Koiviston CV
- taustaa salaamisista ja valtiopetoksista
© Jorma Jaakkola
Julkaistu jo 26.3.2015
Julkaistu uudelleen 21.3.2024
Päivitetty 4.5.2024
Presidentti Koivisto järjesti valtiopetoksia, jotka kaikki liittyvät ETA- ja EY-/EU- jäsenyyden laittomaan hyväksymiseen ja jäsenyyden mukautusmääräyksiin.
Edellä olevien vuoksi Koivisto määräsi paljon asioita, joiden asiakirjat on määrätty salaisiksi.
Kaikkein kovin salassapito koskee ETA-sopimukseen liittyvää Valtion vakuusrahastoa, jonka jotkut asiakirjat on määrätty jopa sadaksi vuodeksi (100) salaisiksi! Valtion vakuusrahastolla on suuret ja kauaskantoiset seuraukset, sillä viimeiset asiakirjat vapautuvat vasta vuonna 2106. Yhdestä tällaisesta asiakirjasta minulla on kuvakaappaus.
Kova aihe, mutta annetaanpa dokumenttien kertoa.
Julkisen hallinnon asiakirjojen salaaminen kuuluu diktatuuriin eli salaaminen vie pohjan demokratialta ja oikeusvaltiolta.
Valtiopetos on rikos, joka ei vanhene.
Ajauduin tutkimaan presidentti Koiviston toimia
Olin valveutunut seuraamaan Suomen yhdentymiskehitystä jo 1980-luvun lopulla, jolloin sain postin mukana Taloudellisen tiedotustoimiston lähettämää ainestoa. MTV3:n Sunnuntairaportissa 24.9.2000 TT:n toimitusjohtaja Leif Fast paljasti, miksi aineistoa postitettiin minullekin. TT lähetti aineistoa opettajille tarkoituksella muokata lasten ajattelumaailmaa EY-myönteiseksi. Aloin kerätä lehtileikkeitä uutisista, joista tuli palaneen käry nenääni.
Syksyllä 1998 sain kuulla, että eduskuntaa olisi harhautettu tekaistulla EMU-varaumalla. EMU-varauma on ikään kuin optio siitä, että Markasta luopumisesta voidaan päättää myöhemmin.
Lokakuussa 1999 sain vinkin pyytää asiakirjaa, jossa EMU-varauman luontoinen asia on mainittuna. Marraskuun loppupuolella pöytäkirja löytyi, samalla kerrottiin pöytäkirjan päiväys 20.12.1993 ja se, että pöytäkirja on salainen. Selvää on, ettei pääministeri Ahon johtama EU-ministeriryhmä valheellista EMU-varaumaa omin päin tehnyt.
Koska kyse oli silloin noin kuusi vuotta vanhasta asiakirjasta, kysyin, eikö sitä voisi saada. Niinpä ote UM:N pöytäkirjasta (16/93 20.12.1993) lähetettiin ystäväni faksiin 1. päivä joulukuuta 1999. Tammikuussa 2000 pöytäkirja määrättiin Ulkoministeriössä salaiseksi ja syksyllä 2000 Korkein hallinto-oikeus vahvisti salassapidon.
Ydinkysymys: Onko Suomi demokratia ja oikeusvaltio, kun oikeuslaitos on valtiopetoksen suojelija?
Syyskuun 2001 Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli Unto Hämäläisen kokoama historiallisen suuri artikkeli "Hyvästi rakas". Hämäläinen kertoi markan historiasta ja hävittämisestä ja kertoi samalla hätäisesti myynnistä pois vedetystä kirjasta "Suomen tie EU:n jäseneksi". Kirjan on kirjoittanut keskeinen EY-neuvottelija Antti Kuosmanen, joka oli ollut vuodesta 1984 lähtien Ulkoministeriön EY-tehtäviin palkattu virkamies. Kirjan alkusanojen päiväys on merkitty: "Juvan Petäjänimellä elokuussa 1999".
Tampereen kaupunginkirjastosta oli Kuosmasen kirja takavarikoitu. Yksi kirja oli ehditty myymään yksityiselle henkilölle. Vain parikymmentä kirjaa meni luettavaksi, sillä Kuosmanen jakoi niitä EY-neuvottelukavereilleen, joista EY-maatalousneuvottelijana ollut ja sitten MTK:n puheenjohtajaksi valittu Esa Härmälä sai MTK:ssa jaettavaksi - omien sanojensa mukaan - kymmenkunta kirjaa.Sain myyntiin päässeestä kirjasta kopiot. Eräästä MTK:ssa jaetusta kirjasta sain kansikuvan ja ensimmäisen sivun, jossa ovat tiedot kustantajasta (Oy Ultima Thule 90120 Oulu), painopaikasta (Oulun liikekirjapaino Oy) ja ISBN-numerosta (951-9160-19-1).
