EU - rauhan aate vai globalismin

ja uuden maailmanjärjestyksen väline?

EU:n takana on juutalainen pankkimahti

Kuka on EU:n isä?

© Jorma Jaakkola 2026

Julkaistu alunperin 15.1.2014
Uudelleen julkaistu 8.3.2026

Päivitetty 18.3.2026

Kreivi Richard Coudenhove-Kalergi: PANEUROPA

Kreivi Richard Coudenhove-Kalergia pidetään EU:n isänä.

Coudenhove-Kalergi oli järkyttynyt ensimmäisen maailmansodan kärsimyksistä. Niinpä hän julkaisi Vuonna 1923 kirjan Paneuropa. Pan-Eurooppa tarkoittaa Yleis-Eurooppaa.

Coudenhove-Kalergin Paneuropa-ajatuksena oli, että kansallisvaltiot hävitetään, jolloin ei enää tule sotia.

Pan-Eurooppa -kirjan suomennos ilmestyi vuonna 1930, seitsemän vuotta saksankielisen alkuteoksen jälkeen. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle.

Coudenhove-Kalergi hahmotteli maailman viiteen valta-alueeseen: Eurooppaan, Amerikkaan,
Brittil

Lähdelinkki Yle: Kreivi, joka haaveili EU:sta jo 100 vuotta sitten, mutta törmäsi Hitleriin

Vertaa edellä olevaa Coudenhove-Kalergin maailmankarttaa tähän vuonna 1941 painettuun Uuden maailmanjärjestyksen karttaan:

JUUTALAISPANKKIIRIT KIINNOSTUIVAT PANEUROPASTA

Coudenhove-Kalergi kertoo kirjassaan "Ein Leben für Europa" ("Yksi elämä Euroopalle") sivuilla 124 ja 125 , että vuonna 1924 pankkiiri Louis Rothschild soitti hänelle ja kertoi toisen pankkiirin ja Venäjän vallankumouksen rahoittajan Max Warburgin lukeneen Coudenhove-Kalergin kirjan, ja häneen tahdottaisiin tutustua.

Warburg antoi Coudenhove-Kalergille spontaanisti 60 000 kultamarkkaa paneurooppaliikkeen edistämiseen. n

The New Order Map - Uuden maailmanjärjestyksen karttaan vuodelta

Tämä sitaatti löytyi Turun yliopiston sivulta:

"Toisen maailmansodan jälkeen käynnistyneen Euroopan yhdentymisprosessin perustan rakentamisessa itävaltalaisella kreivi Richard Coudenhove-Kalergilla (1894 - 1972) ja hänen Paneurooppa-liikkeellään on ollut keskeinen sija.

Coudenhove-Kalergi jos kuka ansaitsee kunnianimen "Euroopan isä".

Euroopan vanhimman yhdentymisliikkeen, Paneuroopan vaikutus on tullut Euroopan yhdentymisessä esille monin tavoin. Coudenhove-Kalergi oli vuonna 1947 johtavana sieluna mukana pystyttämässä Euroopan parlamentaarikkojen liittoa, ensiaskelta kohti vuonna 1949 perustettua Euroopan neuvostoa. Tästä taas muodostui peruskivi koko yhtyneen Euroopan kivijalkaan.

Richard Coudenhove-Kalergilla oli merkittävä asema myös Euroopan yhdentymisen jatkokehittelyssä. Vuonna 1951 allekirjoitettu sopimus Euroopan hiili- ja teräsyhteistyöstä oli tavoite, jota Coudenhove-Kalergi oli pitänyt esillä jo vuonna 1923.

