SALAINEN EMU-VARAUMAPÖYTÄKIRJA

Mihin salainen EMU-varaumapöytäkirja liittyy?

Vastaus:
Valtiopetokseen eli Suomen Markan hävittämiseen Hallitusmuodon 72 §:stä ilman lakia.

Perustuslain muuttamista ilman lakia kutsutaan rikoslaissa valtiopetokseksi, rikokseksi, joka ei vanhene.

Valtiontalouden hoitoon tarkoitetun instrumentin (Markka) ohella hävisi myös valtion raha- ja talouspolitiikan päätösvalta, johon keskeisesti liittyy myös Suomen Pankin keskuspankkirahoitus, jota valtion ei tarvitse maksaa takaisin.

Suomen nykyisen taloustilanteen vuoksi valtiopetos on pikimmiten vaadittava käsittelyyn.

Mainittakoon, että Korkein hallinto-oikeus ryhtyi suojelemaan Suomen korkeata valtiojohtoa.


Kysymys kuuluu: Onko Suomi demokratia ja oikeusvaltio?


KYSYMYS: - MIKÄ LAKI?


Minkä Suomen hallituksen antaman lakiesityksen hyväksyessään Suomen eduskunta päätti luovuttaa Suomen valtion itsenäisen valtiontalouden hoitoon tarkoitetun instrumentin (Suomen markka) ja päätösvallan EU-jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon?


Toinen kysymys: Mikä on kyseisen lain tallennenumero ja päiväys?

Vastaus:

Kyseistä lakia ei eduskunta ole saanut hyväksyttäväkseen.

Miksi ei ole saanut?

-Siksi, että Ahon hallitus on pettänyt eduskuntaa valheellisella EMU-varaumalla eli Ahon hallitus sai eduskunnan uskomaan, että Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitettu Markka voidaan myöhemminkin - erillisellä lakiesityksellä - muuttaa euroksi.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Ulkopolitikasta markan hävittämisen aikaan määrännyt presidentin kuoltua on silloinen pääministeri Esko Aho valtiopetoksesta vastuussa.

Valitettavasti dokumenttien kuvat puuttuvat toistaiseksi!


PÄÄMINISTERI AHO ANTOI PETOS-VINKIN

Eduskunnan pöytäkirja 13.6.1994 kertoo EMU-varauman luonteisen asian, kun pääministeri Esko Aho vastasi 13.6.1994 Vasemmistoliiton Claes Andersonin ym. välikysymykseen nro 3, EU-keskustelun käynnistämisestä.


Pöytäkirjan mukaan pääministeri Aho kertoi eduskunnalle näillä sanoilla:

"Kansalliset päätökset Suomen osallistumisesta EMU:n kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän olemme neuvotteluissa Euroopan unionille ilmoittaneet.”

Puheellaan Aho antoi kansanedustajille mielikuvan, että Suomi oli neuvotellut varauman päättää markasta luopumisesta liittymissopimuksen jälkeenkin. Missä neuvotteluissa ja milloin ahon mainitsema EMU-varauma oli ollut esillä?

Turkulainen Viljo Vuoristo ja muutama muu henkilö etsi vastausta kysymykseen.


Eräs perustuslakivaliokunnan jäsen kertoi, että pääministeri Esko Aho ja virkamiesneuvottelija Veli Sundbäck olivat EU-neuvottelujen asiantuntijoina syyskuussa 1994 antaneet perustuslakivaliokunnalle "neuvoteltaessa todetun EMU-varauman" luonteisen lausuman.

Perustuslakivaliokunta antoi saamastaan EMU-varaumasta hallituksen toivoman lausuman, josta seurasi, ettei hallituksen tarvinnut koskaan antaa lakiesitystä Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Markasta luopumiseksi.

Miksi varauma tekaistiin?

Siksi, ettei Suomen Markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä olisi löytynyt eduskunnasta 5/6 kiireellisyysenemmistöä. EMU-varaumalla oli vain tarkoitus antaa mielikuva, että eduskunta saa myöhemmin lakiesityksen Markan hävittämiseksi Hallitusmuodosta.

