneuudistus. Siltä pohjalta on valmisteltu hallituksen strategia-asiakirja 2005. Täsmentävät linjaukset uudistuksesta on kirjattu valtioneuvoston selontekoon keskus-, alue- ja paikallishallinnon
toimivuudesta ja kehittämistarpeista."
Klikkaa lähdetietoja, sininen linkki Kunta- ja palvelurakenneuudistus SM043:00/2005
Siis nyt ensin kuntauudistus edellä lupaamani Kataisen hallituksen ajalta, vaikka EY:ssä alueiden historia alkaa jo 1970-luvulla. Terveyspalvelut otettiin mukaan vuonna 1985 ja liitettiin ne myöhemmin Maastrichin sopimuksessa alueiden historiaan ja Suomi liitettiin mukaan jo 1991 vähän ennen Ahon hallituksen nimittämistä.
Ensin siis dokumentointia Kataisen hallituksen ajalta
"Kataisen hallituksen kunta- ja soteuudistuksen EY-tausta"
Kuntien talousongelmissa ja terveydenhuollon yksityistämisessä on kysymys pääomien ja palveluiden siirtämisestä ulkomaalaisten rahastettavaksi.
Taustatieto löytyy Kalevi Sorsan kirjasta Uusi itsenäisyys, (1992, s. 261 ) :
”Julkisen sektorin tehostaminen on uusi tehtävä. Se on kehitettävä kilpailukykyiseksi yksityiseen sektoriin nähden. Tämä on nimenomaan sosialidemokraattien tehtävä, koska kukaan ei epäile heitä julkisen sektorin romuttamis- ja yksityistämispyrkimyksistä.”
Tästä kaikesta vastaa EY-neuvottelujen aikaan ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Mauno Koivisto.
Kalevi Sorsa luonnehti presidentti Koivistoa kirjassaan Muistikuvia, mielikuvia, Otava 1994, sivu 116:
"Kaukopartiomiehenä minä häntä ennen kaikkea pidän: hän tähtää kauas, ei paljon hiisku tavoitteistaan, iskee rajusti, häipyy ja peittää jälkensä.”
Kataisen hallituksen kunta- ja sote-uudistus ja PARAS-laki kuuluvat Suomen vuonna 1993 lupaamaan EY-sopeuttamisen kokonaisuuteen, josta Koivisto Hallitusmuodon mukaan määräsi.
Koivisto määräsi myös euroon liittyvästä salaisesta päätöksenteosta, josta kerron toisaalla.
Kyseinen EMU-pöytäkirja määrättiin tammikuussa 2000 Ulkoministeriössä salaiseksi.
Niinpä pyysin kaikista muista EY-asiakirjoista kopiot. Niinpä hallussani on ollut yli 13 vuotta EY-ministeriryhmän kokouspöytäkirjat liitteineen.
Nämä sivutuotteena saatuani olen seurannut ja kerännyt myös kuntiin liittyviä asioita.
Pöytäkirjoista toisaalla linkissä EMU-petos
Kokoomuksen pitää pikaisesti jättää sosiaalidemokraattien juoksupoikina ja –tyttöinä oleminen!
Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa uudelleenrakentaa Suomea suomalaisen yrittäjyyden pohjalta!
Mitä kunta- ja sote-uudistuksen takana on?
Tein löydön opuksesta "Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys" , johon kuntien oli vuonna 2012 määräaikaan mennessä annettava lausunto:
"Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne
Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys
OSA I
Selvitysosa"
Klikkaa Talentumin sivulle sinisestä linkistä Kuntauudistusselvitys
Klikkauksen jälkeen avautuu tumma kuva:
Siis klikkaa sininen linkki Kuntauudistusselvitys
Edelleen Talentumin sivulla klikkaamalla avautuu selvitys. Selvityksen kansikuva on valmiina mustalla pohjalla.
Selvityksen alkukappaleiden teksti kertoo, mistä on kysymys ja miksi tuli kiire. Kursivoitu sitaatti sivulta 9:
”Valtiovarainministeriölle
Valtiovarainministeriö asetti 4.3.2011 Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvittämään kuntalain kokonaisuudistuksen pohjaksi vaihtoehtoisia kunnallishallinnon rakennemalleja. Hankkeen toimikaudeksi määriteltiin 4.3.2011-30.12.2011. Valtiovarainministeriö muutti 2.9.2011 päätöksellä työryhmän toimeksiantoa siten, että työryhmän tehtäväksi asetettiin valmistella kuntauudistuksen toteuttamista hallitusohjelmassa esitettyjen linjausten mukaisesti.