Pyysin ja sain Ulkoministeriöstä kaikki EY-maatalousneuvotteluihin liittyvät asiakirjat mukaan lukien myös niin sanottujen maatalouden maratonneuvottelujen (1.3.1994) jälkeiset pöytäkirjat. Viimeinen on kokouksesta 12.4.1994, jolloin maratonneuvottelutulos kirjoitettiin maatalousartikloiksi. Tuolloin Esa Härmälä oli joutunut pienessä artikloja laatimaan perustetussa alatyöryhmässä kirjoittamaan artiklat komission edustajien vaatimalla tavalla.
Hallituksen pöytäkirjoja en ole maratonneuvottelujen ajalta saanut, koska ne oli määrätty salaisiksi. Niistä kävisi ilmi hälytysvalmiudessa olleen hallituksen ja Brysselissä olleitten neuvottelijoiden keskustelu. Aleksander Stubbin toimittamassa kirjassa "Marginaalista ytimeen", Tammi 2006, Veli Sundbäck kertoo hälytysvalmiudesta ja sivuilla 47 ja 56 kellon tarkkuudella, milloin hallitus oli koolla. Koivisto nimittäin oli antanut neuvottelijoille määräyksen saattaa neuvottelut loppuun 1.3.1994 aamupäivään mennessä eli Koiviston vielä ollessa presidenttinä.
Kuosmanen paljastaa kirjassaan maatalousneuvottelujen yksityiskohdat ja sen, että kaikki maatalousartiklat ovatkin vain siirtymäkauden tukia. Näistä asioista Suomen valtamedia Maaseudun Tulevaisuutta myöten vaikenee. Luonani kävi MT:n toimittaja, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Samoin kävi, kun kansanedustaja Timo Kaunisto (kesk) Huittisten Risto Ryti-salissa pidetyssä Etelä-Suomen maatalouden kriisikokouksessa tammikuussa 2009 kertoi Kuosmasen paljastuksen siirtymäkauden artikloista. Paikalla oli Ylen, MTV:n ja Nelosen TV-uutistoimitusten kamerat, mutta mikään TV-uutiskanava ei Kauniston puhetta uutisoinut!
Mainittakoon, että kulttuuriaineistolain vaatimia vapaakappaleita (6 kpl) ei Kuosmasen kirjasta ole toimitettu Kansalliskirjastoon.
Saatuani 1.12.1999 otteen salaisesta EMU-varaumapöytäkirjasta lisääntyi kiinnostukseni tutkia enemmänkin presidentti Koiviston tekemisiä. Talvella 2000 tilasin Ulkoministeriöstä kaikki EY-/EU-ministeriryhmän ja EU-ministerivaliokunnan kokouspöytäkirjat. Aluksi sain niitä ilmaiseksi, mutta lopulta sain yli 200 markan laskun.
Toukokuussa 2002 kiinnostuin presidentti Koiviston Presidentin Linnassa 6.5.1992 järjestämästä oikeuspoliittisesta seminaarista. Seminaaria alettiin kutsua Koiviston konklaaviksi, koska asiakirjat oli presidentti Tarja Halosen päätöksellä määrätty salaisiksi.
Konklaavissa Koivisto rikkoi Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitettua vallan kolmijakoa puuttuessaan tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuteen. Kysymyksessä oli ETA-sopimuksen liitteisiin kirjoitettu mukautusmääräys. EY-säädöksissä myös liite on EY-laki.
Ostin kirpputoreilta demareiden kirjoja ja jäsenyyttä edeltäneeltä ajalta Suomen Laki II -kirjoja, joissa on kirjoitettuna Suomen valtiosääntö. Niitä ei ollut helppo löytää, koska niitä oli laitettu vanhentuneina paperinkeräykseen.
Koiviston CV:n päivittäminen jatkuu.
Kalevi Sorsa: KAUKOPARTIOMIES KOIVISTO
Kalevi Sorsa luonnehti Mauno Koivistoa kirjassaan Muistikuvia, mielikuvia, Otava 1995, seuraavasti:
”Kaukopartiomiehenä minä häntä ennen kaikkea pidän: hän tähtää kauas, ei paljon hiisku tavoitteistaan, iskee rajusti, häipyy ja peittää jälkensä.”
Sorsan luonnehdinta on täydellinen kuvaus siitä, mitä kaikkea julkisuudessa vaiettua ja salaiseksi määrättyä Mauno Koivisto sai määräyksillään aikaiseksi.
Koivisto ei ollut kaukopartiomies. Koivisto itse kertoo Lauri Törnin johtamasta jääkärikomppaniasta muistelmakirjassaan ”Koulussa ja sodassa”, Kirjayhtymä Oy, 1998, sivulla 149:
”… syntyi ajatus perustaa desantintorjuntaosastoa runkona käyttäen voimakas, nopea ja tulivoimainen jääkärikomppania.
