SUOMEN JÄSENYYSNEUVOTTELUT
Julkaistu 17.9.2022
Uudelleen julkaistu 20.3.2024
Päivitetty 25.3.2024
© Jorma Jaakkola
MISTÄ NEUVOTELTIIN?
Jäseneksi pyrkivän maan oli Maastrichtin sopimuksen mukaan jo etukäteen jäsenyyshakemuksessa hyväksyttävä EY:n silloinen säännöstö (acquis), jota oli 60 tuhatta sivua. Maataloussäännöstön osuus oli 30 tuhatta sivua.
Hakija ei siis voi muuttaa klubin sääntöjä.
Suomen ensimmäinen Ulkoministeriön EY-tehtäviä vuodesta 1984 tehnyt Antti Kuosmanen kirjoitti kirjan "Suomen tie EU:n jäseneksi". Kirjan alkupuhe on kirjoitettu syksyllä 1999. Jostakin syystä Kuosmasen kirja vedettiin kiireesti pois myynnistä ja ainakin Tampereen kaupunginkirjastosta.
Kuosmanen kirjoittaa muutamassa kohdassa jäsenyysneuvotteluista.
HAKIJAN ON HYVÄKSYTTÄVÄ KLUBIN SÄÄNNÖT!
Kuosmasen kirjan sivulla 30 on luku 5.1. ja siinä seuraava teksti:
"5.1. Hakijan pitää hyväksyä klubin säännöt
EU-jäsenyysneuvottelujen perusasetelma on hyvin erilainen. EU:n jäsenmaiden näkökulmasta jäsenyysneuvotteluissamme kuten laajentumisissa yleensäkin oli kyse "klubin" jäseneksi ottamisesta. Tämä tarkoitti yhtäältä, että hakijan oli hyväksyttävä klubi sellaisenaan kuin se oli. Sääntöjä ei sen takia lähtökohtaisesti muutettaisi. Toisaalta hakijan oli – vaikka se säännöt hyväksyisikin – kelvattava klubille."
ACQUIS
Acquis'n tutkinnasta valmistettiin pöytäkirjat, jotka hyväksyttiin yhteisesti. Niistä ilmeni toisaalta teknisten mukautusten tarve, toisaalta pääosa neuvottelukysymyksistä. Ensin mainitutkin ansaitsevat selittävän sanan. Sivulla 31 Kuosmanen kertoo:
"Selventävät keskustelut olivat acquis'n tutkintaa seurannut vaihe jäsenyysneuvotteluprosessia. Niiden aloittamisesta sovittiin maaliskuussa 1993 ja niitä ryhdyttiin käymään systemaattisesti huhtikuusta 1993 alkaen."
"Useimpien kysymysten kohdalla selventävät keskustelut olivat tosiasiallisesti neuvottelujen ratkaiseva vaihe. Monessa tapauksessa ilmeni, että vaatimuksista voitiin tarkempien selitysten jälkeen luopua esimerkiksi siksi, että kyseinen EY:n säädös salli kansallisia poikkeuksia tai että vaatimuksen todettiin muuten olevan hoidettavissa acquis'n puitteissa.
Sivulla 27 luvussa; "4 Arki alkaa -screening" Kuosmanen kirjoittaa:
"Avausistunnossa alkoi jäsenyysneuvottelujen arki. Niiden ensimmäinen vaihe oli EY:n acquis'n tutkinta eli "screening".
Acquis-sanasta en ole nähnyt kunnollista käännöstä mihinkään muihin kieliin, enkä varsinkaan
suomeen. Se on partisiipin perfektimuoto ranskan kielen verbistä "acquerir", saavuttaa. Kyse on siis kaikesta siitä, mitä EY ja sittemmin EU on saavuttanut.
Acquis'n tutkinta tarkoitti käytännössä EY:n koko lainsäädännön läpikäyntiä, jonka tarkoituksena oli saada selville, missä kohdin sen soveltaminen hakijamaihin olisi ongelmallista tai missä se vaatisi muutoksia, vaikka ongelmia ei sinänsä olikaan. Jäsenyysneuvottelujen asialuettelon muodostaisivat kaikki ne kohdat acquis'ta, joiden soveltamista hakijamaihin ne itse tai EY eivät voisi sellaisenaan hyväksyä ja joista ne siten vaatisivat siirtymäkausia tai pysyviä erityisjärjestelyjä."