Maastrichtin sopimuksen määräys kansallisesta päätöksenteosta umpeutui 31.12.1994.


TEKAISTUN EMU-VARAUMAN ASIANOSAISET

VINKKI PÖYTÄKIRJAAN

Lehdistöneuvos Reijo Kemppinen antoi kirjassaan ”Suomi Euroopan unionissa” , Edita 1999, vihjeen Suomen ainoasta EMU-varaumaan viittaavasta tekstistä. Vihjeen johdosta pöytäkirjaa etsittiin
UM:n arkistosta muutaman viikon ajan, kunnes se löytyi. Allekirjoittanut sai pöytäkirjaotteen eduskunnasta faksattuna aamupäivällä 1.12.1999.

Pöytäkirjaotteen eduskunnan tietopalveluun luovuttanut Päivi Luostarinen (Ulkoasiainministeriön EU-sihteeristöstä) ei tiennyt, kuinka aran asian pöytäkirja sisälsi.

Lähetin kopio julkisuuteen vuotaneesta pöytäkirjaotteesta turkulaiselle Viljo Vuoristolle heti joulukuun alussa. Yksi Vuoriston edelleen lähettämä kopio oli mennyt alajärveläiselle maanviljelijälle, joka halusi tietää, ketkä kokoukseen osallistuivat. Viljelijä otti yhteyttä oman paikkakuntansa kansanedustajaan Raimo Vistbackaan. Niinpä Päivi Luostarinen lähetti 20.1.2000 eduskuntaan kokouksen ministerinimilistan sähköpostitse otsikolla "EMU-päätös".
Vistbacka kiinnostui asiasta nähtyään viestin tulosteen ja pyysi koko pöytäkirjaa nähtäväkseen. Nyt ulkoasiainministeriössä havaittiin pöytäkirjan arkuus ja pöytäkirja päätettiin salata kansanedustajalta.

Pian Viljo Vuoristo oli saanut kuulla, ettei kansanedustaja Vistbacka saa sitä, jonka hän oli saanut.

Vuoristo pyysi 26.1.2000 pöytäkirjaa voidakseen valittaa salaamispäätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen. Pöytäkirjan salaamisen vaiheista tuonnempana.


KOKOUKSEEN OSALLISTUNEET

Kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.

Kokouspöytäkirjan salaista liitemuistiota 1075
esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck.

Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen.

Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina osp Jaakko Laajava ja Pekka Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:

"JAKELU EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava,
arkisto"


Muistion 1075 perään on kirjoitettu:

"TIEDOKSI:

Tasavallan Presidentti

JAKELU:

EU-ministeriryhmä

EU-neuvotteluvaltuuskunta

Arkisto"






UM:N SALASSAPITOPÄÄTÖS

Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat 26.1.2000 Viljo Vuoristolle Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4, jossa sanotaan, että pöytäkirja on salassapidettävä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan mukaan.

UM:n salaamispäätös:

Kuva puuttuu!







Tekivätkö Nummela ja Favorin salaamispäätöksen keskenään?

Informoivatko Nummela ja Favorin salaamisesta presidentti Martti Ahtisaarta, ulkoministeri Tarja Halosta ja pääministeri Paavo Lipposta?


UM:N LAUSUNTO KHO:LLE

Viljo Vuoristo valitti salassapidosta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolle Ulkoministeriön virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat 15.2.2000 KHO:lle mielenkiintoisen lausunnon HELT001-5:

”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen edellytyksiä toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille. Näistä syistä johtuen pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §:n 1. mom. 2. kohdan perusteella pidettävä salassa. ”

Murto ja Favorin kertoivat lausunnossaan, että myös pöytäkirjan ohessa oleva UM:n muistio nro 1075 19.12.1993 on salainen.

Miksi Murto ja Favorin mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes tiedetty kysyä?

UM:n 15.2.2000 KHO:lle antama lausunto HELT001-5:


Kuva puuttuu!





