SUOMEN EY-JÄSENYYSHAKEMUS

© Jorma Jaakkola
Julkaistu 15.1.2026
Päivitetty 23.2.2026

MITÄ SUOMEN JÄSENYYSHAKEMUS MERKITSI?

Vastaus:

Dokumenttien mukaan Suomen oli jo jäsenyyshakemuksessa, siis jo etukäteen, hyväksyttävä silloinen EY:n säädöstö ja myös päämäärä, joka oli kirjoitettu 9.12.1991 julkaistuun Maastrichtin sopimukseen - liittovaltiosopimukseen.

EY-/EU-jäsenyyshakemus merkitsi Suomen Hallitusmuodon 1. ja 2. pykälien vastaista jäsenyyttä. Jäsenyys hyväksytettiin eduskunnassa jo 18.3.1992 järjestetyllä "KYLLÄ vastaan KYLLÄ" -äänestysnäytelmällä, vain hallituksen luottamuslauseäänestyksellä.

Jo jäsenyyshakemus olisi pitänyt käsitellä lakiesityksenä perustuslain muutoksia varten säädetyllä vaikeutetulla Valtiopäiväjärjestyksen 67 §:n edellyttämällä tavalla.

Suomen jäsenyysprosessiin liittyy joukko valtiohallinnon salaisia asiakirjoja. Päätöksenteon avoimuus on demokratian perusta.

Tapahtui valtiopetos, rikos, joka ei vanhene. Valtiopetoksen seurauksena Suomi on joutunut taloudessaan komission tarkkailuluokalle.

Onneksi valtiopetoksella tehty jäsenyys on mitätön: Suomi ei valtiosääntöoikeudellisesti ole EU:n jäsen.

Saatteeksi

Yksi päiväys - 27.2.1992 - Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen kirjastoissa jakamassa EY-materiaalissa käynnisti tutkimukseni Suomen EY-jäsenyyshakemuksesta. Dokumenttiaineisto, joka jäsenyyden hakemiseen liittyy on massiivinen, joten tässä selvityksessäni on lukijalla paljon sisäistämistä.

Päiväyksen 27.2.1992 asioiden penkomisesta selvisi, että Suomen valtiojohdon toiminta ei jäsenyyshakemuksen hyväksymisessä ja jättämisessä ollut demokraattista eikä avointa.

Suomen hallitus oli torstaina 27.2.1992 pitänyt iltakoulun kokouksen, joka koski EY-jäsenyyden pikaista hakemista. Kokouksen pöytäkirja määrättiin osittain salaiseksi ja kokouksessa käsitelty Ulkoministeriön muistio määrättiin salaiseksi.

Iltakoulussa 27.2.1992 käsitelty Suomen EY-jäsenyyshakemus toimitettiin erikoispostina heti perjantaina 28.2.1992 Suomen Portugalin suurlähettilään Dieter Vitzthumin toimesta puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille. Heti maanantaina ja tiistaina (2.-3.1992) oli koolla EY:n ulkoministerien ministerineuvoston kokous, joten hakemuksen jättämisellä oli kiire. Tästä huippukokouksesta eivät Suomen julkiset asiakirjat mainitse. Sen sijaan Nykypäivä-lehti 7.2. kertoi, että EY:n ulkoministerikokous on koolla 2.-3. maaliskuuta 1992 ja että jäsenyyshakemuksen jättämisen ehdottomana takarajana pidetään maaliskuun alkua.

Jäsenyyden hakeminen toteutettiin Hallitusmuodon 33 §:n mukaan ulkopolitiikasta määränneen, siis määränneen, presidentti Mauno Koiviston toiveen mukaisesti. Koivisto antoi pääministeri Aholle ohjeet jo 20.12.1991.

Hallituksen EY-hakemuksen varaslähdölle oli saatava eduskunnan siunaus hallituksen luottamuslauseäänestyksellä - hallituksen EY-toimintalinjasta.

Erikoista on, että hallituksen luottamuslauseäänestyksessä 18.3.1992 ei äänestetty ollenkaan jäsenyyshakemuksen jättämisestä, vaan hallituksen EY-toimintalinjasta.

