SUOMEN TIE EU:N JÄSENEKSI
© Jorma Jaakkola
Julkaistu 3.6.2024
Päivitetty 24.6.2024
Presidentti Koivisto teki valtiopetoksen raivatessaan perustuslailliset esteet jäsenyydelle, sillä Suomen ainutlaatuinen valtiosääntö (Valtiopäiväjärjestyksen 67 pykälä eli vaikeutettu perustuslain säätämisjärjestys sekä Hallitusmuodon 1 ja 2 pykälät) olivat jäsenyyden esteenä.
Kalevi Sorsa kirjoitti EY:n vaatimista perustuslain muutoksista kirjaansa UUSI ITSENÄISYYS, 1992, sitaatti sivulta 53:
”Viime vuosien uudistushankkeet, erityisesti siirtyminen enemmistöparlamentarismiin, harkittavina olevat sosiaaliset ja sivistykselliset kansalaisoikeudet, ovat niin radikaaleja uudistuksia, että niiden toteuduttua on tarpeen hankkia kokemuksia uudistusten toimivuudesta - samalla kun hallitusmuotoon tehdään Euroopan integraation vaatimat muutokset.
Sorsa kirjoitti kirjassaan "Muistikuvia, mielikuvia", 1995, sivuilla 114:
”Ilmeisin kantava linja Koiviston toiminnassa on mielestäni ollut Suomen hallitusmuodon parlamentarisoiminen."
Suomen hallitusmuotoon siis tehtiin EY:n vaatimat muutokset.
Presidentti Koivisto itse tunnustaa (8.2.1994 valtiopäivien avajaispuhessa) valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:
”Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”
Koska presidentti ei ole lainsäätäjä, toimi Koivisto näkymättömänä taustavaikuttajana.
TAUSTAVAIKUTTAJA MAUNO KOIVISTO
Rafael Paasion kirjassa "Kun aika on kypsä" (Toim. Heikki Kymäläinen) sivulla 250 on otsikon ”Ensimmäinen hallitukseni” alla teksti:
”Mauno Koivistosta tehtiin valtiovarainministeri. Mies sai kovan postin, joka oli surkea hoidettavaksi kenelle tahansa. Hän oli tuolloin Työväen Säästöpankin johdossa, mutta menossa kovasti Elannon pääjohtajaksi. Minä puolestani ajattelin, ettei Koivisto mikään kauppias ole.
-Rupees vaan tutkimaan valtion budjettia, voit joutua sen kanssa tekemisiin, sanoin hänelle jo ennen hallituksen muodostamista ja niin siinä kävi. Ehkä hänellä oli Elantoon menossa sellainen taka-ajatus, että kun Väinö Tanner aikoinaan hoiti sieltä politiikkaa ja liikkui vapaasti suurissa asioissa, niin hänestäkin voisi tulla samanlainen.”
Ilkka Suominen Verkkouutisissa 13.2.1998, uutisotsikko ja teksti:
”Kuinka kokoomus liittyi ”mustaan unioniin”
Suominen: Kokoomuksen kontaktit ratkaisevassa asemassa”
Kysymys EEC-vapaakauppasopimuksen syntyvaiheista saa Suomisen ensin muistelemaan mielenkiintoista anekdoottia. Suominen oli mukana toimikunnassa, joka viimeisteli Suomen lopullisen kannan.
Minulla on hyvin muistissa, kuinka silloinen Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto tuli toimikuntaan kuultavaksi ja sanoi, että ”tämä on ny sisse porukka vai, jonka pitäis formuloid ne syyt, minkä taki se ratkasu, joka on tehty niin on tehty.”
Siis ratkaisu EEC:stä oli jo tehty. Vain perustelut eli syiden formulointi piti keksiä. Koivisto oli tuolloin taustavaikuttajana - Suomen Pankin pääjohtaja.
TEHTÄVÄ PÄÄMINISTERI AHOLLE
Tässä sitaatti Koiviston kirjasta "Historian tekijät Kaksi kautta II" sivulta 534 alkaen:
“EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.
Joulukuun 20. päivänä 1991 keskustelin Ahon kanssa. Sanoin:
”Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.
Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.”
Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.”
Koivisto siis antoi liittovaltioaiheiden parlamentarisoinnin (mm. yhteinen raha) pääministeri Ahon tehtäväksi ja kertoi, että presidentin päätöksenteko ei saa tulla esille.
Toinen kohta Koiviston muistelmista (sivu 435):
“Kun hallitus on ottanut kantaa, sen jälkeen minäkin voisin hallituksen kantaa tukea. Mutta en välittäisi antaa aihetta semmoiseen kuvaan, että meillä hoidettaisiin asiaa toisin kuin parlamentaarisessa järjestyksessä.”
Presidentti Koivisto siis halusi liittovaltiotavoitteen hyväksyttäväksi, mutta millaisella parlamentaarisella menetelmällä?
Vastaus: Hallituksen luottamuslauseäänestyksellä, vaikka liittovaltiotavoitteet olivat Suomen Hallitusmuodon 1 ja 2 pykälien sekä HM 72 pykälänvastaisia.
Paljastava sitaatti Koiviston muistelmat (24.2.1992) "Historiantekijät" sivu 544:
“Helmikuun 24. päivänä kirjasin ajatuksiani:
“Hallituksen on koetettava sopia keskuudessaan.
Tiedonanto: luottamuskysymys hallitukselle eduskunnalta.
Pidätän itselläni tilaisuuden maan kansainvälispoliittisen aseman määrittelyyn. Teetän omia selvityksiäni. Käyn omia keskustelujani, myös siitä, miten päätöksentekojärjestelmäämme olisi tarkoituksenmukaista muuttaa.” ”
Koivisto siis määräsi eduskunnan päätöksenteon muuttamisesta, vaikka se oli ainutlaatuisella tavalla kirjoitettu valtiopäiväjärjestyksen 67 pykälään.
1) presidentinesittelyn yhteydessä 17. tammikuuta 1992:
"Sovimme Ahon kanssa, että hän puhuu ministereiden ja virkamiesten kanssa ja selvittää neuvottelujen lähtökohta-asetelmat ja että minä en puhuisi asiasta muiden kuin hänen kanssaan."