Tarkastellaanpa, mitä Suomen kansainvälistä yhteistyötä haittaavaa tietoa ja millaisia "muiden valtioiden kantoja" pöytäkirjaan oli kirjoitettu, siis sellaista, jolla UM:n salaamistarvetta KHO:lle perusteli.
Pöytäkirja sisältääkin vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti:

Kohta 3, ympäristö:

"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi."

Kohta 4, alkoholimonopoli:

"- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa."

Kohta 5:

"Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."


Pöytäkirjassa ei siis ole ollenkaan ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita!


Salaamiseen on syynä liittovaltiokehitykseen johtavat Maastricht-aiheet:

1. Talous- ja rahaliitto (EMU)

Pöytäkirjan 6 §:ään on kirjoitettu:

"Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa."

”EMU-varauma” olikin vain 5. ministeritason tapaamisessa Brysselissä 21.12.1993 luettava muistutusvirke, jota eduskunnassa valheena käyttäen markka saatiin hävitettyä Hallitusmuodon 72 §:stä ilman lakiesitystä.


2. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EU:n yhteinen puolustus)

Pöytäkirjan ja liitemuistion 7 §:ään oli kirjoitettu, että EU vaati uusilta jäsenmailta ulko- ja turvallisuuspoliittisen (YUTP) yhteisen julistuksen, jolla tulevat jäsenmaat velvoitettiin yhteiseen puolustukseen.

3. Sisä- ja oikeusasiat

Pöytäkirjan 8 §:ään oli kirjoitettu sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina ja institutionaalisina asioina, johtavat yhteiseen perustuslakiin.


Kaikki kolme Maastrichtin sopimuksen liittovaltioaihetta merkitsevät valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta luopumisesta.
Valheellisella EMU-varaumalla Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Suomen markasta päättäminen kikkailtiin eduskunnan perustuslaillisen päätöksenteon ulkopuolelle.


Muistiossa nro 1075 on ulkovaltasuhteita koskevia asioita:

”Olemme Itävallan vankeja. Suomi yrittää pidättäytyä YUTP-julistuksen ulkopuolella.”

Mutta liitteenä ollutta muistiota ei edes tiedetty pyytää.

- Lisättiinkö UM:n lausunnossa muistio pöytäkirjan salassapidon verukkeeksi, jotta todella
voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?

Se, että julkistaminen todellakin heikentäisi jäsenmaiksi haluavien maiden jäsenyysneuvotteluja, pitää paikkansa, kun muut maat saisivat kuulla, millaisella huijauksella Maastricht-aiheiden hyväksyminen Suomen perustuslakivaliokunnassa ja eduskunnassa hoidettiin.

PELIÄ KAKSILLA KORTEILLA

Muistutustekstien vertailu paljastaa ministerien pelin kaksilla korteilla. EMU-varaumaa muistuttava salaisen pöytäkirjan 6 §:n muistutusteksti olikin tehty kansallista harhautustarkoitusta varten, sillä sen asiasisältö erosi olennaisesti Brysselissä julistuksena luetun englanninkielisen tekstin käännöksenä!

Pöytäkirjaan 16/93 oli kirjoitettu:

"Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.”


Brysselissä 21.12.1993 luettu englanninkielinen teksti kuuluu:

”The national decisions necessery for Finland’s participation in the third phase in accordance with the provisions of the Treaty shall be taken in due time by the parlament and the Governement.”


Tarkemmassa tarkastelussa englanninkielinen muistutusvirke ei ollutkaan sisällöltään sama kuin edellisenä päivänä kirjoitettu suomenkielinen teksti.

Brysselissä luetun muistutusvirkkeen englanninkieliseen tekstiin olikin lisätty sanat: "...in accordance with the provisions of the Treaty..." merkitsevät, että kysymyksessä ei ollutkaan Suomen EMU-varauma, vaan tekstin suomennos ”perustamissopimuksen määräysten mukaisesti" paljastaa, että Suomi antoi lupauksen yhteiseen rahaan siirtymisestä.

Sanat ”in due time” tarkoittavat suomeksi ”aikanaan” liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä. Maastrictin sopimus määräsi, että kansalliset päätökset oli tehtävä 31.12.1994 mennessä.