Presidentti Koiviston tahto jäsenyyshakemuksen jättämiseen toteutettiin sosiaalidemokraattien käsikirjoittamalla eduskunnan äänestysnäytelmällä, jossa vastakkain oli hallituksen KYLLÄ vastaan sosiaalidemokraattien KYLLÄ.

Kansanedustajista 32 äänesti tyhjää, sillä vaihtoehtoa äänestää epäluottamusta hallituksen EY-toimintalinjalle ei ollut!
Onko vaihtoehdottomuus demokratiaa?
Keskustan kansanedustajat äänestivät hallituksen EY-toimintalinjalle luottamusta, koska se sisälsi maatalouden reunaehdot. Kukaan heistä ei tiennyt, ettei minkäänlaisia reunaehtoja tulisi koskaan edes olemaan.

Milloin Suomen yhdentymisprosessi EY:hyn alkoi?
Vastaus:
Jo vuonna 1982 - presidentti Koiviston tultua presidentiksi, sillä Koivisto on sanonut vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8.2.1994:

"Tultuani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”

Koivisto valittiin presidentiksi tammikuussa 1982 ja ensimmäinen presidenttikausi alkoi 27.1.1982.

Kalevi Sorsa vahvistaa kirjoissaan presidentti Koiviston toiminnan perustuslain uudistamiseksi:

Kirjassa "UUSI ITSENÄISYYS", 1992, sivulla 53:

”Viime vuosien uudistushankkeet, erityisesti siirtyminen enemmistöparlamentarismiin, harkittavina olevat sosiaaliset ja sivistykselliset kansalaisoikeudet, ovat niin radikaaleja uudistuksia, että niiden toteuduttua on tarpeen hankkia kokemuksia uudistusten toimivuudesta - samalla kun hallitusmuotoon tehdään Euroopan integraation vaatimat muutokset . ”

Kirjassa "Muistikuvia, mielikuvia", 1995 sivuilla 114-115:

”Ilmeisin kantava linja Koiviston toiminnassa on mielestäni ollut Suomen hallitusmuodon parlamentarisoiminen.”

Siis hallitusmuotoon tehtiin Euroopan integraation vaatimat muutokset!
Presidentti ei ole lainsäätäjä, vaan lain vahvistaja!

Ensimmäinen valtiosääntökomitea kyseistä "hallitusmuodon parlamentarisoimista" eli Sorsan mainitsemia hallitusmuotoon tehtäviä "Euroopan integraation vaatimia muutoksia" varten nimitettiin jo 22.3.1989 eli viisi päivää 17.3.1989 tapahtuneen revalvaation jälkeen.
Komiteanmietintö 1990:7 "Perustuslaki ja valtiontalous" julkaistiin 1.6.1990.
Komitea on laatinut ehdotuksen hallitusmuodon VI luvun kokonaisuudistukseksi
ja tarvittaviksi valtiopäiväjärjestyksen muutoksiksi.
Mietinnössä oli myös "Liite: Myöhemmin julkaistaan kansainvälinen vertailu eri maiden perustuslakien valtion taloutta koskevista säännöksistä" .

Komitea valmisteli määrävähemmistösäädösten purkamista eli tietä ETA- ja EY-jäsenyyden hyväksymiseen eduskunnassa vain 2/3 enemmistöllä Valtiopäiväjerjestyksen 67 §:ään kirjoitetun 5/6 kiireellisyysenemmistövaatimuksen sijasta.

Toisen valtiosääntökomitean (Kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamistoimikunta) asettamispäivä oli 21.9.1989 ja mietinnön KOMITEANMIETINTÖ 1990:37 julkaisupäivämäärä oli 8.11.1990.
Komitean tehtävänä oli selvittää "Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäiseen voimaansaattamiseen liittyvät oikeudelliset ongelmat ja tehdä ehdotus niiden poistamiseksi".

Kolmas valtiosääntökomitea oli oikeusministeri Hannele Pokan omin päin (hallitusohjelman mukaan) perustama komitea, jonka omin päin perustamisesta presidentti Koivisto oli nyreissään Pokalle.
Pokan komitean asettamispäivä oli 19.6.1991 ja mietintö
"KOMITEANMIETINTÖ 1992: 2": "ULKOPOLITIIKKA JA KANSAINVÄLISET ASIAT, Päätöksentekomenettelyn uudistamistarve" julkaistiin 21.1.1992.