Törnin komppania ei siis ollut mikään kaukopartioporukka, niin kuin joskus kuulee sanottavan. Kaukopartio-sanalla on oma merkityksensä ja lähipartiokin on väärä ilmaisu. Komppania oli "varalla", suoraan divisioonan esikunnan operatiivisen osaston päällikön ja esikuntapäällikön käytössä.”
Kunnioitan suuresti sotiemme veteraaneja, jotka pelastivat Suomen itsenäisyyden, mutta en mitenkään voi kunnioittaa Mauno Koivistoa, koska hän hävitti Suomen itsenäisyyden erittäin ovelalla tavalla. Samalla Koivisto ETA- ja EY-/EU-mukaisti eli romutti määräyksillään Suomen ainutlaatuisen perustuslain, ajoi 1990-luvun lamassa pankkien pelastamisoperaatiossa yli 60 tuhatta yritystä konkurssiin, loi suurtyöttömyyden ja velkaannutti Suomen valtion. Koiviston määräysten seurauksena velkaantuminen leikkauksista huolimatta jatkuu yhä edelleen, jolloin Suomen kansalaiset kärsivät.
Kalevi Sorsan luonnehdinta kaukopartiomiehestä on osuva.
Koivisto kirjoittaa vallankäytöstään muistelmakirjassaan Kaksi kautta, Kirjayhtymä Oy 1994 koko sivun 9 sitaatti:
”LUKIJALLE
Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, valtio-opin professori Sven Lindman lähetti minulle vuonna 1975 eripainoksen mietteistänsä Presidentin asema ja perustuslakiuudistus. Tämän eri painoksen päälle hän oli käsin kirjoittanut tekstin, joka suomeksi kuuluu seuraavasti:
"Kun tässä eräänä päivänä väittelin Merikosken kanssa sanoin, että pitää ajatella tulevaisuutta. Jos esimerkiksi entinen oppilaani Mauno Koivisto valittaisiin presidentiksi, niin hänelle minä soisin vähän todellista valtaa."
Kuten tekstistä käy selville, Lindman ei ollut voimakkaan presidenttivallan kannattaja. Nämä samat ajatukset minä olin häneltä omaksunut, nehän sopivat yhteen sosialidemokraattisten parlamentaarisuusperiaatteitten kanssa.
Käsillä oleva kirja on raportti siitä, miten olen presidentin sisäpoliittisia valtaoikeuksia käyttänyt, olenko elänyt Lindmanin oppien mukaan. Presidentin ulkopoliittisen vallan käyttöön tarkoitukseni on palata eriksensä.
Presidentin sisäpoliittisista oikeuksista ja velvollisuuksista on tärkein toimivan parlamentaarisen hallintotavan ylläpitäminen, hallitusten syntymisen edesauttaminen ja hallituksen tukeminen sen kannatettavissa pyrkimyksissä. Kirjoitankin hallitusten syntyprosesseista ja hallituspohjan muutoksista varsin yksityiskohtaisesti.
Tasavallan presidentti on myös puolustusvoimain ylipäällikkö ja protestanttisen perinteen mukaan kirkon pää. Presidentillä on armahdusoikeus ja ennen kaikkea korkeitten virkamiesten nimitysoikeus. Vaikka useimmat virkanimitykset suoritetaan rutiininomaisesti, on presidentin harkintavalta todellinen. Joskus käytin sitä hallituksen kannasta poikkeavalla tavalla.
Tarkoitukseni oli tarkastella viime vuosien taloudellista kehitystä ja harjoitettua talouspolitiikkaa vain ohimennen ja niin, että oman linjani periaatteellinen oikeutus olisi tullut kirkastetuksi. Kuitenkin tutustuessani hallussani olevaan varsin laajaan talouspoliittiseen aineistoon, tämä aineisto alkoi puhua toista kieltä, se puhui tekemistäni virhearvioinneista ja laiminlyönneistä."
Kommentti viimeiseen virkkeeseen: Koivisto kertoo tehneensä talouspoliittisia virhearviointeja ja laiminlyöntejä. Talouspolitiikka ei kuulunut ollenkaan presidentille. Tosiasia on, että talouspolitiikan käskyttämiseen osallistuneena Koivisto järjesti 1990-luvun laman ja todellisen talouskaaoksen, joten Koivisto halusi pikkuvirheillään eli "virhearvioinneilla ja laiminlyönneillä" lieventää kirjansa lukijan silmissä tekemisten seurauksia.
Sosialidemokraatteja harmitti erityisesti Valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ään kirjoitettu vaikeutettu perustuslain muuttaminen eli eduskunnan määrävähemmistö pystyi estämään perustuslain muuttamisen ja toistuvan valtion alijäämäisen budjetin hyväksymisen.