Jos pöytäkirjan 6 §:n muistutusvirkkeessä olisi ollut kaksi sanaa - ”perustamissopimuksen
mukaisesti”
- ei neuvoteltaessa todetun EMU-varauman luonteista merkitystä olisi syntynyt. Nämä kaksi sanaa ovat niin merkittävät, että ne antavat neuvottelujen päättämisilmoituksessa annetulle sisällölle aivan toisen - suomalaiskansallista harhautustarkoitusta palvelevan - merkityksen.
”Perustamissopimuksen mukaisesti” siis tarkoittaa Maastrichtin sopimuksen mukaisesti.

KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ

Korkein hallinto-oikeus vahvisti 17.10.2000 pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti asiakirjojen substanssiin (sisältöön) kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja.


KHO:n mielestä pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovat salassapidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1. kohdan mukaan, eikä 2. kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli salaamisen tehnyt. KHO:n mukaan ”kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken".

KHO:n päätöstä olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijänä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.

Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista pöytäkirjan luiskahtamisesta sekä myös sen, että KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa, että KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä.

KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että kysymyksessä on vain bluffaus pöytäkirjaotteen luiskahtamisesta arkistosta, joten KHO uskalsi puuttua substanssiin ja muutti salassapitoargumentteja UM:n määräämää salassapitoa ankarammiksi.

Murto ja Favorin olivat lähettäneet KHO:lle lausunnon HELT001-5 ohessa myös pöytäkirjan ja muistion.



Korkeimman Hallinto-oikeuden 17.10.2000 tekemä ratkaisu 279/1/00:


Kuva puuttuu!








TARKISTUSPYYNTÖ

Koska salassapitoargumentit muuttuivat, Viljo Vuoristo halusi tarkistaa salaamisen. Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa.









UM:n VASTAUS

Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin allekirjoittivat 10.11.2000 ilmoituksen HELD-364-49, että asiakirjat ovat KHO:n päätöksen mukaan salassa pidettäviä.

Kuva puuttuu!















KIRJALLINEN KYSYMYS

Silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen 5.4.2001 tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp. Kysymys leimattiin saapuneeksi Valtioneuvostoon 10.4.2001.



Aittoniemen kysymys:


Kuva puuttuu!







MINISTERI TUOMIOJAN VASTAUS

Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi 27.4.2001 ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta.



Tuomiojan vastaus:

Kuva puuttuu!







Voiko ministeri kumota KHO:n puoli vuotta aikaisemmin tekemän
ratkaisun?

Ei voi, sillä tällaisen poliittisen toiminnan seurauksena tuomioistuinlaitos ei enää ole riippumaton eli Tuomioja teki valtiopetoksen kävellessään Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitetun vallan kolmijakoa koskevan riippumattoman oikeuslaitoksen yli.

Tuomiojan tekemää valtiopetosta lieventää se, että Korkein Hallinto-oikeuskaan ei ollut riippumaton 17.10.2000 ratkaisua 279/1/00 tehdessään, koska sen oli ratkaisua tehdessään ryhdyttävä suojelemaan valtiopetokseen ryhtynyttä korkeata valtiojohtoa.

Palataanpa Tuomiojaan ratkaisuun vapauttaa asiakirjat KHO:n ratkaisemasta salassapidosta.

Tuomioja otti riskin valtiopetossyytteestä eli KHO:n ylikävelystä, sillä ei Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 eikä KHO:n ratkaisun 279/1/00 jälkeen ollut tapahtunut mitään sellaista, johon vedoten pöytäkirja olisi yllättäen voitu julkistaa.

KHO:n ratkaisun yli kävellessään ulkoministeri Erkki Tuomioja ei siis käyttänyt samaa toimivaltaa, joka ulkoministeri Tarja Halosella olisi salaamispäätöstä 26.1.2000 tehtäessä ollut?

Tuomiojan toimien eli salaisen EMU-varaumapöytäkirjan julkistamisen syynä tietenkin oli vain kiusallisen salaamisen lopettaminen.