Neljännen valtiosääntökomitean perustaminen oli luonnoksena esillä iltakoulun kokouksessa 27.2.1992, siis samassa kokouksessa, jossa jäsenyyshakemus käsiteltiin.

Kysymyksessä on
"KOMITEANMIETINTÖ 1992:23 VALTIOSÄÄNTÖKOMITEA 1992:n II OSAMIETINTÖ ETA-sopimuksesta aiheutuvat järjestelyt"

Tämä jo neljäs komiteamietintö oli jatkomietintö Pokan perustaman komitean mietinnölle. Iltakoulussa käsitellyn komitean asettamispäivä on 5.3.1992 ja mietinnön julkaisupäivämäärä on 18.6.1992.

Komitea on selvittänyt, miten ETA-sopimus vaikuttaa eduskunnan, tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulkopoliittisiin ja kansainvälisiä asioita koskeviin valtaoikeuksiin sekä niihin liittyviin päätöksentekojärjestelmiin ja työnjakoon. Sitaatti mietinnön tiivistelmästä:

"Komitea on esittänyt muutoksia ja lisäyksiä Suomen Hallitusmuotoon, valtiopäiväjärjestykseen."

Ensimmäistä kertaa tuo luonnos, jo neljännen komitean perustamiseksi, oli ollut käsiteltävänä asiakirjana "VALTIONEUVOSTON KANSLIA MUISTIO Luonnos 14.2.1992".
Perustettavan valtiosääntökomitean tehtäväksi tuli ensisijaisesti selvittää, miten eduskunta tulee käsittelemmän EY:n neuvoston asetukset.
Nimittäin EY-neuvoston asetuksista ei eduskunta, eikä minkään muunkaan maan parlamentti, saa edes äänestää, sillä ne tulevat voimaan jäsenyyden velvoitteina!
Suomi otti komiteamietinnössä selvitetyn "Tanskan mallin".
Niinpä EY-asioiden eduskuntakäsittelyä varten tehtiin Hallitusmuodon 33 §:ään lisäys a (Laki 15.12.1993/1116).

HM 33 a §:

Eduskunta osallistuu kansainvälisissä toimielimissä tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun siten kuin valtiopäiväjärjestyksessä säädetään.

Valtioneuvosto määrää, sen estämättä mitä 33 §:ssä säädetään, 1 momentissa tarkoitetussa kansainvälisessä toimielimessä tehtävän päätöksen kansallisesta valmistelusta ja, siltä osin kuin tällainen päätös ei vaadi eduskunnan hyväksymistä eikä sisältönsä vuoksi myöskään edellytä asetuksen antamista, päättää muistakin siihen liittyvistä Suomen toimenpiteistä.

Miten eduskunta osallistuu kansainväliseen päätöksentekoon? Eikö tällainen päätös vaadi edes eduskunnan hyväksymistä?

Vastaus: "...siten kuin valtiopäiväjärjestyksessä säädetään"eli Valtiopäiväjärjestyksen 54 §:ään tehtiin lisäykset a, b ja c (Laki 15.12.1993/1117).

Valtiopäiväjärjestyksen 54 pykälän kohta b säädettiin käytettäväksi neuvoston asetuksen eduskuntakäsittelyyn ETA-jäsenyydessä.
Mainittakoon, että jo ETA-jäsenyys merkiksi silloisten EY-säädösten hyväksymistä paitsi ei vielä maatalouden tuottajahintojen äkkiromahdusta, maataloustukia eikä elintarvikkeiden suojatulleja.

Valtiopäiväjärjestyksen 54 § EU-päivitettiin 31.12.1994 (Laki 31.12.1993/1551), jolloin 54 §:ään tuli lisäyskohdat a, b, c, d, e ja f.

VJ 54 c §:

Puhemiesneuvosto voi päättää 54 b §:ssä tarkoitetun asian ottamisesta keskusteltavaksi täysistunnossa, jolloin eduskunta ei kuitenkaan tee päätöstä asiasta.

Suomi ei enää 1.1.1994 lähtien, siis ei enää ETA-jäsenenäkään, ole ollut itsenäinen, koska jäsenyyden velvoitteet (neuvoston asetukset) tulevat voimaan ilman eduskunnan täysistunnon äänestystä. Neuvoston asetus ovat voimassa, kun se on julkaistu EY:n virallisessa lehdessä.