Määrävähemmistösäädökset eivät kuuluneet sosialidemokraattiseen parlamentarismiin, koska vallankumous oli perustuslain vaikeutetulla säätämisellä estetty. Määrävähemmistösäädökset rukattiin Hallitusmuodon valtiontaloutta koskevan VI luvun kokonaisuudistuksessa sosialidemokraattisen parlamentarismin mukaiseksi. Uudistustehtävään nimitettiin valtiosääntökomitea 22.3.1989. Huomattakoon, että Markka revalvoitiin muutamaa päivää aikaisemmin eli 17.3.1992.
Koivisto ryhtyi vuosikymmenten aikana luomansa verkoston avulla säätämään perustuslakia, vaikka Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitetun vallan kolmijaon mukaan lakien säätäminen kuului eduskunnalle.
Koivisto itse tunnustaa valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:
”Vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8. helmikuuta tarkastelin päättymässä olleiden kahden toimikauden aikana valtiosääntökysymyksissä tehtyä uudistustyötä. Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”
Kalevi Sorsa kirjoitti kirjassaan "Muistikuvia, mielikuvia", 1995 sivuilla 114-115:
”Ilmeisin kantava linja Koiviston toiminnassa on mielestäni ollut Suomen hallitusmuodon parlamentarisoiminen.”
Kalevi Sorsa kirjoitti jo vuonna 1992 EY:n vaatimista perustuslain muutoksista (mm. enemmistöparlamentarismiin siirtyminen eli määrävähemmistösäädösten purku) kirjassa UUSI ITSENÄISYYS, 1992, sivulla 53:
”Viime vuosien uudistushankkeet, erityisesti siirtyminen enemmistöparlamentarismiin, harkittavina olevat sosiaaliset ja sivistykselliset kansalaisoikeudet, ovat niin radikaaleja uudistuksia, että niiden toteuduttua on tarpeen hankkia kokemuksia uudistusten toimivuudesta - samalla kun hallitusmuotoon tehdään Euroopan integraation vaatimat muutokset. ”
Siis toisin sanoen hallitusmuotoon tehdään EY:n vaatimat muutokset.
Taustaksi mainittakoon, että presidentti Koivisto järjesti 1990-luvun laman tarkoituksella, jotta sai EY-mukautettua Suomen perustuslain etukäteen EY:n vaatimusten mukaiseksi, vieläpä ilman, että kansanedustajat edes ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa.
Ensimmäinen viite asiaan on Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullbergin haastattelu Länsi-Savo-lehdelle. Haastattelu julkaistiin Länsi-Savo-lehden 100-vuotisjuhlanumerossa lauantaina 4.11.1989. Haastattelun otsikko:
Taantuma vaikka tekemällä
Ydinasia tekstinä:
”Taloudellisesta tilanteesta Kullberg sanoo, että kysyntä Suomessa on pakotettava alas vaikka luomalla keinotekoinen taantuma. Taantuman on Kullbergin mukaan oltava melko syvä."
Kullbergin haastattelusta on ollut internetissä vuodesta 2002 lähtien kerrottu väärällä viitepäiväyksellä 3.11.1988 ja tällaisella tekstillä:
"Kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen niin vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä.”
Koivisto, taustajoukkoineen, siis muutti Suomen valtiosäännön sosialidemokraattisen parlamentarismin mukaiseksi.
Kerron Suomen valtiosäännön muuttamisesta toisaalla kotisivullani.
Klikkaa siniset linkit
ja
Perustuslain EU-muutosten historia
Kommentti Koiviston Kaksi kautta- muistelmakirjan ”Lukijalle”-tekstiin:
”Tarkoitukseni oli tarkastella viime vuosien taloudellista kehitystä ja harjoitettua talouspolitiikkaa vain ohimennen ja niin, että oman linjani periaatteellinen oikeutus olisi tullut kirkastetuksi. Kuitenkin tutustuessani hallussani olevaan varsin laajaan talouspoliittiseen aineistoon, tämä aineisto alkoi puhua toista kieltä, se puhui tekemistäni virhearvioinneista ja laiminlyönneistä.”
Koivistolla oli siis ollut oma talouspoliittinen linjansa, jota halusi muistelmissaan kirkastaa. Koiviston ”…aineisto alkoi puhua toista kieltä, se puhui tekemistäni virhearvioinneista ja laiminlyönneistä.”
Mitä virhearviointeja Koivisto oli tehnyt, sillä talouspolitiikka ei Hallitusmuodon mukaan ollenkaan kuulunut presidentille?
Seuraava sitaatti presidentti Koiviston (MK) ja budjettipäällikkö Raimo Sailaksen (RS) keskustelusta 17. 8.1992 (Markan kellutus alkoi 8.9.1992) kirjassa Mauno Koivisto: Kaksi kautta. Sivu 383 kertoo paljon laittomasta tilanteesta:
RS: ”Päivää ja hetkeä emme voi ennustaa. Kassakriisi voi tulla milloin tahansa. Olemme kirjoittamassa virkamiesvalmistelun pohjalta pääministerille, mitä tehdään, jos näin käy. Valtiovarainministeriöllä ja hallituksella on 70-luvun lopulla hankittuja valtuuksia, jotka yltävät harkinnanvaraisten menojen maksatuksen lykkäämiseen, mutta jos todellinen kriisi tulee, niin sillähän ei pitkälle selviä.
