Tämä on vielä kesken, mutta paljastavaa on jo esillä...
Lisään Yhteisvelka-asetukset, Urpilaisen "takuutukset" ym. kun ehdin ne kokoamaan. Tervetuloa uudelleen!
Tietävätkö ministerit ja kansanedustajat, mitä Europan yhteisvelka ja "euron" vakausmekanismit ovat, ja miten eduskunta niistä päättää?
Yhteisvastuu tulee voimaan neuvoston asetuksella, josta Suomen eduskunta ei euro-jäsenyyden velvoitteena saa edes äänestää.
Tosiasia on, että Suomen kannalta velvoite on laiton, koska Suomen jäsenyys perustuu valtiopetokseen, rikokseen, joka ei vanhene.
Laitan "yhteisvelkapäätökset" tämän kirjoituksen loppuun.
Ensiksi lyhenteet, jotka eivät kansanedustajia (TV1:n A-studio 23.3.2011) kiinnostaneet:
Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV)
Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) perustettiin väliaikaiseksi kriisinratkaisumekanismiksi euroalueen jäsenvaltioiden toimesta kesäkuussa 2010.
ERVV on antanut taloudellista tukea maille Irlanti, Portugali ja Kreikka. ERVV rahoitti tukea myöntämällä ERVV:n joukkovelkakirjoja ja muita velkainstrumentteja pääomamarkkinoilta. ERVV ei anna lisärahoitustukea, koska tätä tehtävää hoitaa nyt ainoastaan EVM. ERVV jatkaa kuitenkin toimintaansa, jotta voidaan:
♦ saada lainanlyhennyksiä edunsaajamaista; ♦ suorittaa korko- ja pääomamaksuja ERVV:n joukkovelkakirjalainojen haltijoille;
♦ ottaa käyttöön jäljelläolevat ERVV:n joukkovelkakirjat, koska Irlannille, Portugalille ja Kreikalle myönnettyjen lainojen maturiteetti on pidempi kuin ERVV:n liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen maturiteetti.
Euroopan vakausmekanismi (EVM)
Euroopan vakausmekanismi (EVM) on osa EU:n strategiaa, jonka tarkoituksena on varmistaa euroalueen taloudellinen vakaus. Se tarjoaa rahoitusapua euroalueen maille, joilla on talousvaikeuksia tai joita uhkaavat talousvaikeudet.
Euroalueen maat allekirjoittivat EVM:n perustamista koskevan hallitustenvälisen sopimuksen 2. helmikuuta 2012.
EVM aloitti toimintansa loppuvuodesta 2012 ja se sijaitsee Luxemburgissa. Se on kansainvälisen julkisoikeuden alainen hallitustenvälinen järjestö, jonka osakkaita ovat euroalueen maat. Se laskee liikkeeseen velkainstrumentteja rahoittaakseen lainoja ja muita rahoitustuen muotoja euroalueen maille.
EVM otti edeltäjänsä, vuonna 2010 perustetun Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) tehtävät. EVM ja Euroopan komissio tekevät tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä rooliensa ja toimeksiantojensa mukaisesti molempien toimielinten vuonna 2018 allekirjoittaman yhteisymmärryspöytäkirjan pohjalta.
Seuraava Taloussanomien uutinen kannattaa lukea, sillä tätä ei enää helposti netistä löydä!
Taloussanomat 19.1.2011:
Vaikea myöntää nyt pelastetaan pankkeja
Taloussanomat
19.1.2011 7:01 | Päivitetty 19.1.2011 8:00
Jan Hurri
Euroopan talouspäättäjät ovat taas olleet koolla ja yrittäneet turhaan ratkoa eurovaltioiden velkakriisiä. Kriisin ratkaisemista tuskin helpottaa, että päättäjät eivät vieläkään tohtineet tarttua eurokriisin ytimeen. EU:n talousjohtajat puhuvat yhä pienten kriisimaiden pelastamisesta, vaikka ovat täyttä päätä pelastamassa suurten EU-maiden uhkarohkeita pankkeja.
Euroalueen ja EU:n talouspäättäjät olivat maanantaina ja tiistaina Brysselissä koolla pohtimassa mahdollisia ratkaisukeinoja velkaisimpien eurovaltioiden rahoituskriisiin.
Pääsemättä puusta pitkään. Jo vakiintuneen tavan mukaan nämäkin kokouspäivät herättivät rahoitusmarkkinoilla ensin toiveikkaita odotuksia mutta heti perään osoittivat toiveet turhiksi. Ensin euroalueen kriisivaltioiden markkinakorot laskivat, sitten ne taas nousivat.