2) tavatessaan Esko Ahon 30. tammikuuta 1992:
"Neuvoin, että viikon sisällä olisi hallituksen otettava asiaan kantaa, esimerkiksi niin, että hallitus ilmoittaisi antavansa asiasta eduskunnalle tiedonannon. "Keskustelu ei enää tästä eteenpäin mentäessä mitään asiaa paranna."
Lupasin hallitusta tässä asiassa tukea puheessani valtiopäivien avajaisissa perjantaina, 7. helmikuuta. "Minusta olisi kaikkein tyylikkäintä, että toteaisin, että hallitus on periaatteessa tällä linjalla."
Koivisto siis halusi tukea hallituksen linjaa vasta silloin, kun hallitus ilmoittaa aikeistaan.
Maastrichtin sopimukseen oli kirjoitettu, että jäsenyyttä hakevan parlamentin pitää hyväksyä Maastrichtin sopimuksen velvoitteet jo etukäteen – jäsenyyshakemuksessa.
Erikoista on, että hallituksen luottamuslauseäänestyksessä tiedonannosta ei ollutkaan kysymys jäsenyyshakemuksesta, vaan hallituksen toimintalinjasta, joka oli presidentin päätöksenteon alaista.
Hallituksen toimintalinja oli torstaina 27.2.1992 esillä hallituksen iltakoulun kokouksessa, jonka kokouspöytäkirja ja UM:n liitemuistio oli määrätty salaisiksi. Muistioon oli kirjoitettu eduskunnan päätöksenteon ”tiekartta”. Asiakirjoista ilmenee, että jäsenyyshakemus oli jätetty jo seuraavana päivänä puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille. Jäsenyyden jättämiselle oli tullut kiire, koska huippukokous oli jo seuraavana tiistaina.
Eduskunta äänesti tiedonannosta vasta 18.3.1992.
TARJA HALOSEN PALJASTUS
Kansanedustaja Tarja Halosen paljastava puhe 27.10.1992 taustavaikuttamisesta löytyy Eduskunnan pöytäkirjan sivulta 4005:
“Me olemme nähneet aivan liian monta sellaista komiteaa, toimikuntaa ja työryhmää viimeisten parin vuoden aikana, joille on valmiiksi tavallaan annettu ratkaisu ja työryhmän tai komitean tehtävänä on ollut ainoastaan enää laatia perustelut sille jo valmiina olevalle ratkaisulle.”
Halonen oli ollut oikeusministerinä Holkerin hallituksessa, jonka aikana toimi kaksi valtiosääntökomiteaa perustuslain EY-mukauttamiseksi. Kolmas valtiosääntökomitean työ oli kirjoitettu Ahon hallituksen hallitusohjelmaan.
OIKEUSMINISTERI HANNELE POKKA
Hannele Pokka kertoo kirjassa ”Porvarihallitus” suorasta presidentinvaalista ja hallitusohjelmaan kirjoitetun valtiosääntökomitean asettamisesta.
Sitaatteja Pokan kirjasta:
”Pitkähkön keskustelun jälkeen eduskunta hyväksyi lopulta suoran kansanvaalin yksimielisesti ja minä lupasin asettaa uuden valtiosääntötoimikunnan.
Otin pikaisesti yhteyttä pääministeriin, Kanervaan ja Norrbackiin, mitä mieltä valtiosääntöuudistuksen jatkamisesta eri hallitusryhmissä oltiin. Kaikki olivat sitä mieltä, että pitää edetä kuten hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Kaavailin asettavani parlamentaarisen toimikunnan, koska valtiosääntömuutosten taakse olisi joka tapauksessa saatava eduskunnan määräenemmistön tuki. Opposition kytkeminen hyvin vahvasti toimikunnan työskentelyyn oli välttämätöntä.”
Sitaatti komitean puheenjohtajasta ja kokoonpanosta:
”Nikula oli entinen oikeusministeri ja vihreiden kansanedustaja. Olin perehtynyt Nikulan työhön hänen toimiessaan tasa-arvovaltuutettuna. Pidin häntä harkitsevana ja maltillisena. Hänellä ei ollut suurta ryhmää takanaan, joten hän saattaisi toimia hyvin sovittelevasti, mietin. Tuumasta toimeen.
Puhuttelin ahot, norrbackit ja kanervat. Kenelläkään ei tuntunut olevan yhtään mitään sen enempää toimikunnan toimeksiantoa, puheenjohtajaa kuin kokoonpanoakaan vastaan.
Soitin presidentin kansliaan erityisavustaja Martti Manniselle ja kerroin hallituksen valmistelevan valtiosääntötoimikunnan asettamista. Manniselle lähetettiin toimikunnan alustava toimeksianto ja kokoonpanoa koskevat kaavailut kysymyksellä, halusiko kanslia toimikuntaan oman edustajan. Manninen otti myöhemmin yhteyttä ja sanoi, ettei kanslia halua edustajaa toimikuntaan. Kun kysyin, voidaanko asiaa viedä eteenpäin, hän vastasi, että siitä vaan. En edes hoksannut kysyä häneltä, oliko hän puhunut päämiehensä kanssa. Oletin, että näin oli tapahtunut. En ollut vielä tottunut asioimaan Linnan kanssa.”
Hesari kertoi: Koivisto on vihainen.
”Heinäkuussa parhaimpaan kesäloma-aikaan Helsingin Sanomien toimittaja Arto Astikainen tiesi kirjoittaa, että presidentti oli hyvin vihainen asettamastani valtiosääntötoimikunnasta. Hän ei pitänyt sen enempää toimikunnan kokoonpanosta kuin toimeksiannostakaan.
Astikaisen jutun täytyi olla ainakin osaksi totta. Olin tottunut luottamaan siihen, että maan suurin päivälehti osapuilleen tiesi, mistä kirjoitti. Lehdellä on oma linja, omat ennakkoluulot ja asenteet, mutta tyhjästä se ei juttuja polkaissut. Rupesin miettimään, ettei presidentin esikunta ollut informoinut päämiestä koko asiasta.