Kaikista Euroopan integraation vaatimista perustuslain muutoksista kerron tarkemmin osoitteessa Perustuslain muutosten historia.

Kerron myös valtiosääntökomiteoista, joten klikkaa sininen linkki Valtiosääntökomiteat .

On erikoista, että suunnitelma "...hallitusmuotoon tehdään Euroopan integraation vaatimat muutokset" EY-neuvoston asetusten eduskuntakäsitttelyä varten oli hallituksen käsiteltävänä jo ennen jäsenyyshakemuksen jättämistä eli 14.2.1992.
Jäsenyyden hyväksymistä siis pidettiin varmana, koska Euroopan integraation vaatimia muutoksia oltiin jo etukäteen suunnittelemassa Suomen hallitusmuotoon ja Valtiopäiväjärjestykseen.

Euroopan integraation vaatimat muutokset hallitusmuotoon olivat perustuslain "parlamentarisointia", jota presidentti Koivisto tarkoitti puheessaan valtiopäivien avajaisissa 8.2.1994.

KANSAINVÄLISTYMISTÄ ENNEN VALTIOSÄÄNNÖN EY-MUKAUTTTAMISTA

Jo ennen ensimmäisen valtiosääntökomitean nimittämistä (22.2.1989) oli Antti Kuosmanen saanut UM:n deskivirkamiehen tehtävän EY:ssä, jo vuonna 1984.
Myös René Nyberg oli jo vuonna 1983 nimitetty kolmeksi vuodeksi UM:n virkamieheksi Brysseliin, lähetystöön, jossa hänen ainoana tehtävänään oli seurata, mitä NATO:ssa tapahtuu. Asiakirjoista ilmenee, että Nato hoitaa EY:n/EU:n puolustuksen.
Kuunnelkaa videolta Nybergin haastattelu kohdasta 0.41 kohtaan 1.30. Klikkaa sininen linkki René Nybergin haastattelu.

Myös pankkialalla tapahtui kansainvälistymistä vuonna 1984 ja jo 1950-luvulla kylvettiin siemenet.

Toimittaja Harri Saukkomaa kertoo Jaakko Lassilasta kirjassaan Jaakko Lassila, paljon haltija (Helsinki: Kirjayhtymä, 1985) sivulla 32 alkavassa luvussa O-RYHMÄN MAFIA.

O-ryhmä oli Mauno Koiviston ympärille muodostunut ryhmä, jonka taustalla oli jo talvella 1953 perustettu turkulaisten sosiaalidemokraattisten maistereitten, lisensiaattien ja tohtoreitten perustama Knoellinger-keskustelu-kerho. Jaakko Lassila liittyi O-ryhmään vuonna 1958 ja avasi Lontooseen KOP:in sivukonttorin jo vuonna 1984.

Kerron lisää luvussa II.

Edellä olevat asiat kertovat, että presidentti Koiviston toiminta oli suunnitelmallista.

Edellä kerroin myös, että Hallitusmuodon 33 §:n valtuutuksin presidentti Koivisto määräsi ulkopolitiikasta, siis määräsi.

Myös tulevan Maastrichtin sopimukseen kuuluneen raha- ja talouspolitiikan Koivisto katsoi kuuluvan ulkopolitiikkaan.
EMU:n (EU:n talous- ja rahaunionin) eli yhteisen rahan seurauksia Suomen tulevaan talouteen ei edes selvitetty.

Jäsenyyshakemuksen valmisteluun liittyvä UM:n Kauppapoliittisen osaston 6.2.1992 kokouksen muistiinpano kertoo tällaisen puutteen:

4. Taustapapereista keskusteltiin seuraavasti:

Talouspolitiikka. Todettiin, että VM:ssä laaditut kaksi muistiota eivät vastaa kysymykseen siitä, mitä Suomelle seuraisi siitä, että mentäisiin mukaan EMU:un ja millä edellytyksillä voitaisiin jäädä sen ulkopuolelle, jos sitä haluttaisiin. VM:ltä pyydetään uusi muistio.

Kokouksessa olivat läsnä pääministeri Aho sekä ministerit Salolainen, Väyrynen, Norrback, Kanerva ja Kankaanniemi. Virkamiehistä mukana olivat Sundbäck, Satuli, Laajava, Kosonen, Härmälä ja Väisänen. Muistio oli merkitty luottamukselliseksi. Mainittakoon, että oikeuskansleri ei ollut mukana valvomassa hallituksen toimia, valtiopetoksen valmistelua.