Mainittakoon, että Suomi teki EU-liittymisasiakirjaan vain yhden oman julistuksen - avoimuudesta. Mutta tämä "Suomen avoimuus" oli sitä EY-/EU-avoimuutta, jossa ei kaikkia päätöksiä päästetä julkisuuteen!

Ulkoministeri Erkki Tuomiojalle pitää nostaa hattua rohkeasta teosta. Ulkoministeri Tarja Halonen puolestaan sai UM:n salailusta erittäin kyseenalaista demokratianvastaista mainetta.

SATAKUNNAN KANSAN UUTINEN

Ulkoministeri Erkki Tuomioja sekaantui asianosaiseksi ministerin vastauksellaan ja vastatessaan Satakunnan Kansan ja Etelä-Suomen Sanomien toimittajan Maarit Raunion kysymyksiin.

Satakunnan Kansassa 10.5. ja toistamiseen 16.5. 2001 olleen haastattelun perusteella Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita.

Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (KHO:n puuttumista asiakirjojen substanssiin) eikä sitä, että ko. asiakirjojen salaamista/julkistamista oli jo tarkasteltu.

Toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta:

"-Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?"

Tuomioja vastasi:

"- Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen."

Toimittaja Raunio teki jatkokysymyksen:

"- Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?"

Tuomioja vastasi:

"- No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.

Lopuksi toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta:

"-EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?"

Tuomioja vastasi:

"- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta."


Toimittaja Raunion kysymys "Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?"
on salaisen pöytäkirjaan liittyvä ydinkysymys. Miksi asiasta edelleen vaietaan? Silloinen pääministeri Esko Aho kantaa harhautuksesta valtiopetoksellisen vastuun.

Tuomiojan kommentointeja analysoitaessa näyttäisi, ettei Tuomioja asiakirjoja vapauttaessaan tiennyt, tai ei ollut tietävinään, milloin pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan, eikä sitäkään, että pöytäkirjan salassapitoa oli jo moneen kertaan tarkasteltu:


- positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000

- negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun
17.10.2000 jälkeenkin 10.11.2000.

- myöhemmin on käynyt ilmi, että jo 6.5.1999 päivättynä on olemassa epäämispäätös!

Kyseessä 6.5.1999 on salassapitopäätös nro HELD364-7 EU-neuvottelujen aikana käytyjen ministerikokousten 1.2. ja 20.-22.12.1993 pöytäkirjoista liitteineen. UM:n tietohallintojohtaja Martti Favorin ja ylitarkastaja Jyrki Paloposki olivat kirjoittaneet päätökseen tekstin:

”Kyseiset asiakirjat kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka on asetuksen sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjojen julkisuudesta (650/1951) 1§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pidettävä salassa.”

OIKEUSKANSLERIN VIRASTO

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ja esittelijä Risto Hiekkataipale tietävät asiasta, sillä ote salaisesta pöytäkirjasta on lähetetty sotilasvalanmukaisena 10.7.2000 päivättynä ilmoituksena oikeuskanslerin arkistoon. Tallennenumero on Dnro 726/1/00.

Oikeuskansleria pyydettiin tutkimaan mm. salaiseksi määrätyn pöytäkirjan yhteyden perustuslakivaliokunnan syksyllä 1994 saamaan valheelliseen EMU-selontekoon.


APULAISOIKEUSKANSLERI PASASEN VASTAUS


(kuva puuttuu)

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen vastasi 24.8.2000 päivätyllä vastauksellaan Dnro 726/1/00:

”…ulkoministeriössä laaditun EU-ministeriryhmän kokouksen 20.12. 1993 pöytäkirjan 22.12.1993 nro 16/93 ote ei sisällä kirjoituksessa mainitusta asiasta sellaista oikeuskanslerin laillisuusvalvonnan alaan kuuluvaa uutta tietoa tai selvitystä, jonka perusteella asiassa voitaisiin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin mitä samaa asiaa koskevaan aikaisempaan kanteluun
drno 226/1/97 apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen antamassa ratkaisussa on ilmoitettu.
"


Pasanen oli vastannut aikaisempaan kanteluun drno 226/1/97 mm.:

”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”

Mainittakoon, että Pasasen aikaisemmin antama vastaus koski kantelua, jossa pyydettiin tutkimaan vuosien 1994-1997 aikana tapahtuneita perustuslakirikkomuksia. Nyt oli kuitenkin kysymyksessä
uusi asia; salaiseksi määrätyn kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993 yhteyden tutkiminen perustuslakivaliokunnan saamaan valheelliseen EMU-varaumaan.