Myös taloudellista yhteistyötä vuonna 1958 laajentamaan perustettu Euroopan talousyhteisö, Euroopan unionin ydin, oli Coudenhove-Kalergin varhaisten visioiden täyttymys. Paneurooppa-liikkeeltä Euroopan unioni on perinyt myös ulkoiset symbolinsa, Euroopan hymnin ja Euroopan tähtilipun. Tämä kaikki osoittaa hyvin, että vaikka Euroopan yhdentymisprosessin ylläpitämisestä kiitetäänkin juhlapuheissa valtioita ja niiden johtajia, niin yhdentymisen suunnan näyttäjinä myös yksityisten henkilöiden ja kansalaisjärjestöjen osuus on ollut usein hyvin keskeinen."

Yllä oleva tieto oli osoitteessa:
http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/2cc140786c515fab422568a4003f5d25/a757af401fb25e44c2256baa003c1077?OpenDocument

Linkki ei enää toimi.

USA:N KAKSIPUOLEINEN VAAKUNA/SINETTI

Wikipedia kertoo:

”Yhdysvaltain vaakuna ja Yhdysvaltain suursinetti ovat Yhdysvaltain tunnuksia lipun, kahden tunnuslauseen ja kansallislaulun ohella. Sinetti koostuu kahdesta osasta, etupuolesta ja kääntöpuolesta. Etupuolella on valkopäämerikotkan kuva ja toisella puolella on keskeneräinen pyramidi, jonka päällä on kaikkinäkevä silmä. Sinettiä käytettiin ensi kerran vuonna 1782. Vuodesta 1935 lähtien molempia puolia sinetistä on käytetty Yhdysvaltain yhden dollarin setelissä.”

USAn sinetin etupuoli:

Vertailun vuoksi EU:n motto: "In varietate concordia" = Moninaisuudessaan yhtenäinen.

USAn sinetin kääntöpuoli:
”Annuit Cœptis” = ”Hän puoltaa tehtäväämme”

”Novus Ordo Seclorum" = ”Uusi aikakausien järjestys”

Pyramidin alimmalla tasanteella on roomalaisin numeroin kirjoitettu: MDCCLXXVI, eli 1776 joka on Yhdysvaltain itsenäistymisvuosi.

USAn yhden dollarin setelissä on USA:n sinetti ja vaakuna. Ne laitettiin yhden dollarin seteliin presidentti Franklin D. Rooseveltin määräyksestä vuonna 1933.

Presidentti Roosevelt oli 32. asteen vapaamuurari. Ylin aste on 33.

Uusi maailmanjärestys ja Illuminati

Wikipedia kertoo Yhdysvaltojen sinetin taustaa:

Yhdysvaltain perustajaisien Thomas Jeffersonin, John Adamsin ja Benjamin Franklinin
väitettiin liittyneen Ranskan Illuminatiin vuoden 1784 rauhansopimusneuvotteluissa Ranskassa. Adam Weishauptin väitettiin tavanneen Yhdysvalloissa Franklinin ja antaneen tälle ”suuren sinetin”, jonka ” kaikkinäkevä silmä” on nykyisin Yhdysvaltain yhden dollarin setelissä. Euroopassa Illuminatiin yhdistettiin vaikutusvaltaisen Rothschildin pankkiirisuvun perustaja Mayer Amschel Rothschild.

Benjamin Franklin oli Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaja. Suuren sinetin Franklinille luovuttanut oli Illuminatien järjestön perustanut baijerilainen jesuiittaoppinut Adam Weishaupt.

Franklinin vapaamuurarius: Vuonna 1730 tai 1731 Franklin liittyi paikalliseen vapaamuurariloosiin. Lähde: vapaamuurariloosi

Ranskassa oleskelunsa aikana Franklin toimi aktiivisesti vapaamuurarina ja toimi Les Neuf Sœurs -loosiin kuuluvan kunnianarvoisan mestarin roolissa vuosina 1779–1781.