»Älä koskaan luota mandariineihin», Seppo Tiitinen neuvoi minua, kun murehdin syntynyttä tilannetta hänelle. »Pyri aina suoraan presidentin puheille». Niin minä pyrinkin ja pääsin."
REIPAS TYTTÖ
Pokka meni Koiviston luokse. Sitaatti:
”Selitin, mistä oli kysymys. Kuunneltuaan aikansa presidentti sanoi, ettei hän ole mikään Kekkonen, joka muistaa kaikki kokemansa vääryydet hamaan hautaan saakka. Hän sanoi miettineensä, kun kuuli toimikunnan nimittämisestä, että onpa oikeusministeriksi valittu reipas tyttö. Myöhemmin ymmärsin, että reipas Koiviston kielenkäytössä tarkoitti käyttäytymistä, joka oli hänen mielestään normaalien pelisääntöjen vastainen.”
Oikeusministeri Hannele Pokka ei tiennyt, että hallitusohjelmaan kirjoitettu suunnitelma Valtiosääntökomitean asettamisesta oli jo tehty. Koivisto halusi taustalta ohjata Suomen perustuslain ETA-/EY-mukauttamista, jotta sai parlamentarisoitua sen haluamallaan tavalla.
Pokka ei tiennyt presidentti Koiviston aikeista ja luuli, ettei Koivisto ole suuremmin innostunut Suomen liittämisestä EY:hyn. Tämä selittyy sillä, että jo Holkerin hallituksen ministerit olivat olleet aivan liian innokkaita yhdentyjiä antaessaan medialle lausuntoja.
YHDENMUKAISTAMISSOPIMUS
Ilta-Sanomat uutisoi 19.12.1989 Brysselissä esillä olleesta yhdenmukaistamissopimuksesta:
"Suomen kujanjuoksu Eurooppaan alkaa
Nyt neuvotellaan eduskunnan päätösvallan rajoittamisesta
Bryssel (IS)
Ulkoministeri Pertti Paasio (sd) ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) ilmoittavat tänään Suomen halusta luopua osasta kansallista päätösvaltaa.
Suomi haluaa 17 muun Länsi-Euroopan maan kanssa sopimuksen, joka samankaltaistaa maiden hallintoa ja taloutta.
Yhdenmukaistamissopimus allekirjoitetaan jo vuoden päästä. Kyse on Suomen itsenäisyyden ajan merkittävimmistä sopimuksista, toteaa Salolainen.”
Jo uutisen otsikko kertoi Suomen eduskunnan päätösvallan rajoittamisesta. Teksti kertoo, että Suomi haluaa luopua osata kansallista päätösvaltaa. Kyseessä on hallinnon ja talouden samankaltaistaminen.
PERTTI SALOLAINEN: SUOMEN VALTIOSÄÄNTÖ ON MUSEOTAVARAA
Nykypäivä-lehti 1.11.1991:
”Salolaisen mukaan Suomen valtiosääntö on museotavaraa. Suomi on Euroopan valtiosääntömuseo, Salolainen laukoi. Hän painotti, että Suomessa on saatettava eurokuntoon talouden ohella myös parlamentarismi, valtiojärjestelmä ja työmarkkinajärjestelmä.”
Salolainen siis tiesi, mitä Koiviston toimesta oltiin tekemässä.
KOIVISTO RAIVASI TIEN JÄSENYYTEEN
Kalevi Sorsa kirjoitti kirjassaan "Muistikuvia, mielikuvia", 1995, sivuilla 114:
”Ilmeisin kantava linja Koiviston toiminnassa on mielestäni ollut Suomen hallitusmuodon parlamentarisoiminen.”
Koivistolla oli pulmana Valtiopäiväjärjestyksen 67 pykälään kirjoitettu vaikeutettu perustuslain säätämisjärjestys.
Ongelman ratkaisemiseksi Koivisto alkoi taustamäärääjänä jo talvella 1989 toteuttaa valtiosäännön "parlamentarisointiaan” eli helpotettua perustuslain säätämistä.
Koivisto oli asetettujen valtiosääntökomiteoiden taustalla. Komiteoiden tehtävä oli ohjeiden mukaan perustuslain EY-mukauttaminen.
Ensimmäisen valtiosääntökomitean tehtävä oli ”laatia” Hallitusmuodon valtiontaloutta koskevan VI luvun kokonaisuudistus. Uudistukseen sisältyi ovella tavalla myös Valtiopäiväjärjestykseen liittyvä ns. säästölaki, jolla toistuvat alijäämäiset valtion budjetit voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä.
Silloisen lain mukaan eduskunta sai hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä vain yhden alijäämäisen budjetin, mutta seuraavan hyväksymiseen tarvittiin 2/3 enemmistö. Koska budjetin leikkauksissa joudutaan kajoamaan perustuslakiin kirjoitettuun kansalaisen perusturvaan, saattoi eduskunnan 1/3 vähemmistö estää alijäämäisen budjetin voimaantulon. Tähän Koivisto halusi muutoksen.
Samalla ovelalla muutoksella Koivisto - valtiosääntökomitean taustavaikuttajana - raivasi tien EY-jäsenyyden hyväksymiseen 2/3 enemmistöllä 5/6 kiireellisyysenemmistön sijaan.
Klikkaa sininen linkki Komiteamietinnöt
PERUSTUSLAIN SÄÄTÄMISJÄRJESTYKSEN MUUTTAMINEN
Supistettu perustuslain säätämisjärjestys – tie ETA-/EY-jäsenyyteen
Rakkaalla lapsella on monta nimeä eli ”supistettua perustuslain säätämisjärjestystä” voidaan nimittää myös seuraavilla:
- Tilapäinen poikkeuslaki
- Säästölaki, sillä se mainitaan Valtiosääntökomiteamietinnössä ja se oli myös lain säätämisasiakirjoissa otsikkona
- Kiirehtivä perustuslain säätämisjärjestys
- EY-valtuuslaki
- Määrävähemmistösäädösten purkaminen
- Helpotettu perustuslain säätämisjärjestys, sillä oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käytti eduskuntapuheessaan sellaista nimitystä.
- Laki valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta 28.8.1992/818.