Toimeksiannon mukaan työryhmän tehtävänä oli laatia hallitusohjelmassa tarkoitettu selvitys kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. Työryhmän tuli laatia esityksensä kuntauudistuksen kriteereistä siten, että niiden pohjalta hallitus voi määritellä kuntauudistuksen tärkeimmät kriteerit sekä että niiden pohjalta voidaan valmistella hallituksen esitys kuntarakennelaista. Kuntauudistusesitys tuli laatia myös karttamuotoisena.”
Huom! Merkittävää on että alun perin Valtiovarainministeriö asetti työryhmän selvityksen pohjaksi pohtia vaihtoehtoisia kunnallishallinnon rakennemalleja.
Kataisen hallituksen hallitusohjelma on amerikkalaisen McKinsey’n tekemä, kuten myös Vanhasen II hallituksen ohjelmakin.
Vanhasen hallituksen kanslia (Vesa Vihriälä) tilasi McKinsey’ltä Kataisen hallituksen käytössä olleen hallitusohjelman pohjan jo 2.10.2009.
Yle uutisoi runsasta vuotta ennen eduskuntavaaleja, 18.2.2010:
”Valtioneuvoston kanslia luovutti kopion viime syksynä tehdystä sopimuksesta YLE Uutisille torstaina. McKinsey & Company on laatinut suunnitelmia muun muassa Suomen terveydenhuoltojärjestelmän ja kilpailupolitiikan uudistamisesta.”
Klikkaa sininen linkki Hallitus maksoi amerikkalaiskonsultille 15 000 euroa
Hämmästyttävää on, että Valtiovarainministeriö muutti työryhmän toimeksiantoa vasta syyskuussa 2011. Tästä joutuu kiire, jolla kuntakuuleminen tehtiin vuonna 2012 liian lyhyellä perehtymisajalla.
Työryhmältä tilattu karttakin oli jo olemassa. Sen pohja on piirretty jo vuonna 1993 Suomen EY-sopeutusehdotuksena.
Niin sanottu sisäministeri Pekkarisen "kuntakartta" 20-sivuisesta englanninkielisestä muistiosta, joka on päivätty 22.7.1993:
Pekkarisen "kuntakartta"/Virkkusen kartta:
Herää myös kysymys:
Muutettiinko työryhmän toimeksianto tarkoituksella vasta syyskuussa 2011, jotta asia voidaan viedä kiireellä läpi?
Niin kovalla kiireellä, että Euroopan neuvosto selvittää Suomen kuntauudistuksen!
Euroopan neuvosto selvittää Suomen kuntauudistuksen
MTV uutisoi 30.3.2012:
"Euroopan neuvosto epäilee, ettei Suomen valmisteilla oleva kuntajakouudistus ole Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukainen, kirjoittaa Keskisuomalainen."
Klikkaa sininen linkki Euroopan neuvosto selvittää Suomen kuntauudistuksen
EY:N ALUEHISTORIAA 1970-LUVULTA ALKAEN
EEC:n/EY:n/EU:n kunta- ja aluehallintouudistus ei ole suinkaan uusi asia.
Euroopan yhteisöjen aluepoliittisen historian kehitys alkaa 1970-luvun puolivälistä. Dokumentti löytyy alempaa Suomen EU-liittymislaista HE 135 – 1994.
Suomen ensimmäinen ETA-/EY-aluesopeutus tapahtui Holkerin hallituksen aikaan jo 12 päivänä huhtikuuta 1991:
"Laki 1180/1991 Paikallisesta itsehallinnosta
Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan eräiden määräysten hyväksymisestä
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Strasbourgissa 15 päivänä lokakuuta 1985 tehdyn Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niinkuin siitä on sovittu."
Lähde: Laki 1180/1991
Tällä lailla 1180/1991 hyväksyttiin vuonna 1985 tehty Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirja, josta Helsingin Sanomat uutisoi: Euroopan neuvosto selvittää Suomen kuntauudistuksen.
Voimaansaattamisasetus:
"Asetus 1181/1991
Annettu Helsingissä 6 päivänä syyskuuta 1991Asetus Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan voimaansaattamisesta ja peruskirjan eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Strasbourgissa 15 päivänä lokakuuta 1985 tehty Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirja, jonka eräät määräykset on hyväksytty 12 päivänä huhtikuuta 1991 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (1180/91) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 12 päivänä huhtikuuta 1991 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 3 päivänä kesäkuuta 1991, tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991 niin kuin siitä on sovittu.2 §
Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan eräiden määräysten hyväksymisestä 12 päivänä huhtikuuta 1991 annettu laki (1180/91) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.