Esittelijä Hiekkataipale ei 24.8.2000 päivättyä vastausta Dnro 726/1/00 luonnostellessaan huomannut kysyttyjen asioiden oleellista eroa, vaan kytki vastaukset toisiinsa. Hiekkataipale halveksi tavallista kansalaista vastauksellaan, mutta kaivoi huomaamattaan kuopan Pasasen ja itsensä alle.

Oikeuskansleri on Suomen korkein laillisuusvalvoja ensisijainen tehtävä on presidentin ja hallituksen toimien perustuslainmukaisuuden valvominen. Oikeuskanslerin tehtävä on valvoa hallituksen toimia jo lakiesitystä tehtäessä.


KYSYMYS: - MIKÄ LAKI?

Minkä Suomen hallituksen antaman lakiesityksen hyväksyessään Suomen eduskunta päätti luovuttaa Suomen valtion itsenäisen valtiontalouden hoitoon tarkoitetun instrumentin (Suomen markka) ja päätösvallan EU-jäsenmaista riippumattoman EKP:n hallintaan ja hoitoon?

Mikä on kyseisen lain tallennenumero ja päiväys?


ESKO AHON TUNNUSTI: "SE ON MARKKA."

Presidenttiehdokas Esko Aho oli vaalikiertueellaan Huittisten Risto Ryti-salissa 1.12.1999, samana päivänä jolloin ote EMU-pöytäkirjasta pääsi luiskahtamaan UM:n arkistosta.

Aho sai noin 150 hengen yleisön läsnä ollessa kuulla eduskunnan pöytäkirjaan 13.6.1994 kirjoitetun ”neuvoteltaessa todetun EMU-varauman” paljastuneen kyseisestä pöytäkirjaotteesta.

Tilaisuudessa Aho joutui vastaamaan kysymykseeni:

”Mikä on Suomen hallitusmuodonmukainen rahayksikkö tällä hetkellä?”


Aho vastasi :

"Se on markka."

Esitin Aholle muitakin kysymyksiä, joiden jälkeen Aholta pääsi suusta sanoja, jotka Radio-Tuplan toimittaja Matti Kulonen uutisoi "Kulosen kuulumisissa” heti Ahon vaalitilaisuuden jälkeen. RadioTuplan referenssinauhakopion mukaan Kulonen kertoi radion kuuntelijoille:

"... ja muutamat kyselyt, jotka liittyivät lähinnä EU-liittymisasioihin ja EMU, ...
EMU-hankkeeseen mukaan menoon, ja tuon arvostelun Aho kuittasi perustuslakiin
liittyvänä kikkailuna, - ja oikeastaan tuo asia tuli sillä selväksi."


Satakunnan Kansan Huittisten toimituksen esimies Hannu Aaltonen uutisoi Ryti-salin vaalitilaisuuden tapahtumia seuraavana päivänä (2.12.1999) väliotsikolla ja tekstillä:

”Tuhdimmat aplodit tullessa kuin mennessä”

”Niin papereitta sujuvasti kuin puhuikin, mikään kansanvillitsijä Aho ei eilenkään ollut. Vähän viileäksi hän väen jätti: aplodit Ryti-saliin marssiessa olivat kosolti tuhdimmat kuin sieltä puolen tunnin puheiden ja muutamiin kysymyksiin vastaamisen jälkeen pois lähtiessä.”

Satakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari kirjoitti 14.12.1999 "Yläoikeassa", että Aho on joutunut "perustuslakikikkailulla" selittelemään Suomen viemistä Emuun.