Lukuisten aiempien kriisikokousten tapaan euromaiden talousministerit sekä EU:n ja euroalueen keskuspankin EKP:n johtajat kävivät vilkasta keskustelua kriisin mahdollisista ratkaisukeinoista - ja siitä, miksi niitä ei ole tarpeen toteuttaa ainakaan vielä.
Vielä viime viikolla keskeiset euro- ja EU-johtajat vakuuttivat Saksan liittokansleria Angela Merkeliä ja EU:n pääkomissaaria Jose-Manuel Barrosoa myöten, että euromaat ja EU ovat valmiit "kaikkiin tarvittaviin" toimiin tämän kriisin ratkaisemiseksi.
Lopulta näin ehkä onkin asian laita, mutta ainakaan tämän viikon kokouksissa ei syntynyt selvyyttä, mitä nuo "kaikki tarvittavat" toimet mahtavat olla tai milloin niihin on tarkoitus ryhtyä. Niinpä eurokriisi jatkuu - ja tätä menoa todennäköisesti myös pitkittyy ja pahenee, ennen kuin "kaikki tarvittavat" toimet kriisin ratkaisemiseksi löytyvät ja pannaan toimeen. Yksi syy kriisin pitkittymiseen ja ratkaisun lykkäytymiseen voi olla sekin, että europäättäjät kaihtavat edelleen tarttua kriisin kenties kaikkein tärkeimpään syyhyn - eurokriisin todelliseen "kuumaan perunaan".
Pankkeja tässä pelastetaan
Jokainen vaaleilla valittu - ja alituisesti seuraavista vaaleista huolestunut - europäättäjä varoo tarttumasta tai edes viittaamasta eurokriisin tärkeimpään ydinkysymykseen kuin sen ääneen lausuminen irrottaisi saman tien kielen suusta. Kriisin poliittinen kuuma peruna on itse asiassa niin tulikuuma, että se voi kaataa hallituksia yhtä hyvin ylivelkaisissa kriisimaissa kuin tukitoimia rahoittavissa maissa.
Tulenaraksi kriisin todellinen syy on muuttunut siksi, että sen tunnustaminen paljastaisi todellisen syyn myös jopa satojen miljardien eurojen tukitoimiin - ja mihin nuo verovarat lopulta päätyvät. Rahoitusmarkkinoiden tiedossa tukimiljardien lopullinen määränpää on ollut hyvän aikaa, ja kansalaisetkin alkavat päästä asiasta jyvälle. Silti europäättäjät eivät ole vielä kertaakaan ääneen myöntäneet, että:
1) Meneillään eivät ole suinkaan ylivelkaisten eurovaltioiden eivätkä varsinkaan kriisimaiden kansalaisten pelastustalkoot, vaan
2) Meneillään ovat kaikkien aikojen pankkitukitalkoot.
Hätäluotoista lisää taakkaa
Hyvin karkeasti pelkistäen velkaisimpien eurovaltioiden tähänastiset "pelastustoimet" eivät vähennä tippaakaan näiden kriisimaiden velkataakkaa tai muutoinkaan helpota niiden taloushuolia. Päinvastoin "pelastustoimet" kasvattavat kriisimaiden velkoja ja muita taloushuolia sekä lisäksi ne pakottavat suuren osan kriisimaiden kansalaisista ahtaalle. Sen sijaan joka ikinen eurokriisin katkaisemiseksi tähän mennessä toteutettu "pelastustoimi" on tarjonnut ylivelkaisia euromaita uhkarohkein luotoin rahoittaneille muiden euromaiden pankeille yhden uuden tilaisuuden päästä pälkähästä. Siitä ei ole pienintäkään epäilyä, etteivätkö velkaisimmat eurovaltiot olisi jo syvällä velkasuossa ja kaikin puolin muutenkin tukalassa pinteessä.
Sekin on rahoitusmarkkinoiden toimijoille ollut pitkän aikaa selvillä, että ilman hätäluottoja ja muita kriisitoimia Kreikalta, Irlannilta ja todennäköisesti myös Portugalilta olisivat vanhat velat jääneet maksamatta. Mutta ei tähänastisissa hätätoimissa ole silti ollut miltään osin kyse ylivelkaisten euromaiden, vaan niitä rahoittaneiden pankkien pelastamisesta.