EU:n takana on siis juutalainen pankkimahti

Coudenhove-Kalergin maailmankartta:

Kuvan alla oleva teksti suomeksi:

Helen Somers huomasi tämän kartan ikkunassa Philadelphiassa toisen maailmansodan aikana. Se valmistui lokakuussa 1941, ennen kuin Pearl Harbor -kartografi Maurice Gomberg painoi sen kirkkain värein Philadelphiassa vuonna 1942, ja se oli esillä hänen myymälänsä ikkunassa.
Helen Somers tunnisti kartan merkityksen heti ja osti useita. Ainakin muutama alkuperäiskappale on edelleen olemassa, mukaan lukien yksi Washington DC:n kongressin kirjastossa.

Kartalla yksityiskohtaisesti kuvatun suunnitelman alkuperäistä lähdettä ei ole annettu. Lukuisien uuteen maailmanjärjestykseen liittyvien aikakauden asiakirjojen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että lähteen on täytynyt olla Carnegie Endowment for International Peaceen ja/tai Yhdysvaltain ulkoministeriöön liittyviä henkilöitä.

Kartan alareunassa on yksityiskohtainen selitys Yhdysvaltojen uuteen maailmanjärjestykseen liittyvästä politiikasta. Joitakin tämän politiikan kohtia ovat seuraavat:

- Sodan lopussa perustetaan uusi maailmanjärjestys pysyvän rauhan ja vapauden takaamiseksi.

- Yhdysvaltojen on epäitsekkäästi otettava johtajuus vasta perustetussa maailmanjärjestyksessä.

- Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto sitoutuvat takaamaan rauhan kansoille, jotka riisutaan pysyvästi aseista ja demilitarisoidaan.

- Yhdysvalloista tulee voittamaton sotilas-, meri- ja ilmavoimana.

- Neuvostoliitto saa haltuunsa Itä-Euroopan tasavallat sodan jälkeen.

- Saadaan demilitarisoitu, liittovaltiomuotoinen Euroopan Yhdysvallat.

- Kanada, Meksiko, Keski-Amerikka ja Karibian saaret liitetään Yhdysvaltoihin.

- Muinaisten heprealaisten maa, joka tunnetaan nimellä Palestiina ja Trans-Jordania, yhdistetään demilitarisoiduksi tasavallaksi nimeltä Heprealaismaa.

- Kaikki luonnonvarat kansallistetaan ja jaetaan kaikille kansoille.

- Pankkitoiminta, sijoitukset, rautatiet ja voimalaitokset kansallistetaan kaikkialla.

- Maailmanlaajuinen yhteinen rahajärjestelmä perustetaan.

- Yhdistyneiden Kansakuntien yhtenäinen "Yhdistyneiden Kansakuntien korkein sotaneuvosto" organisoidaan uudelleen ja muutetaan "korkeimmaksi sotilas- ja talousneuvostoksi" avustamaan jälleenrakennuksessa ja maailmanrauhan lujittamisessa.

Kartan mitat ovat lähes 91 x 63 cm.

Lähteen linkki: The New World Order Map 1941

WTO:N SALAISET OSTOSLISTAT

Tämän tiedon kuulin radiosta, kun Jerttu Roos luki ulkomaanlehtikatsausta. Otin heti yhteyttä Roosiin ja sain tarpeelliset tiedot arkistooni.

The Gardian-lehdelle (18.4.2002) oli vuodettu salaiset ostoslistat:

"This is a corporate shopping list of requests to open up service sectors in everything from water supplies to banking in 29 countries."

Eli kyseessä on salaiset ostoslistat kaikista palveluista - vedestä pankkeihin - kaikkiaan 29 maasta!

A privatisers' hit list

European commission demands to deregulate services spell disaster for the developing world

Katharine Ainger

April 18 2002

In the fevered imaginations of anti-globalisation protesters, the World Trade Organisation agreement known as Gats is a corporate boot sale of essential services, from water to electricity to the media. It is, they say, an attack on democracy that will lock the world into privatisation and deregulation of essential services ad infinitum.

Now, as revealed in this paper, we have got the leaked documents of the European commission's secret WTO negotiating positions to prove it. Let no one wonder any longer why WTO negotiators have to meet behind six-foot fences to avoid protesters.