Mikähän on tuo toinen muistio? Asiakirjoista ei löydy VM:ltä pyydettyä uutta muistiota.

Oikeusministeri Hannele Pokka jätti hallituksen iltakoulun 27.2.1992 pöytäkirjaan eriävän mielipiteen:

EY-jäsenyyden edut ja haitat ovat jääneet valitettavan puutteellisesti selvitetyiksi. Jäsenyden vaikutuksia joudutaan arvioimaan olettamusten perusteella. Todellista tietoa siitä, miten integraatioratkaisu vaikuttaa Suomeen ja meidän suomalaisten oloihin, olisi saatu, mikäli olisi maltettu odottaa...

Ainoa selvitys, muistio, jonka olen löytänyt on VATT:n selvitys:

SUOMI EUROOPAN YHTEISÖN JÄSENEKSI?
Taloudelliset vaikutukset

VALTION TALOUDELLINEN TUTKIMUSKESKUS
Helsinki 1992
VATT-julkaisuja 5

Julkaisu on päivätty 7.1.1992. Selvityksen esipuheessa lukee:

ESIPUHE

Ulkoministeriö pyysi 7.10.1991 Valtion taloudellista tutkimuskeskusta (VATT) laatimaan 15.11.1991 mennessä selvityksen Euroopan yhteisön (EY) mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Tässä selvityksessä tuli ottaa huomioon ne erot, joita jäsenyys toisi mukanaan verrattuna Euroopan talousaluesopimukseen (ETA-sopimus). Ulkoministeriö pyysi selvitystä seuraavilta alueilta:

a. Taloudelliset vaikutukset (kokonaisvaltainen selvitys, jossa olisivat mukana vaikutukset taloudelliseen kasvuun, ulkomaankauppaan, hintarakenteeseen, yritysten sijoittumiseen jne.)

b. Maatalous, mukaan luettua kalastus

c. Verotus

Esipuheessa lukee myös:

Samoissa kansissa tämän EY:n jäsenyyden taloudellisia vaikutuksia Suomelle kuvaavan raportin kanssa saatetaan julkisuuteen myös mainitut kaksi muuta raporttia. Nämä kolme raporttia on luonnosvaiheessa marrakuussa 1991 toimitettu ulkoasianministeriölle.

Valtiovarainministeriön julkaisu 4/2014 "Tietoisuus talous- ja rahaliiton riskeistä" vahvistaa, ettei VTT:ssä ajan puutteen vuoksi tehty selvitystä siitä, "Mitä Suomelle seuraisi siitä, että mentäisiin mukaan EMU:un ja millä edellytyksillä voitaisiin jäädä sen ulkopuolelle."

Sitaatti VM:n julkaisun 4/2014 sivulta 20:

Ahtisaaren työryhmä tilasi heti lokakuun alussa Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta (VATT) selvityksen ETA-sopimuksen ja Suomen mahdollisen EY-jäsenyyden taloudellisista vaikutuksista. VATT työskenteli nopeasti ja jätti ulkoasiainministeriölle luonnoksen selvityksestä jo marraskuun 15. päivä. Selvityksen täsmennetty ja viimeistelty versio ”Suomi Euroopan yhteisön jäseneksi?” julkistettiin 9. päivä tammikuuta. Kiire johtui sekä Euroopan yhteisön parhaillaan käynnissä olevasta poikkeuksellisen syvällisistä integraatiosuunnitelmista että Ruotsin jo kesällä jättämästä Euroopan yhteisön jäsenhakemuksesta. Pikaisesta aikataulusta johtuen VATT:lla ei ollut mahdollisuuksia laajoihin perustutkimuksiin talous- ja rahaliiton vaikutuksista. Tästä johtuen VATT:n esittämät arviot talous- ja rahaliiton vaikutuksista jäivät yleisiksi.

Klikkaa sininen linkki Julkaisu 4/2014

VTT:n selvitysluonnos oli siis jo 15. päivä marraskuuta 1991 Ulkoministeriössä valtiosihteeri Martti Ahtisaaren johtaman selvitystyöryhmän tausta-aineistona.