Hätäluotot vanhojen velkojen maksuun
Kreikan ja Irlannin valtioille viime vuonna luvatut hätäluotot ovat ankaran taantuman ja talouden mittavien kiristystoimien heikentämille kriisivaltioille erittäin kalliita lainoja, eivätkä suinkaan apurahoja tai edes matalakorkoisia tukiluottoja. Hätälainojen korot ovat toki matalampia kuin kriisivaltioilta olisi markkinoilla vaadittu, mutta ne ovat silti kalliimpia kuin kummallakaan maalla olisi varaa maksaa. Käytännössä hätäluotot tiukkoine ehtoineen kasvattavatkin Kreikan ja Irlannin velkataakkaa ja rahoituskustannuksia.
Mutta hätäluottojen avulla Kreikka ja Irlanti ovat voineet jatkaa vanhojen velkojensa maksamista. Tämä onkin todennäköisesti ollut hätäluottojen tärkein tai jopa ainoa tarkoitus. Muut euromaat ovat lainanneet rahaa Kreikalle, joka on puolestaan maksanut vanhoja velkojaan korkoineen.
Samoin toimivat Irlannille luvatut hätäluotot, nekin päätyvät suurimmaksi osaksi tai kokonaan vanhojen velkojen maksuun. Ilman hätäluottoja Kreikan ja Irlannin rahoituskriisit olisivat jo voinut muuttua koko euroaluetta ravistelevaksi pankkikriisiksi.
Luottoriskit jopa pari biljoonaa euroa
Eniten euroalueen ylivelkaisia kriisivaltioita ovat rahoittaneet suurimpien euro- ja EU-maiden, Saksan, Ranskan ja Britannian, pankit. Näillä on pelkästään Kreikassa,Irlannissa ja Portugalissa yhteensä yli 400 miljardin euron luottoriskit.
Muiden Euroopan maiden pankeilla on kriisimaissa erittäin runsaasti lainasaatavia valtioiden lisäksi kansallisilta pankeilta, muilta yrityksiltä ja jopa kotitalouksilta. Kyse ei siis ole pelkästään valtioille myönnetyistä lainoista. Maiden välisiä luottoriskejä tilastoivan Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n tuoreimpien tilastojen mukaan muiden Länsi-Euroopan maiden pankeilla on euroalueen kolmessa velkaisimmassa kriisimaassa kokonaisuudessaan 775 miljardin dollarin eli noin 600 miljardin euron luottoriskit.
Suurin osa riskeistä on suoraan valtioille tai viime kädessä valtioiden vastuulle kaatuville pankeille myönnettyjä luottoja, mutta koko luottoriskiä kasvattavat myös muille yrityksille ja kotitalouksille myönnetyt luotot. Luottoriskit kasvavat pöyristyttävän suuriksi, jos kolmen suhteellisen pienen kriisimaan lisäksi lasketaan muun Länsi-Euroopan pankkien lainasaatavat myös Espanjalta ja Italialta.
Viiden velkaisen euromaan kokonaisriski kasvaa BIS:n tilastoimalla tavalla 2 250 miljardiin dollariin eli noin 1,75 biljoonaan euroon. Saksan, Ranskan ja Britannian pankkien osuus potista on 1,2 biljoonaa euroa.
Tukitoimet pienempi paha kuin luottolama
Muiden Euroopan maiden pankeilla on niin suuret luottoriskit euroalueen kriisimaissa, että alueen talousviranomaisten lisäksi myös rahoitusmarkkinat pelkäävät luottotappioita ja niiden arvaamattomia seurauksia. Moni uskoo, että pankkien tukeminen on tuhoisan ketjureaktion välttämiseksi välttämätöntä. Vaarana olisi yli Euroopan pyyhkivä luottolama, jos Kreikka, Irlanti tai Portugali jättäisivät velkojaan maksamatta ja niitä rahoittaneet pankit joutuisivat kirjaamaan luottotappioita. Seuraukset olisivat vielä vakavampia, jos Espanjan tai Italian kaltaiset suuret euromaat ajautuisivatluottohäiriöihin.
Pankkikriisin torjuminen voi hyvinkin olla pätevä syy eurokriisin taltuttamiseen.
Mutta tämä tuskin muuttaa mustaa valkoiseksi.
Pankkien pelastaminen on pankkien pelastamista.
Samoin Saksan, Ranskan ja Britannian pankkien riskien jakaminen eurooppalaisten veronmaksajien harteille on juuri sitä: Saksan, Ranskan ja Britannian pankkien riskien jakamista eurooppalaisten veronmaksajien harteille.