(Sopimusteksti on julkaistu Suomen säädöskokoelman sopimussarjan n:ossa 66/91)Helsingissä 6 päivänä syyskuuta 1991
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTOVt. ulkoasiainministeri Pääministeri
Esko Aho"
Lähde: Asetus 1181/1991
Laki 1135/1993 Alueiden kehittämisestä:
"Annettu Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 1993
Laki alueiden kehittämisestä
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tavoite
Tämän lain tavoitteena on edistää maan alueiden omaehtoista kehittämistä ja tasapainoista alueellista kehitystä.
Tavoitteen saavuttamiseksi
1) turvataan alueiden väestön elinolojen kehitys ja sen kannalta tärkeiden palvelujen saatavuus;
2) turvataan alueellisen kehityksen kannalta tarpeellinen perusrakenne;
3) uudistetaan alueiden tuotantorakennetta, parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä ja edistetään uusien työpaikkojen syntymistä; sekä
4) vahvistetaan muutoin alueiden talouden ja väestön osaamisen perustaa.
Toimittaessa edellä 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lain tavoitteen saavuttamiseksi on pyrittävä ottamaan huomioon, että tämä tapahtuu ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla."
Siis tavoitteen saavuttamiseksi:
1) turvataan alueiden väestön elinolojen kehitys ja sen kannalta tärkeiden palvelujen saatavuus;
2) turvataan alueellisen kehityksen kannalta tarpeellinen perusrakenne;
Lähde: Laki 1135/1993
EU-LIITTYMISLAKIESITYS HE 135–1994
Suomen EU-liittymislakiesityksesta HE-135 vp 1994 löytyy sivuilta 48-52 kuntauudistuksen taustalla oleva Alue- ja rakennepolitiikka. Sivulla 49 on mielenkiintoista tekstiä. Vasemmalla palstalla kerrotaan aluepolitiikan historiasta;
”Yhteisen aluepolitiikan tarve nousi esille 1970-luvun puolivälissä yhteisön ensimmäisen laajentumisen seurauksena. Varsinkin Irlannin liittyminen yhteisöön…”
Sivun 49 oikeassa palstassa lukee:
”Yhteenkuuluvuuden merkitystä korostettiin entisestään Maastrichtin sopimuksessa. Perusteena mainittiin nyt lähinnä suunnitellun talous- ja rahaliiton aiheuttamat kehityspaineet yhteisön heikoimmilla alueilla. Rakennerahastojen toiminnan ja voimavarojen vahvistamisen lisäksi päätettiin perustaa erityinen koheesiorahasto auttamaan yhteisön heikoimmin kehittyneitä maita Espanjaa, Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia saavuttamaan talous- ja rahaliiton ehdot.”
Euro-kriisimaiden auttaminen siis kuuluu edelleenkin EU:n aluepolitiikkaan.
Skannaus em. liittymislain sivuilta:
Kuva puuttuu vielä
HE 135-1994:n aluepolitiikkaan liittyvät skannaukset ja word-teksti ovat luettavissa tämän kirjoituksen lopussa.
Lähde:
Lähde lakiesityksenä HE 135 -1994 vp:
"HE 135 vp – 1994
Nide ISuomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
ISSN 0783-9820
PAINATUSKESKUS OY, HELSINKI 1994"
Sama lähde HE 135-1994 lakina: Laki 1540/1994
PARAS-LAKI
"Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 169/2007
Annettu Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2007
Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Lain tarkoitus ja soveltamisala1 §
Lain tarkoitusLain tarkoituksena on luoda edellytykset kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. …”
Siis palvelurakenneuudistus koskee sosiaali- ja terveyspalveluita eli sote-palveluita.
Lähde: Paras-laki 20070169
LISÄÄ KUNTIEN TOIMINTAAN LIITTYVIÄ EY-MUKAUTUKSIA
Rooman sopimukseen kuului sosiaalipolitiikkaa koskeva pöytäkirja. Pöytäkirja sisällytettiin joulukuussa 1991 Maastrichtin sopimukseen, jolloin pöytäkirjaan lisättiin Kansanterveys.
Kyse oli pääomien ja palveluiden vapauttamisesta, jotta ylikansallinen sijoittaja pääsee rahastamaan kansallisvaltioita.
DOKUMENTIT RAHASTAMISESTA
Dokumentti 1:
”LUONNOS
EI JULKISUUTEEN
16.4.1993EY-JÄSENYYSNEUVOTTELUT; SOSIAALIPOLITIIKKA”
Muistion sivu 3:
”Maastrichtin sopimus
Maastrichtin sopimuksen johdanto-osassa korostetaan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen merkitystä ja yhteisön periaatteissa vahvistetaan tavoitteeksi myös korkea työllisyyden ja sosiaalisen suojelun taso.