Ryti-salin tilaisuudesta tuli niin kiusallinen, että Aho ”unohti” kirjoittaa päiväkirjaansa ”Kolme kierrosta” Ryti-salin tapahtuman. Mainittakoon, että Risto Ryti-sali on Huittisten ylpeydenaihe, komea Koulutus- ja kulttuurikeskuksen auditorio, joka rakennettiin huittislaisen presidentin Risto
Rytin mukaan nimetyillä piirustuksilla. Seuraavana päivänä (2.12.1999) Aho kertoo presidentinvaalipäiväkirjassaan:

”Olin umpiväsynyt.”

EMU-pöytäkirjan paljastuminen oli Aholle kova paikka, sillä perustuslakivaliokunta perusti EU-liittymislakia koskevan lausuntonsa (PeVL 14/1994 vp:n) Esko Ahon ja Veli Sundbäckin antamiin EMU-varauman luonteisiin lausumiin.


PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 14/1994 vp) teksti kuuluu:

"Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.

Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen."

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toimi kansanedustaja Sauli Niinistö. Tekaistun EMU-varauman asianosaisia ovat kaikki perustuslakivaliokunnan jäsenet, nimittäin yllä siteeratun lausunnon toisen virkkeen teksti oli Ahon hallitukselle niin merkittävä, että jos sitä ei olisi ollut olemassa, olisi hallituksen pitänyt EU-liittymislain yhteydessä antaa eduskunnalle lakiesitys
markan hävittämiseksi Hallitusmuodon 72 §:stä.


ERIÄVÄ MIELIPIDE

Edellä olevaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon on liitetty kansanedustaja Ensio Laineen eriävä mielipide, joka koski valiokunnassa asiantuntijoina olleiden pääministeri Esko Ahon ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck'in EMU-varaumanluontoisia lausumia:

"Käsitykseni mukaan valiokunnan kuulemat asiantuntijat eivät esittäneet asiaa näin, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian tällä tavoin."


OIKEUSMINISTERI NIINISTÖ

Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 valitsi "menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei kyseessä ollut perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta. Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 oikeusministeri Sauli Niinistön haastattelu alaotsikolla

”Tiedonanto on luonteva tapa”

”Niinistö puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla
lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään sisältöä, Niinistö tokaisi.”


Niinpä eduskunta historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998 äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp. eikä lakiesityksestä. Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.


OIKEUSKANSLERI

Oikeuskansleri ei valvonut hallituksen toimia eli menettelytapaa, jolla siirryttiin euroon ja Suomen markka hävitettiin. Tätä menettelyä koskevaan kanteluun oikeuskansleri vastasi vastauksessaan drno 226/1/97:

”Hallituksen aikanaan tekemä eduskunnassa tapahtuvan EMU-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.”

PERTTI SALOLAINEN

Ahon hallituksen ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen kertoi Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) markasta luopumisesta:

"Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu...

Entä nyt? Kriitikot ovat väittäneet, ettei silloin tiedetty mihin oltiin menossa. Jäsenyysneuvottelujen yhteydessä ei juuri painotettu yhteistä valuuttaa, puhumattakaan unionin perustuslaista.

-On totta, ettei silloin tiedetty, kuinka pitkälle in­tegraatio tulee etenemään. Mutta tiedettiin, että integraatio syvenee. Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet
kansanäänestyksen
, Salolainen uskoo.

Hän pitää myös valtioviisautena sitä, ettei euroa alistettu kansanäänestykseen, vaan siitä päätti eduskunta. Salolainen ei kuitenkaan hyväksy ajatusta, että näitä asioita olisi pyritty kansalta
salaamaan
."

Mainittakoon, että Salolainen oli 20.12.1993 mukana ministeriryhmän EMU-kokouksessa, jonka pöytäkirja julistettiin salaiseksi!

Kommentit Salolaisen haastatteluun: Ketkä me? Salolainen siis sanoi: ”olisimme
takuulla hävinneet kansanäänestyksen"
.

EY-/EU-neuvottelujen puheenjohtajana toimineen Pertti Salolaisen on EMU-varaumakokouksessa mukana olleena tunnustettava se, että EMU-päätöksentekoon liittyy kansalta salattuja pöytäkirjoja.