Klikkaa sininen linkki Laki 818/1992
VAIKEUTETTU PERUSTUSLAIN SÄÄTÄMISJÄRJESTYS
Suomen perustuslain erikoisuus on se, että perustuslain säätämistä varten on säädetty vaikeutettu säätämisjärjestys.
Jos perustuslain muuttaminen pitää tehdä kiireellisenä eli lakiesitystä ei voi jättää lepäämään yli vaalien, pitää eduskunnasta löytyä muuttamiseen tarvittava 5/6 kiireellisyysenemmistö.
Kiireellisyysenemmistöä ei kuitenkaan käytetty ETA-sopimuksen hyväksymisessä eikä EU-jäsenyyden hyväksymisessä. Miksi näin tapahtui?
ETA-sopimus oli harhautus eli sopimus, jolla silloiset EY-säädökset tulivat koskemaan Suomea. Jo ETA-sopimuksella Suomesta tuli ns. vanha jäsenmaa.
Vaikeutettu perustuslain säätämisjärjestys oli siis ongelma presidentti Koivistolle, joka halusi liittää Suomen EU:n jäseneksi. Koivisto tiesi, että EY-säännöstön O-artikla edellytti, että jäsenmaaksi haluavan valtion pitää hyväksyä jäsenyys valtiosääntönsä edellyttävällä tavalla.
Koivisto toimi taustalla, ovelalla tavalla perustuslakia rikkoen. ETA-sopimuksen lakiesityksen HE 95-1992 hyväksymisessä 27.10.1992 kansanedustajat eivät vielä huomanneet, että jo silloin Hallitusmuodon 1 ja 2 pykälistä tuli niin sanottuja kuolleita kirjaimia eli eduskunnan päätösvalta luovutettiin Suomen rajojen ulkopuolelle.
Siis jo ETA-sopimuksella Suomesta tuli niin sanottu vanha EY-jäsenmaa ilman Maastrichtin sopimukseen kuuluvia liittovaltiovelvoitteita ja maatalouden tuottajahintojen romahduttamista.
UM:n julkaisu ”Ora Meres-Wuori: Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä, Ulkoasiainministeriö 1994, Helsinki" paljastaa asian. Sitaatti:
”Lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan luovuttaminen eräin osin EY:n toimielimille ottaen huomioon myös EY:n tuomioistuimen kehittämät oikeusperiaatteet välittömästä oikeusvaikutuksesta ja ensisijaisuudesta rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta. Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien sääntöjen ja käytännön kanssa.”
ETA-lain hyväksymisessä kansanedustajat eivät vielä kiinnittäneet huomiota, että se vaikuttaisi HM 1 §:ään kirjoitettuun Suomen täysivaltaisuuteen ja HM 2 §:ään sisältyvään vallan kolmijakoon.
Vasta EU-liittymislakiesityksen HE 135-1994 hyväksymisessä kansanedustajat huomasivat asian ja siksi tehtiin kirjallinen kysymys 408/1994, johon oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki vastasi.
Omalta osaltaan Jäätteenmäki vastaa valtakunnanoikeudessa valtiopetoksen valmistelusta.
KIRJALLINEN KYSYMYS 408/1994 VJ 69 §:STÄ
Liittymissopimuksen hyväksymisestä siis on olemassa VJ 69 §:n säätämisjärjestyksen käyttämistä kritisoiva "Kirjallinen kysymys 408/1994 vp":
Eduskunnan Puhemiehelle
EU-jäsenyys edellyttää Maastrichtin sopimuksen hyväksymistä, johon pääministeri Esko Ahon hallitus jo jäsenyyshakemuksen jättöhetkellä sitoutui. Jäsenyys lopettaisi näin oman, itsenäisen kauppa- ja maatalouspolitiikkamme ja kaventaisi olennaisesti mm. talous-, verotus-, sosiaali-, alue-, raha- sekä ulko- ja turvallisuuspoliittista liikkumavapauttamme ja sitoisi Suomen näiltä osin EU:n ylikansalliseen politiikkaan. Siitä päättämiseen Suomi osallistuisi noin 3 %:n ääniosuudella. EU:n suunnitellun raha- ja talousliiton toteutuessa maamme joutuisi luopumaan omasta rahayksiköstään, markasta, ja alistumaan EU:n keskuspankin määräysvaltaan.
Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen johtama komitea on äskettäin ehdottanut, että EU-jäsenyys olisi toteutettava valtiosopimuksia koskevassa kiirehtivässä, ns. supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tämä tarkoittaa, että sellainen valtiosopimus, joka koskee perustuslakia, saatetaan voimaan eduskunnan yhdellä päätöksellä, 2/3 enemmistöllä. Toisin kuin normaali perustuslain muutos, tällainen poikkeuslaki ei näin ollen jää lepäämään yli vaalien, eikä valitsijoilla siis ole mahdollisuutta ottaa siihen kantaa.”
JÄÄTTEENMÄEN VASTAUS KIRJALLISEEN KYSYMYKSEEN
Seuraavassa kaksi merkittävää sitaattia oikeusministeri Jäätteenmäen vastauksesta ko. kysymykseen:
”Supistettu perustuslain säätämisjärjestys luotiin alun perin siksi, että eduskunnan pieni vähemmistö ei voisi estää tasavallan presidenttiä ratifioimasta eduskunnan 2/3 enemmistön hyväksymää valtiosopimusta. Perusajatuksena oli, että valtiosopimusasiat ovat lähtökohtaisesti kiireellisiä eikä niiden käsittelyä voida siirtää seuraavien vaalien jälkeiseen eduskuntaan. Tämän takia erillinen kiireelliseksi julistamismenettely poistettiin ja perustuslakia koskevat voimaansaattamislait säädettiin käsiteltäviksi yhdessä eduskunnassa 2/3 enemmistöllä.”
ja
”Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:ssä tarkoitettua helpotettua säätämisjärjestystä voidaan toisaalta käyttää vain valtiosopimuksesta välittömästi seuraavien velvoitteiden voimaansaattamiseen.”
Oikeusministeri Jäätteenmäki antoi todellisen nimen riisutulle valtiopäiväjärjestyksen 69 §:lle: Helpotettu säätämisjärjestys! Siis, ettei eduskunnan vähemmistö voisi estää presidenttiä ratifioimasta EU:hun liittymistä!