Sosiaalipolitiikkaa koskevia perusartikloja Maastrichtin sopimus ei kuitenkaan merkittävästi muuta. Kansanterveys otetaan uutena alana yhteistyön piiriin. ”
Toinen sitaatti ko. muistiosta:
”Maastrichtin sopimukseen sisältyy myös kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymä sosiaalipolitiikkaa koskeva pöytäkirja."
Huomattakoon, että Suomen eduskunta tuli hyväksyneeksi Maastrichtin sopimuksen hallituksen luottamuslauseäänestyksessä 18.3.1992, vaikka Maastrichtin sopimus oli suomeksi luettavissa vasta vuotta myöhemmin.
Dokumentti 2:
RAHOITUSPALVELUT
Asiakirja:
”KPO 20/kv 8.2.1993 LUOTTAMUKSELLINEN
SUOMEN EY-JÄSENYYSNEUVOTTELUTAVOITTEET
Palveluiden vapaa liikkuminen
Rahoituspalvelut”
Kohta 2:
”2. Direktiivi luottolaitosten suurten vastuiden seurannasta ja valvonnasta ”
Dokumentti 3:
KUNTARAHOITUS
Mikä kuntarahoitus?
EY-virkamiesneuvottelijoiden muistio, joka liittyy Kuntarahoitukseen:
"SUOMEN EY-NEUVOTTELUJEN TILANNE 18.6.1993"
Kohdassa:
"2. Palveluiden vapaa liikkuvuus ja sijoittautumisoikeus
- Suomi hyväksynyt 8.6. yhteisön acquis'n Kuntarahoituksen osalta "
Ulkomaalaistaustainen Kuntarahoitus velkaannuttaa kunnat
Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi oli Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 25.2.2012 huolissaan, että Kuntarahoitus saa vakavaraisuuteensa erivapauksia pankkeihin nähden. Lähes kaikki kuntarahoituksen varainhankinta on ulkomaalaista rahaa.
EY-ministeriryhmän pöytäkirjat
Pöytäkirjasta nro 2/93 21.1.1993 löytyy kohdasta kolme teksti:
"Keskusteltiin aluepoliittisista neuvottelutavoitteista (muistio 18.1.1993) Kososen suorittaman esittelyn pohjalta."
Kokouksessa oli läsnä myös sisäministeri Mauri Pekkarinen. Toimistopäällikkö Eikka Kososen esittelemän muistion sivut ovat alempana olevina kuvina .
Seuraavan kerran EY-aluepoliittiset neuvottelutavoitteet olivat esillä kokouksessa nro 8/93 1.6.1993.
Pöytäkirjan mukaan sisäministeri Pekkarinen ei ollut kokouksessa mukana.
Toimistopäällikkö Eikka Kosonen esitteli 3-sivuisen englanninkielisen muistion, jonka mukaan Suomi jaettaisiin erilaisiin aluetukiin.
EY-ministeriryhmän pöytäkirjan kohdassa 4 lukee:
" Ministeriryhmälle oli jaettu luonnos Suomen positiopaperiksi aluepoliittisissa kysymyksissä (25.5.1993). Aiheesta käydään tarkempi keskustelu ministeriryhmän seuraavassa kokouksessa, jolloin mukana tulisi olla myös sisäasiainministerin ja tavoitteena perustelujen kehittäminen vaatimuksillemme."
Asiaa ei kuitenkaan käsitelty kokouksessa nro 9/93, vaan vasta kokouksessa 10/93 26.7.1993, jossa Eikka Kosonen esitteli 20-sivuisen englanninkielisen monistenipun.
Monisteiden joukossa oli kartat NUTS II ja NUTS III.
NUTS-tavoitteiden (18.1.1993) ja -karttojen (22.7.1993) kuvat puuttuvat vielä....
Hallituksen esitys 135 -1994 (=EU-liittymislakiesitys)
"Nide I Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
Nide II - Sopimus Norjan, Itävallan. Suomen ja Ruotsin liittymisestä Euroopan unioniin
ISSN 0783-9820
PAINATUSKESKUS OY, HELSINKI 1994"
Lakiesityksen HE 135 - 1994 vp teksti sivuilta 48-52:
5.1.4. Alue- ja rakennepolitiikka
Yleistä
Unionin eräänä perusajatuksena on kilpailun lisäämisen ja markkinoiden laajentamisen ohella yhteisön sisäinen solidaarisuus. Käytännössä tämä merkitsee yhteisön heikompien osien - maiden, alueiden ja sosiaaliryhmien – kehityksen tukemista yhteisin toimenpitein. EY:ssä tätä kutsutaan yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden eli koheesion vahvistamiseksi. EY:n aluepoliittinen toiminta on keskeinen osa koheesiopolitiikkaa.