Jos on kysymys lakisääteisistä menoista, niin käsitykseni mukaan tilanne on se, että silloin syntyy liki perustuslaillinen kriisi. On voimassa laki, jota ei voida noudattaa."
MK: "Sanotaan, että on tilanne, jota laki ei tunne."
RS: "Aivan. Siihen ei taida oikein mitään ratkaisua olla. Se johtaa keskusteluun eduskunnassa siitä, miten hallitus on hoitanut tehtävänsä, kun se ei pysty noudattamaan eduskunnan hyväksymää budjettia ja lainsäädäntöä."
MK: " Niin. Entäs sitten? Sellaista kriisilainsäädäntöä ei ilmeisestikään ole, jonka nojalla voitaisiin prosessi hallita laillisesti?"
RS: "Käsittääkseni ei ole."
MK: "Semmoisten valtuuksien saaminen on aina teoriassa mahdollista?"
RS: "Kyllä."
MK: "Mutta se vaatisi erittäin korkean määräenemmistön eduskunnassa, jolloin hallitus valtuutettaisiin harkintansa mukaan hoitamaan valtiontaloutta."
RS: "Eiköhän se johda välttämättä 5/6:aan, jos se erittäin nopeasti viedään lävitse."
MK: "Entäs jos sitä ei saada?"
RS: "Sitten olemme mustassa aukossa. Maassa vallitsee tilanne, jossa on lainsäädäntö voimassa, jonka aikana esimerkiksi lapsilisät pitää maksaa kerran kuussa, mutta rahaa ei tule tilille."
MK: "Oletetaan että rahaa kuitenkin jokin määrä tulee. Kuinka päätetään sen rahan käytöstä, joka tulee?"
RS: "Käsittääkseni siihen ei ole olemassa mitään ennalta määrättyjä pelisääntöjä. Tilannetta ei ilmeisesti ole lainsäädännössä sillä tavalla etukäteen harkittu, että löytyisi viitteitä siitä, kuinka pitää menetellä. Ollaan siis pimeydessä."
ULKOMINISTERIÖ - JUONITTELUN JA SALAILUN PESÄ
Presidentin ministeriö - bysanttilainen avoimuuden arkkivastustaja:
Antti Kuosmanen: Suomen tie EU:n jäseneksi, luku 38.3. Koordinaatiojärjestelmä vakinaistetaan, sitaatti On aivan selvää, ettei Koivisto sallinut kenenkään toimivan reviirillään
miten Suomen EU-päätöksenteko on tehtävä. sivulta 227:
”Omassa hiljaisessa mielessäni en voinut välttää pientä vahingoniloakaan, olinhan virkatovereideni kanssa saanut tottua siihen, että juuri ulkoasiainministeriö leimattiin bysanttilaisten juonittelujen pesäksi ja kaiken avoimuuden arkkivastustajaksi.”
Mainittakoon, että Suomen Kuvalehti kertoi maaliskuun 1991 eduskuntavaalien aikaan, että Ulkoministeriössä suoritettiin syksyllä 1990 keskeisten virkamiespestien miehittäminen sosiaalidemokraateilla.
MAUNO KOIVISTON URAPUTKEN KEHITTYMINEN
KNOELLINGER-KESKUSTELUKERHO
"Knoellinger, Carl Erik (1906 - 1983) kansantaloustieteen professori
Carl Erik Knoellinger oli Åbo Akademin kansantaloustieteen professorina yli 30 vuotta. Hänen tärkein teoksensa oli Fackföreningar och arbetsmarknad i Finland (Järjestösuhteet Suomen työmarkkinoilla, 1959). Opettajana Knoellinger inspiroi useita henkilöitä, joilla oli myöhemmin merkittävää vaikutusvaltaa Suomen talouspolitiikassa.”
Sitaatin lähde: "Kansallisbibliografia"
Tekstiä kirjasta Lauri J. Aho, Jarmo Luuppala, Manu Paajanen: KOIVISTO HELLAHUONEESTA PRESIDENTIN LINNAAN Arvi A KARISTO Oy, Hämeenlinna 1982, sivulta 135:
"Kultainen Turun aika
Tellervo Koivisto on muistellut Turun vuosia elämänsä parhaina aikoina, jolloin yö hupeni helposti väitellessä.
- Istuttiin ja väiteltiin kaiken maailman asioista niin että päätä pyörrytti, vaikka ei olisi nautittu mitään juomiakaan. Maunolla on ikään kuin tapa ympäröidä asiat kysymyksillä ja sillä tavoin ennakolta tukkia porsaanreiät. Häneltä saa helposti vastauksen, että tuon olen jo tutkinut, mutta entäs jos asia onkin näin, Tellervo Koivisto on kuvannut ns. Knoellingerin piirin keskusteluja.