The commission documents - leaked to Corporate Europe Observatory and posted on the Guardian's website - are breathtaking in scope. This is a corporate shopping list of requests to open up service sectors in everything from water supplies to banking in 29 countries, including China, India, Canada, Egypt, Mexico and the US. In a month, more countries will be included.

The requests are described by an Indian NGO, Equations, as "a frontal attack on the Indian constitution". The Council of the Canadians, a large and moderate consumer group, described them as "chilling". The EU demands are extraordinarily aggressive - whether they are to remove the ability to limit Wal-Mart's activities in India, or to take away the Mexican people's control of the land along their borders, or to destroy Malaysia's capacity to regulate its financial sector.

Despite the commission's cant that a "development round" of trade negotiations is under way at the WTO, an essential tool for poor countries - the ability to regulate foreign investment - is a key target. One of the arguments used to deflect critics of Gats is that developing countries have the choice to "opt in" the services they want to be liberalised, making exemptions for those they wish to build up domestically. What the documents show is that while that may be true, the commission has simply taken this list of exemptions - and used it as the basis for its liberalisation hit list.

Water in developing countries is a major target for European companies in the current negotiations. Citizens from Ghana to Argentina and Bolivia have already strenuously resisted such privatisations. The idea that poor people's access to clean water can be adequately decreed by European corporations such as Vivendi or Thames simply has no basis in reality.

Another controversial demand is for Canada, the US, Australia, China, India, Malaysia, Indonesia, Argentina, Panama and Colombia to make no market restrictions on the distribution, at wholesale or retail level, of alcohol or tobacco.

To add insult to injury, while the EU incarcerates increasing numbers of migrants from poor countries, it is now pushing across the board for intra-corporate labour mobility under Gats. In a nutshell, that's free movement for corporate yuppies, but not for street-sweepers from Kenya.

If this is the commission's negotiating position, what on earth does the US's look like? The commission has said that Gats is "first and foremost an instrument for the benefit of business". It is more than that. It is a corporate wish list made manifest. Corporate lobbying is its heart and soul. According to David Hartridge, former director of the WTO services division, "without the enormous pressure generated by the American financial services sector, particularly companies like American Express and Citicorp, there would have been no services agreement".

What is the point of discussing how we fund our healthcare systems when we don't know what effect Gats will have on them? What we do know is that the US corporate lobby group, the US council for service industries, with its strong American healthcare contingent, has already complained: "Historically, healthcare services in many foreign countries have largely been the responsibility of the public sector. This public ownership of healthcare has made it difficult for US private-sector healthcare providers to market in foreign countries."

Another of the most important members of the USCSI was Enron, pushing for energy deregulation worldwide. One Canadian activist, Tony Clarke, says that other members of the USCSI pushing for Gats reads like a "who's who of those connected to the Enron scandal", including the beleaguered accountants, Arthur Andersen.

Secret trade and investment documents leaked over the internet are the dynamite keg that have brought other such treaties to their knees. Five years ago, US NGO Public Citizen found and posted an obscure investment treaty called the Multilateral Agreement on Investment on their website. What campaigners found in this text sparked an unprecedented worldwide campaign against it, until the treaty no one had heard of crumbled under public pressure.

The lesson from the MAI is that it is no longer possible to negotiate trade and investment treaties in secret. As the Financial Times wrote in the wake of the MAI campaign: "That makes it harder for negotiators to do deals behind closed doors and submit them for rubber-stamping by parliaments. Instead, they face pressure to gain wider popular legitimacy for their actions by explaining and defending them in public.

Katharine Ainger edits New Internationalist magazine"

Sama suomeksi:

Corporate Europe Observatoryn tietoon vuodetut ja Guardianin verkkosivuilla julkaistut komission asiakirjat ovat laajuudeltaan henkeäsalpaavan laajoja. Kyseessä on yritysten ostoslista, joka sisältää pyyntöjä palvelualojen avaamiseksi kaikilla aloilla vesihuollosta pankkitoimintaan 29 maassa, mukaan lukien Kiina, Intia, Kanada, Egypti, Meksiko ja Yhdysvallat. Kuukauden kuluttua listaan lisätään lisää maita.