Yhteenkuuluvuutta pyritään ensi sijassa vahvistamaan yhteisön omilla rakennepoliittisilla keinoilla, joista keskeisiä ovat niin sanotut rakennerahastot, koheesiorahasto sekä Euroopan investointipankki. Valtaosa näiden rahoituksesta suunnataan alueellisten kehityserojen tasoittamiseksi. Nämä rakennepoliittiset toimet muodostavat EY:n yhteisen aluepolitiikan ytimen. Pyrkimyksenä on myös lisätä aluepoliittisen näkökulman huomioon ottamista yhteisön muilla toimintalohkoilla, esimerkiksi maatalouspolitiikassa, teollisuuspolitiikassa, liikenne- ja energiapolitiikassa koulutus- ja tutkimuspolitiikassa sekä ympäristöpolitiikassa.Tärkeä liittymä on EY:n aluepolitiikan ja kilpailupolitiikan välillä. Näitä yhdistää yritysten aluetuki, joka on tärkeä aluepolitiikan keino, mutta jota myös pyritään rajoittamaan kilpailupoliittisista syistä. Yritystukien merkitys on erityisen suuri kansallisessa aluepolitiikassa ja jäsenmaiden tähän käyttämät varat ylittävätkin moninkertaisesti yhteisön aluepoliittisen yritystuen. Komissiossa kansallisen aluepolitiikan valvonta kuuluu kilpailupolitiikan piiriin. Valvontasäännöstö mahdollistaa voimakkaamman luen köyhissä maissa ja köyhillä alueilla koheesiotavoitteiden mukaisesti.
Aluepolitiikka on nykyään EY:n merkittävimpiä toimintalohkoja. Rakennepoliittisen rahoituksen osuus yhteisön talousarviosta on noin 30 prosenttia; vain maatalouden osuus on suurempi. Aluepolitiikan merkityksen kasvu on kuitenkin uusi ilmiö, ja liittyy läheisesti sekä EY:n laajenemiseen että integraation syvenemiseen.
Yhteisen aluepolitiikan tarve nousi esille 1970-luvun puolivälissä yhteisön ensimmäisen laajentumisen seurauksena. Varsinkin Irlannin liittyminen yhteisöön lisäsi alueellisia kehityseroja, mikä johti Euroopan aluekehitysrahaston perustamiseen vuonna 1975. Rahasto toimi alussa lähinnä jäsenmaiden aluepolitiikan rahoittajana aloitteen säilyessä jäsenmailla.
Kreikan, Espanjan ja Portugalin liittyminen yhteisön jäseniksi 1980-luvulla laajensi merkittävästi yhteisön alikehittyneitä alueita. Yhteisöön syntyi selkeä alikehittynyt osa, joka koostui Välimeren alueista sekä Irlannista. Samaan aikaan käynnistettiin kunnianhimoinen ohjelma sisämarkkinoiden luomiseksi yhteisöön vuoden 1992 loppuun mennessä. Markkinoiden avautumisen uskottiin pidemmällä aikavälillä tasoittavan alueellisia eroja, mutta se edellyttäisi panostuksia heikompien alueiden kilpailukyvyn vahvistamiseksi.
Aluepolitiikan nykyinen perusta hyväksyttiin vuoden 1986 yhtenäisasiakirjassa. Siinä luotiin puitteet sisämarkkinaohjelman tehokkaalle toteuttamiselle ja siihen sisällytettiin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat määräykset. Käytännössä aluepolitiikkaa tehostettiin niin sanotulla rakennerahastouudistuksella vuonna 1989. EY:n rakennerahastojen toimintaa yhteensovitettiin ja niiden voimavarat päätettiin kaksinkertaistaa vuoteen 1993 mennessä. Varat oli määrä kohdentaa yhtenäisin perustein koko yhteisössä ja rahoitusta suunnattaisiin entistä määrätietoisemmin kaikkein heikoimmin kehittyneille alueille.
Yhteenkuuluvuuden merkitystä korostetaan entisestään Maastrichtin sopimuksessa. Perusteena, mainittiin nyt lähinnä suunnitellun talous- ja rahaliiton aiheuttamat kehityspaineet yhteisön heikoimmilla alueilla. Rakennerahastojen toiminnan ja voimavarojen vahvistamisen lisäksi päätettiin perustaa erityinen koheesiorahasto auttamaan yhteisön heikoimmin kehittyneitä maita Espanjaa, Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia saavuttamaan talous- ja rahaliiton ehdot.