"Ahtaasti tulkittuna acquis muodostuu ennen kaikkea perustamissopimuksista ja niihin rinnastetuista muista asiakirjoista kuten myöhemmin liittyneiden maiden jäsenyyssopimukset ja –asiakirjat (primäärioikeus), niin sanotusta sekundaarilainsäädännöstä (asetukset, direktiivit, päätökset, suositukset), EY:n (joko yksinomaisesti tai yhdessä tai jäsenmaiden kanssa) tekemistä sopimuksista kolmansien maiden kanssa ja EY:n tuomioistuimen päätösten muodostamasta oikeuskäytännöstä. Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä sisä- ja oikeusasioita koskevan yhteistyön "tuotokset", esimerkiksi yhteiset kannanotot ja julistukset samoin kuin jäsenmaiden väliset sopimukset luetaan acquis'hin."
"Kun säädöstöä oli noin 60 000 painosivua, tehtävä ei ollut vähäinen. Jo kokousohjelman laatiminen ja ylläpitäminen oli suuri työ puhumattakaan raportoinnista ja esille tulleiden neuvottelukysymysten rekisteröinnistä. Tätä varten oli luotava melkoinen organisaatio. Varsinainen ponnistus oli tietenkin tutustua säädösteksteihin niin hyvin, että Suomelle ongelmalliset ja mukautuksia vaativat kohdat pystyttiin osoittamaan."
Kuten Kuosmanen kertoi, Suomen virkamiesten oli käytävä läpi 60 tuhatta sivua silloista EY-säännöstöä (acquis).
TEKNISET MUKAUTUKSET
Virkamiesten oli tutkittava, missä asioissa Suomen laki ja EY-säännös eroavat toisistaan. Esimerkiksi, mitkä eläimet tai kasvit ovat Suomessa rauhoitettuja, mutta eivät EY:ssä, tai toisinpäin. Myös esimerkiksi elintarvikkeisiin liittyvät erot tutkia ja Suomessa olevat tuotenimikkeet piti selvittää ja lisätä EY-säännöksiin. Näin "neuvoteltiin" tekemällä teknisiä mukautuksia, joista Kuosmanen kirjoittaa näin:
"Tekniset mukautukset olivat näkymätön, mutta suuritöinen osa jäsenyysneuvotteluja. Niinpä asiakirja, johon ne sisällytettiin, on paksuin liittymissopimuksen osista. Suuri osa teknisistä, mukautuksista ei vaatinut lainkaan neuvotteluja, pienempi osa johtui neuvotteluissa sovituista järjestelyistä, siirtymäkausista tai muunlaisista ratkaisuista.
Yksinkertaisimmillaan kyse saattoi olla siitä, että Suomi tai joku viranomainen Suomesta oli jossakin säädöksessä lisättävä erilaisiin luetteloihin. Tällaisia olivat esimerkiksi erilaisia teknisiä tarkastuksia suorittavat viranomaiset. Toisen tyyppisiä mukautuksia olivat esimerkiksi suojatut tuotenimikkeet, joita on paljon muun muassa maataloustuotteissa Suomi vaati ja sai lukuisia omia tuotenimikkeitään tällaisiin luetteloihin: viili ja smetana, glögi ja suomalaiset marjaliköörit esimerkkeinä. Kolmas esimerkki olkoot erilaisia sallittuja tai kiellettyjä aineita sisältävät luettelot teknisissä määräyksissä, joita acquis'hin sisältyy runsaasti.
Acquis'n tutkinnan toinen päätulos, neuvotteluja edellyttäneet kysymykset, muodostaa tämän kirjan pääsisällön. Seuraavaksi on siksi tarpeen käydä käsiksi siihen, mistä jäsenyys-neuvotteluissa oli konkreettisesti kysymys ja miten neuvottelut käytiin."
MISTÄ NEUVOTELTIIN - JA MITEN
Kuosmanen kirjoitti kirjaansa (sivu 30) luvun "5. Mistä neuvoteltiin - ja miten".