Intialainen kansalaisjärjestö Equations kuvailee pyyntöjä "suoraksi hyökkäykseksi Intian perustuslakia vastaan". Council of the Canadians, suuri ja maltillinen kuluttajaryhmä, kuvaili niitä "jäädyttäviksi". EU:n vaatimukset ovat poikkeuksellisen aggressiivisia – olipa kyse sitten Wal-Martin toiminnan rajoittamisen poistamisesta Intiassa, Meksikon kansalta heidän rajojensa maa-alueiden hallinnan poistamisesta tai Malesian rahoitussektorin sääntelykyvyn tuhoamisesta.

Vaikka komissio ei väitä, että WTO:ssa olisi käynnissä kauppaneuvottelujen "kehityskierros", köyhien maiden kannalta olennainen työkalu – kyky säännellä ulkomaisia investointeja – on keskeinen kohde. Yksi GATS-arvostelijoiden torjumiseksi käytetyistä argumenteista on, että kehitysmailla on mahdollisuus "suostua" niihin palveluihin, jotka ne haluavat liberalisoitavan, ja tehdä poikkeuksia niille, joita ne haluavat kehittää kotimaassa. Asiakirjat osoittavat, että vaikka tämä saattaa pitää paikkansa, komissio on yksinkertaisesti ottanut tämän poikkeusluettelon ja käyttänyt sitä perustana vapauttamisen tavoitelistalleen.

Vesi kehitysmaissa on eurooppalaisten yritysten tärkeä kohde meneillään olevissa neuvotteluissa. Kansalaiset Ghanasta Argentiinaan ja Boliviaan ovat jo voimakkaasti vastustaneet tällaisia yksityistämisiä. Ajatus siitä, että köyhien ihmisten pääsyä puhtaaseen veteen voidaan asianmukaisesti säätää eurooppalaisten yritysten, kuten Vivendin tai Thamesin, toimesta, ei yksinkertaisesti perustu todellisuuteen.

Toinen kiistanalainen vaatimus on, että Kanada, Yhdysvallat, Australia, Kiina, Intia, Malesia, Indonesia, Argentiina, Panama ja Kolumbia eivät asettaisi markkinarajoituksia alkoholin tai tupakan jakelulle tukku- tai vähittäismyynnissä.

Loukkausta pahentaa se, että EU vangitsee yhä enemmän köyhistä maista tulevia siirtolaisia ja ajaa nyt laajasti yritysten sisäistä työvoiman liikkuvuutta GATS-sopimuksen puitteissa. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa vapaata liikkuvuutta yritysjuppeille, mutta ei kenialaisille katujenlakaisijoille.

Jos tämä on komission neuvottelukanta, miltä ihmeeltä Yhdysvaltojen kanta näyttää? Komissio on sanonut, että GATS on "ensisijaisesti yritysten hyödyksi tarkoitettu väline". Se on enemmän kuin sitä. Se on yritysten toivelista. Yritysten lobbaus on sen sydän ja sielu. WTO:n palveluosaston entisen johtajan David Hartridgen mukaan "ilman amerikkalaisen rahoituspalvelusektorin, erityisesti American Expressin ja Citicorpin kaltaisten yritysten, aiheuttamaa valtavaa painetta, palvelusopimusta ei olisi ollut".

Mitä järkeä on keskustella terveydenhuoltojärjestelmien rahoittamisesta, kun emme tiedä, miten GATS vaikuttaa niihin? Tiedämme kuitenkin, että yhdysvaltalainen yritysmaailman etujärjestö, Yhdysvaltain palvelualojen neuvosto (US Council for Service Industries), jolla on vahva amerikkalainen terveydenhuoltoalan osasto, on jo valittanut: "Historiallisesti terveyspalvelut ovat monissa ulkomailla olleet pitkälti julkisen sektorin vastuulla. Tämä terveydenhuollon julkinen omistus on vaikeuttanut yhdysvaltalaisten yksityisen sektorin terveydenhuollon tarjoajien markkinointia ulkomailla."