Rakennerahastot ja muut aluepolitiikan rahoituslähteet
Rakennerahastouudistuksessa EY:n kolmen rakennerahaston, Euroopan aluekehitysrahaston; Euroopan Sosiaalirahaston ja Euroopan maatalouden; tuki- ja ohjausrahaston ohjausosaston - toimintaa yhteen sovitettiin. Rahastot jatkavat toimintaansa itsenäisinä, vaikka niiden toimintaperiaatteita yhtenäistettiin. Rakennerahastot eivät nimestään huolimatta ole varsinaisia rahastoja, vaan ne saavat varansa suoraan EY:n talousarviosta. Kaikki kolme rahastoa myöntävät pelkästään avustuksia.
Rahastojen merkitys aluepoliittisena rahoittajana vaihtelee. Aluekehitysrahaston nimenomaisena tehtävänä on yhteisön alueellisten kehityserojen vähentäminen. Muiden rahastojen luonne ei ole samalla lailla pelkästään aluepoliittinen, mutta niidenkin, varoista pääosa suuntautuu yhteisön heikoimmille alueille.
Vaikka uudistus suoranaisesti koski vain rakennerahastoja, pyrkimyksenä oli saattaa myös muut EY:n rahoituslaitokset saman yhteensovittamisen piiriin. Tärkein näistä on Euroopan investointipankki, joka on merkittävä rakennerahastohankkeiden osarahoittaja.
Rakennerahastojen toiminnan vaikuttavuutta pyrittiin lisäämään keskittämällä niiden tuki viiteen yhteiseen tavoitteeseen. Tavoitteet ovat:
Tavoite 1 heikoimmin kehittyneiden alueiden kehitys- ja rakenteellinen sopeuttaminen. Sitä vastaa Suomen, Ruotsin ja Norjan osalta tavoite 6: erittäin harvaan asuttujen alueiden kehitys ja rakenteellinen sopeuttaminen
Tavoite 2 teollisuuden taantumisesta kärsivien alueiden, raja-alueiden tai alueen osien (mukaan lukien työvoima-alueiden ja kaupunkimaisten taajamien) uudistaminen
Tavoite 3 pitkäaikaistyöttömyyden torjuminen ja nuorten sekä sellaisten henkilöiden, jotka ovat vaarassa joutua työmarkkinoiden ulkopuolelle, työelämään siirtymisen helpottamiseksi
Tavoite 4 työntekijöiden, teollisiin muutoksiin ja tuotantojärjestelmien kehitykseen sopeuttamisen helpottaminen
Tavoite 5 maaseudun kehityksen edistäminen a) nopeuttamalla yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettaessa maatalouden rakenteiden mukauttamista b) helpottamalla maaseutumaisten seutujen kehitystä ja rakenteellista mukauttamista
Tavoitteet 1 (heikoimmin kehittyneet alueet), 2 (taantuvat teollisuusalueet) ja 5 b (maaseudun kehittäminen) ovat luonteeltaan alueellisia ja niihin suunnatut varat muodostavat EY:n aluepoliittisen rahoituksen ytimen. Niitä varten on määritelty maantieteelliset tukialueet: 1, 2, 5 b. Muut tavoitteet ovat horisontaalisia ja koskevat työttömyyden torjumista (tavoite 3) sekä teollisuuden (tavoite 4) ja maatalouden (tavoite 5a) rakennemuutoksen edistämistä. Niidenkin rahoitus kohdentuu suurelta osin edellä mainituille tukialueille.
Jäsenyysneuvotteluissa sovittiin uudesta alueellisesta tavoitteesta 6, jota koskee erittäin harvaan asuttuja alueita. Tätä tavoitetta on tarkoitus soveltaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
Rakennerahastouudistuksen myötä siirryttiin tukitoimien hallinnoinnissa vuosittaisesta tapauskohtaisesta käsittelystä laajempiin useampivuotisiin toimenpideohjelmiin. Tavoitekohtaisten ohjelmien laadinta on edellytys tuen saannille. Tavoitteita 1 (6), 2 ja 5 b koskevat ohjelmat laaditaan alueittain, muut ovat valtakunnallisia. Tämän tyyppinen järjestelmä edellyttää tuen tehokasta seurantaa ja arviointia.
Rahastojen hallinnon yleisenä periaatteena on alueellisten, kansallisten ja yhteisön viranomaisten välinen yhteistyö eli niin sanottu partnership-periaate. Tämä koskee ohjelmoinnin ja seurannan kaikkia vaiheita.
Rahoituksen saaminen rakennerahastoista edellyttää kansallista osarahoitusta. EY edellyttää että sen myöntämä rahoitus muodostaa nettolisän jäsenmaan asianomaisiin julkisiin menoihin (niin sanottu additionaliteetti- tai lisäysperiaate. Tämän valvontaa tehostetaan vastaisuudessa. Osa rahastojen varoista (noin 9 prosenttia) varataan yhteisön aloitteesta ja näkökulmasta käynnistettäviin ohjelmiin. Myös nämä yhteisön aloitteet on tarkoitettu ensisijaisesti tukialueita varten. Toimenpideohjelmien laadinta ja toteuttaminen tapahtuu alueiden ja jäsenmaiden toimesta.