Tuskin eurokriisin ratkominen helpommaksi saati muuksi muuttuu ongelman ydintä kiertelemällä niin kuin euroalueen ja EU:n talouspäättäjät näyttävät yrittävän.
Noin siis Jan Hurri Taloussanomissa 19.1.2011. Tieto yli 15 vuoden takaa on karua luettavaa ERVV perustettiin kesäkuussa 2010 ja EVM 2.2.2012.
Toinen Taloussanomien uutinen 23.3.2011:
Pankit ovat rahastaneet kriisimaista satoja miljardeja
Jan Hurri
23.3.2011 7:02| Päivitetty22.3.2011 19:05
Saksan, Ranskan, Britannian ja muiden Euroopan maiden pankit ovat viiden viime
vuoden kuluessa rahastaneet velkaisimmista euromaista satojen miljardien
eurojen korkotuotot.
Riskiluotot ovatkin olleet pankeille erittäin
tuottoisia – ja myös pysyvät tuottoisina,
kunhan Suomi ja muut euromaat
auttavat kriisimaita maksamaan velkansa suurpankeille
.
Saksan,
Ranskan, Britannian ja muiden Euroopan suurten maiden pankeilla on
euroalueen neljässä velkaisimmassa kriisimaassa yhä pitkälti yli
tuhannen miljardin euron epävarmat lainasaatavat
.
Euromaiden velkakriisi ei ole säikäyttänyt
pankkeja, vaan ne ovat päin vastoin viime kevään Kreikka-paniikin ja
euromaiden mittavien tukilupausten jälkeen jopa kasvattaneet
luotonantoaan euroalueen kriisimaissa.
Kun perinteisten lainasaatavien päälle lasketaan
muuntyyppiset sitoumukset, on
Euroopan pankeilla kriisimaissa pyöreästi
1 500 miljardin euron riskit. Koko maailman pankeilla on velkaisimmissa
euromaissa vaakalaudalla yhteensä lähemmäs 2 000 miljardia euroa.
Katso kuvat Taloussanomien uutisesta:
Seuraava kuva kertoo isojen oankkien korkotuotoista viiden vuoden 9/2005 - 9/2010) aikana:
Mitä Suomen kansanedustajat tiesivät lyhenteistä ERVV ja EVM (engl. ESM)?
Miten pankkien pelastaminen eli yhteisvelka on EU:ssa ja Suomen eduskunnassa käsitelty?
TV1:n A-studiossa 23.3.2011 oli kansanedustajille osoitettu kysely!
Timo Harakan kolumni: Mitä me
tietämättömät
Tänä
iltana TV1:n A-tudiossa on tarjolla naurun paikka, kun ehdokkaat
ympäri maan vaalikenttiä yrittävät selittää, mitä ovat ERVV ja
ESM, ja montako miljardia kukin kirjain Suomen takausvastuina tulee
maksamaan. Tietämys ei suorastaan vakuuta.
Nauraja voi tietysti
yrittää sitten itse tiivistää napakasti sen, mitä EU-rahastoista
tietää, ja katsoa vieläkö hymyilyttää. Euroopan rahoituskriisi
on poliitikon painajainen. Asia on monimutkainen, kaukainen ja
abstrakti. On vaikea perustella, miksi veronmaksajien rahoja sidotaan
ulkomaisiin takauksiin. Yksityiskohdat eivät jaksa kiinnostaa
äänestäjää. On suuri kiusaus kuitata asia Timo Soinin sanoin:
"Ei makseta!"
Harakka lopettaa
kolumninsa seuraavasti:
Entäs jos
kaikki tunnustaisimme tyhmyytemme. Vastauksia ei ole kellään. On
lohduttavaa nähdä telkkarissa tietämättömyyttään tuskailevia
kansanedustajia. Me kukaan emme tiedä. On etsittävä yhdessä.
Tallensin 2-sivuisen Harakan kolumnin.
Ylen ohjelmatieto:
A - S T U
D I O
MA 28.3.2011
KLO 21.00 TV1
ERVV? EVM? Onko
kansanedustajaehdokkaille
selvää, minne Suomen rahat menevät?
Eduskunnan päätökset
ohuella pohjalla!
A-Studion EVR ja
EVVM -haastattelut tulivat sellaisena kuin ne oli tarkoitettukin.