Professori Carl Erik Knoellinger, joka oli Turussa toimineen pienen piirin sielu, on viitannut teoksessaan Järjestösuhteet Suomen työmarkkinoilla" myös noihin Tellervo Koiviston muistojen öihin. Knoellinger totesi kirjansa alkusanoissa: "Olen saanut paljon iloa ja innostusta keskusteluista, joita usean vuoden aikana on Turussa käyty työmarkkinakysymyksistä kiinnostuneessa pienessä piirissä, jonka kokoonpano on jonkin verran vaihdellut.
Miten piiri syntyi, ketä siihen kuului ja mistä väiteltiin?Professori Väinö Luoma tapasi juuri Göteborgissa valmistuneena lisensiaattina Turun akatemian silloisen kansantalous- ja finanssitieteen professori Carl Erik Knoellingerin syksyllä 1952. Tuon tapaamisen seurauksena syntyi ns. Knoellingerin piiri, jonka toiminta käynnistyi talvella 1953.
Kantajoukkona piiriin kuuluivat Knoellingerin ja Luoman lisäksi nykyinen presidentti Mauno Koivisto, Suomen Pankin johtaja Rolf Kullberg, tutkijaprofessori Juhani Paasivirta, YK:n apulaispääsihteeri Klaus Sahlberg, korkeakoulun lehtori Håkan Sandström sekä edesmenneet Suomen Pankin johtaja Timo Helelä, satamakamreeri Kunto Lehto ja SAJ:n puheenjohtaja Jaakko Rantanen.
Professori Väinö Heikkinen ja Finlands Svenska Kommunförbundin johtaja Karl-Johan Brunström liittyivät piiriin vuotta myöhemmin.
Kun Klaus Sahlgren, Rolf Kullberg, Väinö Heikkinen, Timo Helelä ja Mauno Koivisto muuttivat Turusta Helsinkiin, piiriin tulivat uusina professori Tore Modeen, professori Veikko Halme, professori Reino Lento ja Metalliteollisuuden työnantajaliiton johtaja Ralf Sjöblom.
Piirin jäsenet olivat tuolloin Turun yliopiston, Abo Akademin ja molempien kauppakorkeakoulujen nuoria tohtoreita, lisensiaatteja ja maistereita. Piiri kokoontui alussa kerran kuukaudessa jonkin kotona, jolloin yö virahti äkkiä aamuksi. Myöhemmin tapaamiset harvenivat ja piiri päättyi 1963. Sitä ennen piirin aloitteesta syntyi Turun korkeakoulujen yhteiskunnallis-taloudellinen tutkimusyhdistys, jonka perustamisvuodeksi kirjattiin 1957.
Knoellingerin piiristä ei muotoutunut suljettua salaseuraa, vaan se avasi ikkunoita joka suuntaan, janosi tietoa ja vaikutteita kotimaasta ja ulkomailta. Piirin vieraina olivat mm. professori W. Elliot Chalmers Yhdysvalloista ja Carsten Welinder Ruotsista. Piirin vieraina poikkesivat myös Kaarlo Pitsinki, Olavi Lindblom, Knut Pipping, Sven O. Kock, Otto Brusiin, Reino Rossi, Jouko Paunio, Jaakko Lassila, Jussi Linnamo, Erkki Laatto ja Pentti Viita.
Pääpaino työelämässä
Knoellingerin piiriä kiinnostivat pääasiassa työelämän ilmiöt, mutta keskustelut ja väittelyt polveilivat kaikissa sen ajan ja tulevaisuuden ongelmissa. Vapaamuotoisen suomen- ja ruotsinkielisen ajatuksenlennon moniulotteisuus on ymmärrettävää. Keskustelijat olivat perehtyneet kansan talouteen, valtio-oppiin, sosiologiaan, psykologiaan ja poliittiseen historiaan. Öisissä väittelyissä he sekä oppivat että opettivat toisiaan, antoivat uusia näkökulmia ja herättivät ajattelemaan syvällisemmin."
Huom! Knoellinger oli tehnyt väitöskirjansa ammattiyhdistystoiminnasta.
Lisää dokumentointia:
"Opiskelu ja väitöskirjan teko olivat luoneet yhteyksiä sekä yhteiskuntatieteiden opettajiin että nuoriin tutkijoihin. Koivisto kuului Åbo Akademin kansantalouden professori Carl Erik Knoellingerin ympärille kokoontuneeseen keskustelupiiriin ja sai vaikutteita myös toisesta, dosentti Juhani Paasivirran johtamasta piiristä, jossa käsiteltiin sosiaalidemokratian näkökulmasta yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Hän oli myös 1946 Turkuun perustetun Akateemisen Sosialidemokraattisen Yhdistyksen jäsen. Tieteellisen työnsä takia hän jäi hiukan syrjään SDP:n 1950-luvun hajaannukseen johtaneista riidoista. Toki hän otti osaa puoluetta koskevaan keskusteluun, mutta väitöskirja antoi selvästi valmiutta laajemmasta näkökulmasta tapahtuvaan erittelyyn.