Näin oikeusministeri Jäätteenmäki oli asian tulkinnut. Mainittakoon, että Pulliaisen kysymyksen allekirjoittajia on melkoinen joukko kansanedustajia, hallituspuolueista mm. Juha Korkeaoja.
VJ 69 §:n 1 momentti ennen muutosta (Tietolähde: Suomen laki):
“Ehdotus, joka koskee Suomen ja ulkovallan väliseen sopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymistä, sisältyköötpä rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen, käsitellään 66 §:n mukaan sekä, mikäli asia koskee perustuslakia, noudattamalla, mitä 67 §:n 1 momentissa on säädetty. Älköön kuitenkaan lakiehdotusta näissä tapauksissa jätettäkö lepäämään.“
VJ 69 § muutettuna/helpotettuna (Tietolähde: Suomen laki):
”Lakiehdotus rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä käsitellään 66 §:n mukaan. Jos asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (28.8.1992/818).“
Huomatkaa, että alkuperäisessä VJ 69 §:ssä ollut viittaus vaikeutettuun VJ 67 §:ään oli poistettu!
ETA- ja EY-jäsenyyden hyväksymiset koskivat perustuslakia, joten hyväksymiseen olisi pitänyt käyttää 5/6 enemmistöpäätöstä.
Miksi muutos Valtiopäiväjärjestykseen tehtiin?
Maastrichtin sopimuksen O-artikla siis edellytti, että jäsenmaaksi haluava valtio hyväksyy jäsenyyden valtiosääntönsä edellyttävällä tavalla. EU- (ja myös jo ETA-jäsenyydessä) Suomi menetti valtiollisen itsemääräämisoikeutensa, kuten Ora Meres-Wuori julkaisussa ”Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä” kirjoittaa.
Suomen vaikeutettu perustuslain säätämisjärjestys oli ulkopolitiikasta HM 33 §:n mukaan määränneelle presidentti Koivistolle ongelma, sillä eduskunnasta ei löytyisi EU-velvoitteiden hyväksymiseen riittävää 5/6 kiireellisyysenemmistöä.
Oikeusministeri Anneli Jäätteenmäen vastaus kirjalliseen kysymykseen on selkeätä tekstiä:
”Supistettu perustuslain säätämisjärjestys luotiin alun perin siksi, että eduskunnan pieni vähemmistö ei voisi estää tasavallan presidenttiä ratifioimasta eduskunnan 2/3 enemmistön hyväksymää valtiosopimusta.”
SUOMEN VALTIOSÄÄNNÖN EY-MUKAUTTAMISEN HISTORIAA
Seuraavassa kerron siitä, miten valtiosääntöä (Hallitusmuoto ja Valtiopäiväjärjestys) etukäteen muutettiin EY-jäsenyyden hyväksymistä varten.
Ranskalainen sosialistipoliitikko Jacques Delors, joka toimi Euroopan komission puheenjohtajana kaksi peräkkäistä viisivuotiskautta (vuosina 1985–1995), oli vuoden 1989 alussa sanonut, ettei EY ota vastaan uusia jäsenyyshakemuksia, koska perussopimusta ollaan uudistamassa. Jäsenyyttä tavoitteleville maille Delors suositteli ETA-sopimuksen tekemistä.
Presidentti Koivisto käytti Delorsin ehdotusta hyväkseen, jotta Suomesta tulisi jo ETA-jäsenyydellä ns. vanha EY-maa.
ETA-sopimusta tehtäessä Suomi joutui käymään läpi 60 tuhatta painosivua silloista EY-säännöstöä eli acquis communautairen. ETA-sopimuksessa acquis käsitti 30 tuhatta painosivua maataloussäädöksiä, jotka tulivat koskemaan Suomea jo 1.1.1994, siis jo vuotta ennen EU-jäsenyyttä. Vain maatalouden tuottajahintojen romahduttaminen jäi vasta EU-jäsenyyteen.
On myös mahdollista, että ETA-sopimus olisi ollut presidentti Koiviston ja Delorsin yhteinen idea, jolla Suomen eduskuntaa voidaan harhauttaa.
Kalevi Sorsa kirjoitti kirjassaan "Muistikuvia, mielikuvia", 1995, sivulla 114:
”Ilmeisin kantava linja Koiviston toiminnassa on mielestäni ollut Suomen hallitusmuodon parlamentarisoiminen.”
Joka tapauksessa presidentti Koivisto tiesi tulevasta jo tullessaan valituksi presidentiksi, sillä Koivisto tunnustaa valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:
”Vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8. helmikuuta tarkastelin päättymässä olleiden kahden toimikauden aikana valtiosääntökysymyksissä tehtyä uudistustyötä. Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”
Koivisto antoi presidentin juhlallisen vakuutuksen 27. tammikuuta 1982. Presidentti Urho Kekkosen terveys petti näkyvästi ensimmäisen kerran Islannin kalastusmatkalla elokuussa 1981. Kekkonen oli allekirjoittanut eronpyynnön 27. lokakuuta 1981, jolloin pääministeri Koivistosta tuli vt. presidentti.
KOKOOMUSTA KYPSYTETÄÄN JA KÄYTETÄÄN HYVÄKSI
Kauko Holopainen kertoo kirjassaan "HARRI HOLKERI KAHDEN PRESIDENTIN MIES" Kalevi Sorsan puheen sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen yhteistyön mahdollisuudesta jo vuodelta 1980. Sitaatti sivulta 207:
”Veikko Tavastila muistaa, että hän kuuli Sorsan puhuvan sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen yhteistyön mahdollisuudesta jo vuonna 1980.
"Tulee vielä se aika, että sekin homma on katsottava", Sorsa sanoi saunatilaisuudessa, johon SDP:n johto oli kutsunut vasemmiston ja kokoomuksen entiset puoluesihteerit. Paikallaolivat SDP:stä Sorsa ja Ulf Sundqvist, kokoomuksesta Tavastila ja Holkeri sekä SKDL:stä Arvo Aalto, Aimo Haapanen ja Jorma Hentilä.””