Yksi USCSI:n tärkeimmistä jäsenistä oli Enron, joka ajoi energia-alan sääntelyn purkamista maailmanlaajuisesti. Kanadalainen aktivisti Tony Clarke sanoo, että muut GATS-sopimusta ajavat USCSI:n jäsenet tuntuvat "kuka kukin on Enron-skandaaliin yhteydessä olevista", mukaan lukien vaikeuksissa oleva kirjanpitäjä Arthur Andersen.

Internetiin vuodetut salaiset kauppa- ja investointiasiakirjat ovat dynamiittitynnyri, joka on ajanut muita vastaavia sopimuksia polvilleen. Viisi vuotta sitten yhdysvaltalainen kansalaisjärjestö Public Citizen löysi ja julkaisi verkkosivuillaan hämäräperäisen investointisopimuksen nimeltä Monenvälinen investointisopimus. Tekstistä löytyneet kampanjoitsijat käynnistivät ennennäkemättömän maailmanlaajuisen kampanjan sitä vastaan, kunnes sopimus, josta kukaan ei ollut kuullut, mureni julkisen paineen alla.

MAI:n opetus on, että kauppa- ja investointisopimuksia ei ole enää mahdollista neuvotella salaa. Kuten Financial Times kirjoitti MAI-kampanjan jälkeen: "Se vaikeuttaa neuvottelijoiden sopimusten tekemistä suljettujen ovien takana ja niiden alistamista parlamenttien hyväksyttäväksi. Sen sijaan heihin kohdistuu painetta saada laajempaa kansan hyväksyntää toimilleen selittämällä ja puolustamalla niitä julkisesti."

Katharine Ainger toimittaa New Internationalist -lehteä"

Sven-Olof Jakobsson kertoo kirjassa ”Salainen asiakirja No 1", mihin talousahdingolla pyritään:

Ulkomaalaissijoitus - Elinkaarimalli on taivaan lahja

Valtion ja kuntien talousrasitusten lievittämiseksi on kehitelty niin kutsuttu PPP, Public-Private Partnership –yksityisrahoitusmalli. Se on keino kuntien kytkemiseksi ulkomaalaisen rahavallan liekaan. PPP:stä on muotoutunut myös suomalaisempi käsite, Elinkaarimao 1”. Jalli, vaikka itse asian sisältö on useammalle "kadunmiehelle" ja myös poliitikolle täysin outo. Se on ymmärrettävää, sillä julkista keskustelua vältetään, jottei rahoitusmalli herättäisi turhia epäluuloja. Kunnat ovat tähän asti itse tuottaneet hyvinvointipalvelut, mutta epävarmat talousnäkymät ja valtion tekemät päätökset ovat heikentäneet kuntien tulopohjia rajusti. Alijäämäisestä taloudesta huolimatta pitää kansalaisille tarjota lainmukaiset palvelut. PPP iskee tähän rakoon. Rahapulassa kamppailevien kuntien mielestä Elinkaarimalli koetaan kuin taivaan lahjana, mikä on tarkoituskin. Se tarjoaa julkisiin rakennushankkeisiin yksityisen kokonaisrahoituksen sillä periaatteella, että rahoittaja omistaa rakennuskohteen, esimerkiksi koulun, sairaalan tai vanhainkodin, ja rakentamisen suorittaa rahoittajan kanssa yhteistyötä tekevä kumppani.

Koivisto kirjoittaa kirjansa Alkupuheessa sivulla 10: "Uuden maailmanjärjestyksen synnyssä näytteli suurta myös osaa Ronald Reagan."