Aluesuunnittelu
Komissio on 1980-luvun loppupuolelta pyrkinyt laajentamaan yhteisön aluepolitiikan sisältöä alueellisen suunnittelun suuntaan. Tätä perustellaan ensisijaisesti suunnittelukysymysten kansainvälistymisellä. Komission taholta painotetaan toiminnan selvitysluonnetta. Komissio laatii koko Euroopan kattavia alueellisia arvioita, joita kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat käyttää hyväksi omassa suunnittelussaan. Komissio ei pyri kehittämään omaa aluesuunnittelupolitiikkaa, joskin arvioita on tarkoitus hyödyntää EY:n eri politiikkalohkojen kehittämisessä.
Kansallisen aluepolitiikan valvonta EY:ssä
Kansallisen aluepolitiikan valvonta kohdistuu vain alueelliseen yritystukeen, ja se on osa EY:n harjoittamaa yleistä valtiontuen valvontaa. Siten esimerkiksi kuntien valtionosuusjärjestelmä kantokykyluokituksineen samoin kuin julkisten investointien suuntaaminen alueellisin perustein ovat täysin kansallisesti päätettävissä.
Valvonnalla pyritään yhtenäistämään eri maiden tukipolitiikkaa kilpailuedellytysten yhtenäistämiseksi sekä yleensä vähentämään yritystukien myöntämistä tuotannon ja taloudellisten voimavarojen käytön tehostamiseksi.
Valtiontuesta määrätään Rooman sopimuksen 92-94 artiklassa. Näitä perusmääräyksiä täydentää laaja tulkintaohjeisto, joka pääosin ei ole oikeudellisesti sitova. Käytännössä sillä on kuitenkin vahva asema, koska komissiolla on laaja itsenäinen harkintavalta kilpailupoliittisissa kysymyksissä. Komissiossa kilpailuasioista vastaa pääosasto IV. Viimekädessä artiklojen tulkintakäytäntö synty komission ja EY:n tuomioistuimen päätösten kautta.
Komission tulee seurata ja arvioida jäsenmaiden kaikkia valtiontukijärjestelmiä Lisäksi jäsenmaiden on ilmoitettava komissiolle kaikki suunnitellut uudet tuet ja voimassa oleviin tukijärjestelmiin tehtävät muutokset. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä tukijärjestelmiä että suurempia erillisiä tukitapauksia. Tukea ei saa myöntää ennen komission hyväksymistä. Alemmantasoisin säädöksin on yleistä ilmoitusvelvoitetta hieman rajattu ja käsittelymenettelyjä tarkennettu.
Jos komissio epäilee, että myönnetty tai suunniteltu tuki voi vääristää kilpailua, se voi käynnistää tutkintamenettelyn. Mikäli komissio havaitsee, että tuki ei sovellu yhteismarkkinoiden toimintaan, sen tulee määrätä tuki lopetettavaksi tai muutettavaksi. Jollei jäsenmaa noudata komission päätöstä, voidaan asia viedä yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi. Myös ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti voi aiheuttaa rankaisutoimenpiteitä.
Valvonnan painopiste on käytännössä suuryritysten ja kilpailun kannalta herkkien toimialojen tuessa, kun taas seula on huomattavasti väljempi pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävän tuen osalta. Vastedes tultaneen kiristämään erityisesti rikkaampien jäsenmaiden tukipolitiikan valvontaa koheesiotavoitteen tukemiseksi.Neuvottelutulos
Suomen tavoitteena jäsenyysneuvotteluissa oli, että Lapin, Kainuun, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Etelä-Pohjanmaan maakunnat sekä Kuusamon seutukunta ja eräät muut, edellä mainittuihin alueisiin rajoittuvat. seutukunnat nimettäisiin rakennerahastojen tavoitteen 1 mukaisiksi kohdealueiksi.
Suomi esitti myös, että alueet, jotka täyttävät rakennerahastojen tavoitteiden 2 ja 5 b edellytykset tulisi nimetä näiden tavoitteiden mukaisiksi rakennerahastojen tuen kohdealueiksi. Lisäksi Suomi edellytti, että maamme vaikea taloudellinen tilanne ja korkea työttömyys tulisi ottaa asianmukaisesti huomioon, kun EY:n komissio, tekee päätöksiä tavoitteiden 3 ja 4 mukaisista tuista.