ONKO EDUSKUNTAA HARHAUTETTU?

Satakunnan Kansan (10.5.2001) Helsingin toimittaja Raunio kysyi Tuomiojalta:

-EU-ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset osallistumisesta Emun kolmanteen vaiheeseen tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko tällä "varaumalla" eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?

Tuomioja vastasi:

- Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat tuolloin olleet tätä mahdollista harhautusta tekemässä, edellisen edelliseltä hallitukselta.

Tuomiojan haastattelu 10.5.2001 Satakunnan Kansassa:

Kuva puuttuu

Vastauksen vaatiminen kysymykseen: "Onko eduskuntaa harhautettu?"

Selvittämisen pitäisi olla medialle helppoa, sillä esille nostettujen dokumenttien lisäksi Ahon hallituksen aikainen kansanedustaja Juha Korkeaoja on kertonut, ettei markan hävittämiseksi ele olemassa lakia.


KORKEAOJAN TUNNUSTUS

Juha Korkeaoja kertoi SataSeutu-lehdessä 25.10.2001, ettei hallitus ole antanut eduskunnalle lakiesitystä markasta luopumisesta.

Ennen Korkeaojan haastattelua SataSeutu-lehti uutisoi Kokemäen kaupunginvaltuuston 90-vuotisjuhlakokousta: "Euron tulo maksuvälineeksi kirvoitti väittelemään valtuustossa”

Juhlakokouksen uutisoinnista seurasi, että Korkeaoja pyysi SataSeutu-lehdeltä audienssia ja antoi haastattelun, jossa kertoi totuuden. Sitaatti:

”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon. - Itse olisin
halunnut eduskunnan käsittelevän erillisen lakiesityksen Suomen markkaa koskevan hallitusmuodon 72 §:n kumoamisesta. Erillistä lakia ei ole annettu.”

Toinen sitaatti:

”Perustuslakiin kirjattuja poikkeusmahdollisuuksia käyttivät äärimmilleen venyttäen enemmistönä eduskunnassa olleet kansanedustajat sitoessaan Suomen rahaliittoon ja Euroon."

Kyseessä on valtiopetos, ei pelkkä perustuslain äärimmilleen venytys.

Korkeaojan haastattelu SataSeutu-lehdessä 25.10.2001:

Kuva puuttuu




TUIJA BRAX

Kansanedustaja Tuija Brax ei tiennyt salaisesta EMU-varaumasta, mutta ihmetteli silti epädemokraattista EMU-päätöksentekoa Lallin (14.5.1997, sivu 7) haastattelussa:

"Emusta päätettävä kestävällä tavalla

Emu-päätöksentekoprosessin on Vihreän liiton puheenjohtajan Tuija Braxin mukaan kestettävä myös tulevien vuosien ja vuosikymmenten kriittiset katseet. Siksi on hänen mielestään kyseenalaista perustella yksinkertaisen enemmistön riittävyyttä vain väitteellä siitä, että Suomi on jo EU-jäsenyydessä sitoutunut myös Emun jäsenyyteen. Brax sanoo toivovansa sydämestään, että kymmenen vuoden päästä emme joudu pohtimaan jäsenyyspäätöstä perustuslaillisena
kiistana.”


Ymmärsikö juristin koulutuksen saanut Brax, että kysymyksessä on valtiopetos?

Braxin haastattelusta tulee 14.5.2024 kuluneeksi 27 vuotta, mutta Braxin aavistus käy toteen.

Suomi on ajautunut historiansa suurimpaan talouskriisiin, jonka vain oma raha ja Suomen Pankin keskuspankkirahoitus voi pelastaa. Siksi Ahon hallituksen aikainen valtiopetos on selvitettävä!


Jokaisen suomalaisen velvollisuus on vaatia valtiopetosta käsiteltäväksi valtakunnanoikeudessa!


Kokemäen Jalonojalla 21.2.2024,
salaisen EMU-varaumapöytäkirjaotteen jo 1.12.1999 saaneena

Jorma Jaakkola, Kokemäki
Kokoomuksen jäsen numero 69267
044-230 2707