Edellä kertomani "Hakijan pitää hyväksyä klubin säännöt" kuuluu kyseiseen lukuun. Sivulla 32 Kuosmanen kirjoittaa:
"Viralliset neuvottelut jäivät useimmissa asioissa varsin lyhyeksi ja vähäiseksi osaksi kokonaisuudesta. Neuvottelukonferenssin istunnot muodostuivat toisaalta jo saavutettujen tulosten kirjaamistilaisuuksiksi, toisaalta foorumiksi, jolla esitettiin yleisiä puheenvuoroja neuvottelujen etenemisestä ja siihen liittyvistä tavoitteista. Kaikkein tärkeimmissä asioissa, ennen muuta maataloudessa ja aluepolitiikassa näin ei kuitenkaan ollut. Niissä ratkaiseviksi muodostuivat nimenomaan konferenssissa käydyt neuvottelut.
Kuosmanen kirjoitti acquis'ista;
"Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen myös yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä sisä- ja oikeusasioita koskevan yhteistyön "tuotokset", esimerkiksi yhteiset kannanotot ja julistukset samoin kuin jäsenmaiden väliset sopimukset luetaan acquis'hin."
Kuosmanen kirjoittaa jotenkin näin: Oli Suomen etu, ettei Maastricht-aiheista neuvoteltu. -Etsin tarkan lainauksen.
NEUVOTTELUKYSYMYKSET - OLISIKO NIITÄ?
Sivulla 194 Kuosmanen kirjoittaa luvun "31.2. Neuvottelukysymykset - olisiko niitä?" alla:
"Rahoitus- ja budjettikysymyksiä koskevat neuvottelut sovittiin neuvottelujen kulkua koskevissa keskusteluissa otettaviksi esille vasta loppuvaiheessa. Acquis'n tutkinta oli saatu tehdyksi jo toukokuussa 1993. Selventäviä keskusteluja käytiin muutama kierros marraskuusta 1993 helmikuulle 1994.
Perustavanlaatuinen mahdollinen neuvottelukysymys oli, pitäisikö vaatia poikkeuksia tai siirtymäjärjestyjä EY:n budjettiin ja/tai muihin rahoitusmekanismeihin suoritettaviin maksuihin. Pysyvien poikkeusten vaatimista ei Suomessa koskaan edes harkittu."
Samalla sivulla lukee:
"KOVAT" MAATALOUSNEUVOTTELUT
Ainoa aihe, josta käytiin "neuvotteluja", olivat Suomen kansallisten maataloustukien "neuvottelut".
Komissio nimittäin oli vaatinut, että Suomen maatalouden on jäsenyyden alusta lähtien liityttävä suoraan EY:n maatalouden säännöstöön (CAP)!
"Kaikki neuvotteluissa esille ottamista vaativat ongelmamme ja tavoitteemme eivät olleet luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat paljastuneet acquis'n tutkinnassa. Eräs esimerkki oli maataloudessa tavoittelemamme pohjoisen tuen malli, josta ei tietenkään ollut mitään EY-säädöstöä."
Suomi ei tietenkään saanut tavoittelemaansa pohjoisen tuen mallia.
ARTIKLAT 141 JA 142 OVATKIN VAIN SIIRTYMÄKAUDEN SÄÄNNÖKSIÄ!
Antti Kuosmanen paljasti asian kirjassaan Suomen tie EU:n jäseneksi sivulla 123, luku ”21.30 EU alkaa vesittää”:
”Aivan täysin tyydyttävään ratkaisuun ei silti päästy, sillä kansallisia tukia koskevat määräykset jäivät liittymisasiakirjassa siirtymäjärjestelyjä koskevaan lukuun.”
Kuosmanen kertoi totuuden. Se selittänee kirjan hävittämisen pois myynnistä. Katso alla olevasta EU-liittymissopimuksen eli Korfun sopimuksen sisällysluettelosta otsikko "Neljäs osa Siirtymätoimenpiteet". Kaikki maatalousartiklat (138-144) ovat lueteltuina saman otsikon
Kuten huomaatte, Suomi ei käynytkään niin kovia neuvotteluja, mitä Suomen media aikanaan kertoi.
MAATALOUSNEUVOTTELUT
Maatalousneuvotteluista tai pitäisikö kirjoittaa ns. "maatalousneuvotteluista" kerron tarkemmin toisilla sivuilla, joten klikkaa siniset linkit:
141- ja 142-artiklojen EY-oikeudellinen luonne
Maatalousneuvottelut
Jorma Jaakkola, Kokemäki
044-230 2707
Voit myös lähettää sähköpostia klikkaamalla sinisestä linkistä Ota yhteyttä