Turun aikaan kuului myös SDP:n alkava jakautuminen. Koiviston oli vaikea valita puoltansa. Järkyttävänä pitämänsä yleislakon jälkeen 1956 hänestä tuli selvemmin leskisläinen, ja hän alkoi arvostella ammattiyhdistysliikkeen vahvistuvaa vaikutusta puolueeseen. Hänen mielestään ammattiyhdistysliikkeen tavoitteet olivat kapeat, vain työväen elintasoon liittyvät. Tässä hän yhtyi toiseen turkulaiseen, Rafael Paasioon.
Uuden etsijä
Yliopistouraan tähtäävät suunnitelmat muuttuivat, kun Helsingin Työväen Säästöpankin pitkäaikainen toimitusjohtaja Joonas Laherma tarjosi Mauno Koivistolle paikkaa pankissa. Muutto Helsinkiin 1957 tiesi irtautumista turkulaisesta ympäristöstä ja paneutumista uuteen leipätyöhön ensin pankin kakkosjohtajana ja lokakuun alusta 1959 toimitusjohtajana. Uusi tehtävä vei Koiviston suomalaisen talouden arkeen.
Helsinkiin siirryttyään Koivisto solmi aktiivisesti yhteyksiä. Hän tuli muun muassa nuorten tutkijoiden piiriin, jota kutsuttiin O-ryhmäksi sillä perusteella, että useimpien joko suku- tai etunimi tai molemmat päättyivät o-kirjaimeen. Ryhmään kuuluivat jo Turusta tutun Timo Helelän lisäksi muun muassa Jouko Paunio, Olavi Niitamo ja Jussi Linnamo.
Nuorina kansantaloustieteilijöinä heillä oli halu modernisoida tiedettään. Yhteistä oli usko talouspolitiikan mahdollisuuksiin, kun he tutkijoina osoittaisivat siihen keinot. He levittivät ajatuksiaan Suomen Sosialidemokraatissa nimimerkillä Kärjekäs. Näitä kirjoituksia ilmestyi kaikkiaan 57, joista 13 oli Koiviston.
Helsingissä Koivistot kuuluivat aluksi Akateemiseen Sosialidemokraattiseen Yhdistykseen, jossa pidetyistä esitelmistä Mauno Koivisto osin kirjoitti ja toimitti sekä kustansikin 1960 ilmestyneen kirjan Laajempaan kansanvaltaan.
Vuonna 1961 perustetussa Yhteiskuntapoliittisessa Sosialidemokraattisessa Yhdistyksessä olivat mukana Koivistojen lisäksi muun muassa yhteiskuntatieteen menetelmien tuntija Touko Markkanen ja kansantaloudesta väitellyt Pentti Viita.
Yhdistys sai uutta virikettä, kun 60-luvun sosiaalipolitiikan kirjoittaja Pekka Kuusi liittyi siihen toukokuussa 1964. Koiviston muotoilemissa puolueosaston tavoitteissa korostettiin sosiaalidemokraattien perinteisiin nojautuvaa, mutta tieteenomaisessa hengessä tapahtuvaa käytännön ongelmien tarkastelua. Siinä oli kolme avainsanaa: perinne, tiede ja käytäntö."
Lähde: "Kansallisbibliografia"
Huom! Knoellinger-kerhosta kertoo myös kirja, josta edellä olevat Esko Ahon ja Sirkka Hämäläisen kirjoitukset ovat; "PITKÄ LINJA Mauno Koivisto Valtiomies ja vaikuttaja"
Mauno Koiviston pitkäaikaisesta suunnittelusta siis tehtiin kirja.
Muutettuaan Helsinkiin Helsingin Työväen Säästöpankin johtoon Koivisto ryhtyi luomaan Knoellinger-kerhon tapaista.
Tähän tulee tekstiä Kymäläisen ym. kirjoittamasta kirjasta...
Koiviston ystävät olivat samassa talossa asuvat ja Turusta Helsinkiin muuttaneita Valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin virkamiehiä. Verkostot olivat valmiina.
TAUSTAVAIKUTTAJAKSI
Koivistiolla oli taka-ajatuksena tulla yhteiskunnan taustavaikuttajaksi. Rafael Paasion kirjassa "Kun aika on kypsä" (Toim. Heikki Kymäläinen), sivulla 250 otsikon ”Ensimmäinen hallitukseni” alla on teksti:
”Mauno Koivistosta tehtiin valtiovarainministeri. Mies sai kovan postin, joka surkea hoidettavaksi kenelle tahansa. Hän oli tuolloin Työväen Säästöpankin johdossa, mutta menossa kovasti Elannon pääjohtajaksi. Minä puolestani ajattelin, ettei Koivisto mikään kauppias ole.