Odotin kuitenkin
enemmän ko lyhenteiden taustaa. Toimittajatkin sanoivatkin, että
euron vakausmekanismit ovat vaalien tärkein asia.
Heli Paasio vastasi
molempiin lyhenteisiin: Emmä tiedä.
Paasio ei tiennyt
Suomen lupaamasta Kreikka-lainan rahamäärästä eikä
Irlanti-lainan takauksesta sen paremmin kuin pysyvään
vakausmekanismiin päätetystä määrästäkään.
Paasio kertoi
saavansa tietoa uutisista ja sanoi: Mitä enemmän ministerit
selvittävät sitä enemmän tulee epävarmuutta.
Ministeri Jan
Vapaavuori meni sanattomaksi, huokasi ja tuli vaivautuneen näköiseksi
ja sanoi: Ei ihan helppoa.
Ministerikään ei
tiedä, mitä pääministeri ja valtiovarainministeri hallituksessa
ajavat.
Risto Autio oli
rehellinen ja tunnusti, että rivikansanedustajat tekevät päätöksiä
hataran tiedon pohjalta!
--
Vastauksia A-Studion
toimittajalle
Kaksi A-Studiosta
litteroitua istuvien kansaedustajien vastausta:
Risto Autio (kesk.):
Onhan ne sillon
vaikeita asioita, jos sä oikeesti joudut päättämään tällaisia.
Rivikansanedustajat
menevät joukon jatkona ja hyvin matalalla osaamisella. Eduskunta
välillä päättää asioita johtuen siitä, että suurin osa
kansanedustajista ei ole niinku asioista - oli se sitten mikä
tahansa laki - niin täysin perillä.
Outi
Alanko-Kahiluoto (vihr.):
Väittäisin, että
istuvat kansanedustajat ovat parhaansa mukaan yrittäneet ymmärtää.
Ei ne helppoja oo.
EVVR? -Ei voi
vähempää kiinnostaa.
(ei Alanko-Kahiluoto
varmaan vastaustaan vitsiksi tarkoittanut, vaikka nauroi
vastaukselleen)
Taloussanomat kaksi päivää myöhemmin:
Näin Suomikin voi upota Euroopan velkasuohon
Taloussanomat
30.3.2011 07:02
| Päivitetty
Jan Hurri
Suomen velkaisuutta
kuvaavat tunnusluvut ovat eurooppalaista valioluokkaa – vielä.
Velkakriisiin liittyvät hätätoimet ja -sitoumukset vetävät nyt
myös Suomea velkasuohon. Suomella voi jo nyt olla muiden maiden
hätärahoitukseen liittyviä suoria ja epäsuoria vastuita ja niihin
liittyviä riskejä yhtä paljon kuin valtiolla on omaa velkaa.
Lisää tekstiä:
Suomella jo nyt 30
miljardin euron riskit
Suomen vastuulla
olevat noin kymmenen miljardin euron luotto- ja takauslupaukset
voivat paisua jo nyt tehtyjen sopimusten perusteella laskutavasta
riippuen kolmin- tai viisinkertaisiksi.
Noin kymmenen
miljardin euron sitoumuksiin päästään, jos lasketaan yhteen:
♦ Suomen osuus
euromaiden Kreikalle lupaamista 80 miljardin euron hätäluotoista,
noin 1,5 miljardia euroa,
♦ Suomen osuus
euromaiden väliaikaiselle vakausrahastolle EFSF:lle (European
Financial Stability Facility) luvatuista yhteensä 440 miljardin
euron pääomista ja takauksista, runsaat kahdeksan miljardia euroa,
ja
♦ Suomen osuus
EU:n 60 miljardin euron kriisirahastosta EFSM:stä (European
Financial Stability Mechanism), vajaat miljardi euroa.
Suomen vastuulla
oleva summa kasvaa jo nyt noin 30 miljardiin euroon, Jos
Kreikka-lainan ja EFSF-sitoumusten päälle lasketaan:
♦ Suomen osuus
valmisteilla olevasta Euroopan 500 miljardin euron pysyvästä
vakausmekanismista ESM:stä, noin yhdeksän miljardia euroa,
♦ Suomen Pankin
osuus euroalueen keskuspankin EKP:n kriisimaihin liittyvistä noin
500 miljardin euron epätavallisista riskeistä, noin kymmenen
miljardia euroa, ja
♦ Suomen osuus
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n noin 400 miljardin euron
uusista valmiusluotoista, noin 2,5 miljardia euroa.