Noin siis Veikko Tavastila oli muistellut Sorsan puhetta jo vuonna 1980.
Kauko Holopainen kertoo samalla sivulla 207:
”Kalevi Sorsa antoi 2. lokakuuta Turun Sanomille ja Savon Sanomille haastattelun, joka oli selvä viesti sosiaalidemokraattien kyllästymisestä hallituskumppaniinsa.
"Jos kokoomus tunnustautuu urbaaniksi, keskustalaiseksi puolueeksi ja jos puolue rohkenee astua yli sen kynnyksen, sen takana avautuvat laajemmat kammarit", Sorsa sanoi.”
Holopainen kertoo myös haastattelun taustasta:
”Pääministerin haastattelu syntyi kalareissulla Turun saaristossa. Turun Sanomien omistaman Ahvensaaren haukien narrattavana olivat vieraat pääministeri Sorsa, hänen poliittisen sihteerinsä Reijo Ollikainen ja Savon Sanomien päätoimittaja Mauri Auvinen sekä isännät toimitusjohtaja Keijo Ketonen, varatoimitusjohtaja Mikko Ketonen, hallintojohtaja Jukka Kuntsi, päätoimittaja Jarmo Virmavirta ja tämän kirjoittaja.”
EUROOPPALAISEEN PARLAMENTARISMIIN
Valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyränki kirjoittaa kirjassaan Valta ja vapaus (s. 240):
”Perustuslain muuttaminen ei ole ainoa eikä välttämättä kaikkein tehokkainkaan keino vaikuttaa syvällisesti julkisiin ja yhteiskunnankin asioihin. Kun esimerkiksi Suomen Pankin johtokunta vuosina 1986-1989 uuden valuuttalain (954/1985) nojalla annetulla valtioneuvoston päätöksellä saamansa valtuutuksen turvin päätti asteittain pääomaliikkeiden vapauttamisesta, nämä päätökset vaikuttivat maan poliittiseen ja tosiasialliseen valtiosääntöön, suomalaiseen yhteiskuntaan ja ihmisten jokapäiväiseen elämään luultavasti paljon enemmän kuin mitkään samanaikaisesti vireillä olleet ja vähän myöhemmin vireille tulleet perustuslain uudistushankkeet.”
Sorsan hallituksen aikaisen Valuuttalain 954/1985 muutoksen seurauksilla siirryttiin vuonna 1992 eurooppalaiseen parlamentarismiin. Valuuttalain muutos oli ensimmäinen askel Suomen liittämiseen EY:n jäseneksi.
Pankkimiehestä presidentiksi valittu Mauno Koivisto markkinoi itseään parlamentarismin kannattajaksi.
Mitä Koivisto tekikään kulissien takana suunnitellessaan seuraavan hallituksen ohjelmaa ja kokoonpanoa?
Koivisto oli kuullut porvaripuolueiden puheenjohtajien Paavo Väyrysen, Ilkka Suomisen ja Christoffer Taxellin tekemästä kassakaappisopimuksesta, jonka vuoksi Koivisto ei halunnut, että Suomisesta tulisi pääministeri. Niinpä Koivisto otti yhteyttä Harri Holkeriin.
Millaista ohjelmaa Koivisto toivoikaan Holkerille ja hallitukselle?
Ulkopolitiikasta Hallitusmuodon 33 §:n mukaan määrännyt presidentti Koivisto esitti toivomuksia ennen eduskuntavaaleja 9.2.1987 Holkerin kanssa keskustellessaan.
... Tähän kohtaan on katsottava ja täydennettävä Koiviston kirjasta "Vakaa markka"
"… muodostettavan hallituksen (Holkerin, kirj. huom.) ohjelmassa sovittavista yhteiskunnallisista uudistuksista, joiden toteuttamiseen ilmeisesti tarvittaisiin poikkeuksellisen laajaan (yli 2/3) eduskuntaenemmistöön nojaava hallitus.”
Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg kertoi tulevasta taantumasta Länsi-Savo-lehden 100-vuotisjuhlanumerossa 4.11.1989:
”Kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen niin vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä."
Lama tuli, ja riittävän syväkin. Ilman lamaa eivät tarvittavat Valtiopäiväjärjestyksen muutokset olisi onnistuneetkaan. Presidentti Koivisto ajoi vahvan markan politiikkaa, jolla oli tuhoisat vaikutukset. Koivisto tarvitsi Holkerin takuumiehekseen.
MARKKA REVALVOIDAAN
Markan arvoa vahvistettiin revalvoinnilla 17.3.1989.
VALTIOSÄÄNTÖKOMITEANMIETINTÖ 1990:7
Viisi päivää revalvoinnin jälkeen eli 22.3.1989 asetettiin perustuslain ETA-/EY-mukauttamista varten valtiosääntökomitea, jonka tehtäväksi tuli laatia Komiteanmietintö 1990:7 (ISSN 0356-9470, ISBN 951-47-3208-1), joka pohjalta tehtiin Hallitusmuodon valtiontaloutta VI luvun kokonaisuudistus. Mietinnön julkaisupäivämäärä 1.6.1990.
Supistetun perustuslain säätämisjärjestyksen yhden nimen eli ”säästölain” paljastava sitaatti mietinnön sivulta 2:
”b) onko tarvetta niin sanottujen säästölakiehdotusten käsittelyjärjestystä koskevien säännösten tarkistamiseen."
Sama ”säästölaki” toistuu sisällysluettelosta:
"1. Säästölakiehdotusten lepäämäänjättäminen
Säästölakiehdotusten lepäämäänjättämiskieltoa puoltavat näkökohdat
Säästölakiehdotusten lepäämäänjättämisoikeutta puoltavat näkökohdat”
Sitaatti kohdasta "Muut ehdotukset", sivu 7:
"Suomen rahasta ei enää yleisesti edellytettäisi säädettäväksi lailla. Lailla tulisi kuitenkin säätää markan ulkoisen arvon määräytymistä koskevasta menettelystä ja siihen liittyvästä toimivallan käytöstä."