-Rupees vaan tutkimaan valtion budjettia, voit joutua sen kanssa tekemisiin, sanoin hänelle jo ennen hallituksen muodostamista ja niin siinä kävi. Ehkä hänellä oli Elantoon menossa sellainen taka-ajatus, että kun Väinö Tanner aikoinaan hoiti sieltä politiikkaa ja liikkui vapaasti suurissa asioissa, niin hänestäkin voisi tulla samanlainen. ”
Paasio kertoo Koivistosta sivulla 263:
”Valtiovarainministeri Koivisto, joka vuoden 1968 alusta oli nimitetty Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajaksi, sanoi tammikuussa 1968:
- Minä tämän kuluneen kaksivuotiskauden aikana en ole ollut missään vaiheessa pakotettu tunnustamaan sitä, että olisi tehty joku huomattavampi talouspoliittinen virhe. Tosin silloin tulee aina mieleen se juttu äidistä, joka sanoo, että "se on kumma kun sanotaan, etteivät äidit näe vikoja lapsissaan, että kyllä minä vaan näkisin, jos niitä olisi! "
Koivisto määräsi varsin pitkälle valtiontaloudellisista uudistuksista ja toimenpiteistä. Kaikki ei mennyt aina niin kuin hän tai joku muu oli kuvitellut, mutta toimeen tultiin."
Koivisto määräsi valtiovarainministerinä jo vuonna 1966, ettei devalvaatiota tehdä, vaan toimitaan toisin. Koiviston toimien seurauksena tehtiin syksyllä 1967 suurdevalvaatio.
Koivisto ei siis Paasion tekstin mukaan nähnyt virheitä määräämässään raha- ja talouspolitiikassa.
Seuraava Koiviston itsensä kertoma todiste on muistiosta "TAVOITTEET JA MAHDOLLISUUDET" sos.dem. puoluetoimikunnalle 19.3.1966. Siis pari kuukautta ennen kuin Paasio pyysi Koiviston hallituksensa valtiovarainministeriksi eduskunnan ulkopuolelta. Koivisto kirjoitti muistion kirjaansa MAUNO KOIVISTO: LINJAN VETOA, Kirjayhtymä, Helsinki 1968.
Sitaatti sivulta 78:
”Valuuttakurssien muutos eli devalvaatio on selvästi poissa laskuista: niissä ei ole »perustavaa laatua olevaa epäsuhdetta». Markka on jonkin verran yliarvostettu, mutta sen aiheuttamat haitat on hoidettava pois muin keinoin.
Näyttää siltä, että EFTA on kohta tehnyt tehtävänsä ja että se saa jo pian
mennä."
Harjoittamallaan tarkoitushakuisella vahvan markan politiikalla Koivisto loi ovelasti kansalaisille mielikuvia Suomen markan pienuudesta.
EFTAsta eli Euroopan yhdentymisen yhden kehitysvaiheen tilapäisyydestäkin Koivisto oli tietoinen jo vuonna 1966!
YKSITYISESTÄ OMISTUSOIKEUDESTA SISÄLLYKSETÖN KÄSITE
Bernsteinilaiseen sosialismiin siirrytään taloudella, siis kynällä aseiden sijaan.
Seppo Lindblom: Kyllä se siitä, sivu 130:
”Koivisto kirjoitti jo 1950-luvulla, että taloudellisen toiminnan luonteen muuttuessa ja yhteiskunnallisen uudistustyön jatkuessa yksityisestä omistusoikeudesta voidaan tehdä täysin sisällyksetön käsite.”
Lindblomin tekstiin liittyen:
Vanhemmat ihmiset muistavat, miten ennen vappupuheissa punaisten lippujen liehuessa vaadittiin pankkien kansallistamista eli sosialisointia.
On aivan selvää, ettei Koivisto presidenttinä ollessaan sallinut kenenkään toimivan reviirillään tietämättään. Koivisto piti ohjakset tiukasti käsissään ja tiesi tarkalleen, miten Suomen EU-päätöksenteko on tehtävä.
Nyt eurokriisissä tämä toteutuu, sillä Euroopan valtiot lainaavat rahaa pankkiensa pelastamiseen. Mutta pankki ei joudukaan valtion haltuun, vaan velkakirjojen perusteella lainaa antaneen miljardöörirahoittajan haltuun.
Julkaistu 26.3.2015
Julkaistu siis jo vuonna 2015.
Päivitetty kaatuneelle kotisivulle eli julkaistu uudelleen, Kokemäellä 21.3.2024
Jorma Jaakkola, Kokemäki
Kokoomuksen jäsen numero 69267
044-230 2707
Päivitetty 4.5.2024
Voit jakaa tietoa kotisivustani alla olevien sosiaalisen median linkkien avulla.
Voit lähettää viestin sähköpostiini klikkaamalla sinistä linkkiä Ota yhteyttä