Jäsenyysneuvotteluissa sovittiin, että Lapin, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnat sekä kahdeksan seutukuntaa nimettiin uuden tavoitetta 1 vastaavan tavoitteen 6 kohdealueiksi. Uusi tavoite 6 täydentää tavoitteen 1 bruttokansantuotetta koskevaa edellytystä niin että sen kohdealueiksi nimettiin alueita, joiden asukastiheys on enintään kahdeksan asukasta neliökilometriä kohti.
Tavoite 6 on tarkoitettu erittäin harvaan asuttujen alueiden kehittämiseen ja rakenteellisen sopeuttamisen edistämiseen. Suomessa alueilla asuu noin 840000 asukasta eli 16,6 prosenttia väestöstä.
Neuvotteluissa sovittiin edelleen, että Suomi voi saada vuosina 1995-1999 yhteensä 1704 miljoonaa ecua (noin 10,7 miljardia markkaa) tukea rakennerahastoista. Tuki jakautuu eri vuosille siten, että se on keskimäärin 341 miljoonaa ecua vuodessa ollen ensimmäisenä vuonna 315 miljoonaa ecua ja viimeisenä vuonna 366 miljoonaa ecua. Rahamäärään sisältyy tavoitteeseen 6 saatava tuki, keskimäärin 102 miljoonaa ecua (noin 641 miljoonaa markkaa) vuodessa. Summat eivät ole lopullisia vaan suuntaa-antavia.
Neuvotteluissa ei sovittu yksityiskohtaisesti tavoitteiden 2 ja 5 kohdealueista tai tavoitteiden 2, 3, 4, 5a ja 5b tavoitekohtaisista rahamääristä. Suomi tekee niistä esityksen komissiolle.
Vaikutukset Suomelle
EU-jäsenyys vaikuttaa sekä suorasti että epäsuorasti maassa harjoitettavaan aluepolitiikkaan. Suorat vaikutukset syntyvät aluepolitiikkaa koskevien EY:n sääntöjen ja järjestelmien kautta. Epäsuorat vaikutukset syntyvät valtiontalouden, toimintaympäristön ja yleisen alueellisen kehityksen muutosten kautta, jotka vaikuttavat aluepolitiikan kehittämisedellytyksiin ja -tarpeeseen.
EY:n valtiontukisäädöstö sisältyy sellaisenaan ETA-sopimukseen. Lisäksi sopimukseen sisältyy yhteinen julistus muun muassa harvan asutuksen huomioon ottamisesta kansallisten tukialueiden hyväksyttävyyttä arvioitaessa. Tuen valvontaa varten luotiin rinnakkaisjärjestelmä EFTA-maita varten. EFTA-maan liittyessä unioniin toimivalta valtiontukien valvontaa koskevissa kysymyksissä siirtyy EFTAn valvontaviranomaisella komissiolle.
EY:n rakennepolitiikan toimintaperiaatteet lisäävät tarvetta vahvistaa aluehallinnon roolia alueellisessa kehittämistyössä. Tätä varten ei ole mitään EY:n säädöstöä, joten ratkaisut on tehtävä kansallisella tasolla. Alueiden kehittämisestä annetulla lailla (1135/93) aluetason kehittämisvastuu on siirretty lääninhallituksilta maakuntien liitoille ja niiden edellytyksiä hoitaa tätä tehtävää on vahvistettu.
Alue- ja rakennepolitiikan hallinnointiasiat on otettava huomioon valtion valmistelu- ja päätöksenteko-organisaatiossa. Rakennerahastoista saatavan tuen turvaamiseksi on päätettävä siitä, miten rakennerahastojen tavoitteisiin liittyvien alueellisten ja valtakunnallisten kehittämisohjelmien valmistelu, toteutus, seuranta ja hallinnointi järjestetään alueilla ja keskushallinnossa. Lisäksi on sovittava rakennerahastotuen budjetointi- ja maksatusjärjestelyihin liittyvistä kysymyksistä. Ahvenanmaan maakunnassa aluepolitiikka kuuluu itsehallintolain mukaisesti maakunnan toimivaltaan."
Edellä on Suomen EU-liittymislakiin kirjoitettu kohta Alue- ja rakennepolitiikka kokonaisuudessaan.
Kokemäellä 14.4.2024
Jorma Jaakkola, Kokemäki
Kokoomuksen jäsen numero 69267
044-230 2707
Uudelleen julkaistu 14.4.2023
Päivitetty 17.4.2024
Voit lähettää viestiä sähköpostiini klikkaamalla sinistä linkkiä
"Ota yhteyttä"
Voit jakaa tietoa kotisivustani alla olevien sosiaalisen median linkkien avulla.