Valtiosääntökomitean jäsenet näkivät, että heidän työnsä merkitsi Suomen eduskunnan päätösvallan luovuttamista maan rajojen ulkopuolelle. Niinpä mietintöön liittyi lakiesitysten luonnostelu, joka liittyi Suomen Markkaan, joka päätettiin kirjoittaa Hallitusmuodon 72 pykälään. Sitaattina muutettavan HM 72 pykälän vanha teksti ja uusi teksti:
”Liite Laki Suomen Hallitusmuodon VI luvun muuttamisesta:
Voimassa oleva laki; "72 § Suomen rahasta säädetään lailla."
Ehdotus:
"72 § Suomen rahayksikkö on markka. Lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään." "
Komiteamietinnössä 1990:7 siis muotoiltiin isänmaallisella hengellä ongelma eli este euro-jäsenyydelle. Koska Markan poistamiseksi EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä olisi eduskunnasta pitänyt löytyä 5/6 kiireellisyysenemmistö, tekaistiin ongelman ratkaisemiseksi 20.12.1993 UM:n pöytäkirjaan 16/93 tekaistu EMU-varauma eduskunnan harhauttamiseksi. Markasta luopuminen ilman lakiesitystä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.
Tästä lisää kotisivullani. Klikkaa sininen linkki EMU-petos
VALTIOSÄÄNTÖKOMITEANMIETINTÖ 1990:37
ETA-lainsäädännön voimaansaattamista varten asetettiin 21.9.1989 toinen valtiosääntökomitea ”Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamistoimikunta”, joka laati mietinnön "Komiteanmietintö 1990:37”.
Sitaatti mietinnön kuvailulehdeltä:
”Eduskunta ja ETA-lainsäädäntö
Peruskartoitus
Toimielimen asettamispäivä 21.9.1989
Julkaisun päivämäärä 8.11.1990
Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamistoimikunta”
Komiteanmielinnöistä enemmän toisaalla kotisivullani. Klikkaa sininen linkki Valtiosääntökomiteat
UUTISOINTIA VUONNA 1989
Uutisointia ennen tarkoituksella tehtyä taantumaa (Rolf Kullberg Länsi-Savo-lehdelle 4.11.1989) ja ennen kuin komiteat saivat edes mietintöjänsä valmiiksi. Säästölaki mainitaan EY-valtuuslakina!
Ilta Sanomat 15.11.1989, sivu 10:
”Hallitus suunnittelee EY-valtuuslakia
Suomi tekee tuhatsivuisen Eurooppa-sopimuksen. Hallitus kaavailee erityisen valtuuslain säätämistä Suomen EY-suhteiden hoitoon. Laki säädettäisiin sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt hallituksen nykyisen yhdentymispolitiikan. Hallituksen kaavailema Suomen Eurooppa-sopimus olisi tuhatsivuinen paperinippu runsaine liitteineen. Sopimus määrittäisi suomalaisen elämänmenon pitkälle 1990-luvun lopulle saakka. Ulkoministeriön virkamiehet ovat neuvotelleet sopimuksen sisällöstä lähes joka viikko muiden Efta-maiden ja EY:n virkamiesten kanssa. Suurimmissa kysymyksissä hallitus kuitenkin joutuisi hakemaan eduskunnalta valtuudet valtiosopimuksen luonteisiin ratkaisuihin. Vain harvoissa tapauksissa hallitus aikoo esitellä eduskunnalle etukäteen yhdentymiskehitykseen liittyviä kysymyksiä.
Tuhatsivuinen sopimus
Sopimukseen kirjattaisiin yksityiskohtaiset määräykset kaikista EY:n nykyisistä ja suunnitteilla olevista säännöksistä eli direktiiveistä. Liitteinä olisivat muutokset Suomen lakeihin, jotka vaikuttavat suomalaiseen työhön, sosiaaliturvaan, pääomaliikkeisiin, tavarakauppaan ja palveluihin. Eduskunta saisi käsiteltäväkseen 1990-1991 tuhdin kokonaissopimuksen, joka olisi hyväksyttävä lähes sellaisenaan tai hylättävä kokonaan.”
Ilta-Sanomat uutisoi 19.12.1989 Brysselissä esillä olleesta Yhdenmukaistamissopimuksesta:
”Suomen kujanjuoksu Eurooppaan alkaa
Nyt neuvotellaan eduskunnan päätösvallan rajoittamisesta
Bryssel (IS)
Ulkoministeri Pertti Paasio (sd) ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) ilmoittavat tänään Suomen halusta luopua osasta kansallista päätösvaltaa.
Suomi haluaa 17 muun Länsi-Euroopan maan kanssa sopimuksen, joka samankaltaistaa maiden hallintoa ja taloutta.
Yhdenmukaistamissopimus allekirjoitetaan jo vuoden päästä. Kyse on Suomen itsenäisyyden ajan merkittävimmistä sopimuksista, toteaa Salolainen.”
PERTTI SALOLAINEN: SUOMEN VALTIOSÄÄNTÖ ON MUSEOTAVARAA
Nykypäivä-lehti 1.11.1991:
”Salolaisen mukaan Suomen valtiosääntö on museotavaraa. Suomi on Euroopan valtiosääntömuseo, Salolainen laukoi. Hän painotti, että Suomessa on saatettava eurokuntoon talouden ohella myös parlamentarismi, valtiojärjestelmä ja työmarkkinajärjestelmä.”
Suomessa lepäämäänjättämissäädöstön purkaminen alkoi jo 1990 ja muotoutui sittemmin lakiesitykseksi – Hallituksen esitys 234/1991 valtiopäivät. Sen sivulla 7 ovat perustelut, jotka kytkevät valtiosääntömuutoksen integraatioon ja EU-jäsenyyspäätökseen:
”Tulkintaongelman ohella lepäämäänjättämiskieltojen nykyiset rajaukset vaikeuttavat sellaisia laajoja lainsäädäntöuudistuksia, joihin sisältyy osaksi lepäämäänjättämiskiellon alaisia, osaksi niiden ulkopuolella olevia säännöksiä. Tämä on hankaloittanut erityisesti Euroopan talousalueeseen liittymisen valmistelua. Sama vaikeus koskenee vastaisuudessakin integraatioon liittyviä lainsäädäntöhankkeita.”
ja
”Tavoitteena on korostaa puolueiden ja muiden yhteenliittymien vapaan kilpailun periaatetta ja purkaa enemmistön päätöksenteolle asetetut tarpeettomat esteet.”
Perustuslakiin kirjoitettu määrävähemmistösäädös (valtiopäiväjärjestyksen 67§) oli esteenä eurooppalaiseen parlamentarismiin, johon tähdättiin, kun eduskunta äänesti 17.1.1992 tilapäisestä poikkeuslaista, säästölaista.
Erikoista on, että tästä ”supistetusta” perustuslain säätämisjärjestyksestä tiesi eduskunnalle 9.1.1992 annettu valtioneuvoston selonteko VNS 2-1991 "EY-jäsenyyden vaikutukset Suomelle jo etukäteen kertoa!
Sitaatti kohdasta Perussopimuksien (mm. Rooman sopimus, Maastrichtin sopimus) voimaansaattaminen:
”EY:n perussopimukset sisältävät määräyksiä, jotka poikkeavat Suomessa useista perustuslain tasoisesta säännöksestä. Valtiosopimuksen määräyksen poiketessa perustuslain tasoisesta säännöksestä, voidaan valtiopäiväjärjestyksen 69 pykälän mukaan soveltaa ns. supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä. Voimaansaattamislaki hyväksytään tällöin päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tarvitse julistaa kiireelliseksi, eikä sitä voida jättää lepäämään.
Valtiosopimusten voimaansaattamisen yhteydessä ei tähän mennessä ole jouduttu samalla muuttamaan perustuslakien sanamuotoa. EY:n jäsenyysvelvoitteista seuraisi sellaisia poikkeuksia perustuslain säännöksistä, että syntyisi tarve muuttaa myös perustuslakien sanamuotoa.”
a) kahden eduskunnan päätös, jolloin uusi eduskunta hyväksyy perustuslakimuutoksen 2/3 enemmistöllä.
b) ja jos lakiesitystä ei päätöksenteon kiireellisyyden vuoksi voi jättää lepäämään (kohta a), pitää lakiesityksen käsittelyyn löytyä eduskunnasta 5/6 kiireellisyysenemmistö.
Otteita Helsingin Sanomien uutisesta 18.1.1992:
”Hallitus esittää siirtymistä enemmistöparlamentarismiin
67 kansanedustajaa voi estää lakisääteisen perusturvan heikentämisen
Suomi siirtyi perjantaina askeleen kohti enemmistöparlamentarismia, kun hallitus antoi eduskunnalle esityksen lepäämäänjättämissäädösten pysyvästä purkamisesta. Hallitus sopi muutosesityksestä viime vuoden lopulla Sdp:n kanssa. Esitys merkitsee sitä, että kaikki tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettävät lait hyväksytään suoraan yksinkertaisella enemmistöllä, eikä kolmasosan vähemmistö voi nykyiseen tapaan äänestää niitä lepäämään yli yksien valtiopäivien.”
ja
”Verolait mukana
Lepäämäänjättämismahdollisuus jää voimaan sellaisten valtion menoja säästävien lakien osalta, jotka koskevat ”toimeentulon lakisääteistä perusturvaa”. Lakiesityksen perusteluissa tällaisiksi tuloiksi mainitaan muun muassa vammaistuki, rintamamiestuki, ja -lisä, asumistuki, työttömyysturvan peruspäiväraha ja ansioon sidotun päivärahan perusosa, opintoraha, toimeentuloraha ja elatustuki.
Perusturvaa koskevia esityksiä ei voida kuitenkaan äänestää lepäämään, jos ne liittyvät eduskunnan hyväksyttäviksi tuleviin valtiosopimuksiin. On mahdollista, että Eta-säännöstö tai EY-direktiivit sisältävät esityksiä, joita ei voi jättää lepäämään.”
Lisää otteita Helsingin Sanomien 18.1.1992 uutisesta:
”Eduskunta hyväksyi kompastellen säästölakeja helpottavan muutoksen
Keskustan Anttila oli sotkea hallituksen ja Sdp:n sopimuksen
Anttilan ilmoitus melkein pudotti sosiaalidemokraatit penkeiltään. Uusi hallituksen esitys ja sen kiireellinen käsittely olivat nimenomaan ehtona sille, että Sdp suostui hyväksymään väliaikaisen muutoksen. Kolmas ehto oli perusoikeusuudistuksen hyväksyminen lopullisesti seuraavassa eduskunnassa.”
”Eduskunta hyväksyi perjantaina äänin 144-28 valtiopäiväjärjestyksen väliaikaisen muutoksen, joka helpottaa säästölakien säätämistä.”
Näin Suomi siirtyi poikkeuslailla eurooppalaiseen parlamentarismiin. Se tapahtui laman johdosta, vedoten perustuslakiin kirjoitettujen kansalaisten perusturvaa syvästi koskettavien säästölakien nopeaan säätämistarpeeseen.
Samalla saatiin eduskunnassa hyväksyttäväksi VJ 69 §:n muutos.
Samalla lailla raivattiin tie vain eduskunnan 2/3 enemmistöllä Euroopan unioniin Hallitusmuodon 1 ja 2 pykälien vastaisesti liittymislakiesityksellä HE 135-1994.
Samalla liittymislailla hävitettiin myös Suomen Markka ja valtiontalouden hoitoon tarkoitettu päätösvalta vain 2/3 enemmistöllä, ilman erillistä lakiesitystä.
Samaten Suomen maatalouden päätösvallan siirtäminen hyväksyttäisiin EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä olleella erillisellä lakiesityksellä, vain 2/3 enemmistöllä.
Kerron vielä dokumenteista, jotka koskevat Holkerin hallituksen oikeusministerin Tarja Halosen toimia EY:n liittyen "yhdenmukaistamissopimukseen" helmikuussa 1991.
Joten pysykää ns. kanavalla!
Kokemäen Jalonojalla 3.6.2024
Kokoomuksen jäsen numero 69267
044-230 2707
Voit lähettää viestiä sähköpostiini klikkaamalla sinistä linkkiä "Ota yhteyttä"
Voit jakaa tietoa kotisivustani alla olevien sosiaalisen median linkkien avulla