Presidentti Koivisto sai selvityksen 16.12.1991. Kerron siitä myöhemmin.

Ilta-Sanomat (A.-P. Pietilä) uutisoi selvityksestä lauantaina 21.12.1991, otsikko ja teksti:

Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen on kirjoittanut kirjaan "Pitkä linja Mauno Koivisto Valtiomies ja vaikuttaja" näin:

”Koiviston talouspoliittisessa ajattelussa – ja erityisesti sen kansainvälisessä ja rakennepoliittisessa ulottuvuudessa – olivat jo 1970-luvulla sisällä kaikki ne piirteet, joille itse asiassa EY-integraatio ja Maastrichtin sopimus rahaunionin osalta pitkälti rakentuu .”

Pääministeri Esko Aho on kirjoittanut kyseiseen kirjaan näin:

”Mauno Koiviston määrätietoisen otteen ansiosta Suomen valtiollinen järjestelmä on hyvin valmistautunut kohtaamaan myös edessä olevat kansalliset ja kansainväliset muutospaineet .”

Nyt Suomi on ennen näkemättömissä taloudellisissa vaikeuksissa.
Olemme komission tarkkailuluokalla.
Työttömyysaste on EU:n korkein.
Vientiteollisuus siirtyy ulkomaille.

Suomen katastofaalinen tilanne ei ole Petteri Orpon hallituksen syytä.

Taustalla on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Presidentti Koiviston kuoltua valtiopetoksesta vastaa silloinen pääministeri Esko Aho.

Esko Aho on saatettava valtakunnanoikeuteen.

Kokemäen Jalonojalla 23.2.2026.

Jorma Jaakkola
Kokoomuksen jäsen numero 69267
044-230 2707

LUKU I

MITEN JÄSENYYSHAKEMUS TOTEUTETTIIN?

KOMISSION PÄIVÄYS 27.2.1992 KIINNOSTI

Miksi komissio oli kirjoittanut päiväyksen 27.2.1992 vastaukseensa Suomen EY-jäsenyyshakemuksesta?

Tietoa etsiessäni selvisi, että komission kertomaan päiväykseen 27.2.1992 liittyy Suomen EY-jäsenyyshakemuksen käsittely hallituksen iltakoulun kokouksessa, josta laadittiin pöytäkirja, joka on osittain salainen. Kokouksessa oli nimittäin käsitelty Ulkoministeriön Kauppapoliittisen osaston salainen muistio nro 202, ”tiekartta” jäsenyyden toteuttamiseksi.

Tuo päiväys 27.2.1992 löytyi tutkimusteni vinkkinä Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen kirjastoissa jaettavaksi toimittamasta monistenipusta nimeltä

”EY:N KOMISSION LAUSUNTO SUOMEN JÄSENYYSHAKEMUKSESTA 4.11.1992 Ulkoasiainministeriössä laadittu epävirallinen suomennos

Eurooppa-tietoa 129/1993
1. painos
Julkaisija: ulkoasiainministeriö
Paino: Ulkoasiainministeriö 5/1993”

Komission lausunto Suomen jäsenyyshakemukseen on siis päivätty 4.11.1992. Lausunnon sivun 6 tekstistä löytyi erikoinen päiväys:

”Suomen jäsenyyttä Euroopan yhteisössä koskevassa tiedonannossaan parlamentille 27.2.1992 Suomen hallitus esitti selvästi liittymishakemuksen syyt.”

LISÄÄ SITAATTEJA KOMISSION LAUSUNNOSTA

Komission lausunnossa oli muutakin erikoista tietoa. Sitaatti sivulta 5:

”… tärkeä askel otettiin tammikuussa 1989, kun komission puheenjohtaja Delors virkaanastujaispuheessaan EY:n parlamentissa kutsui EFTA-maat pohtimaan mahdollisuutta jäsennellympään yhteistyösuhteeseen. EFTA-maiden hallitusten päämiehet vastasivat tähän lausuntoon maaliskuussa 1989 Oslossa ilmoittaen olevansa valmiit tutkimaan yhdessä yhteisön kanssa keinoja kyseisenlaisen yhteistyösuhteen aikaansaamiseksi. Neuvottelut aloitettiin joulukuussa 1989 ja ne huipentuivat Portossa 2.5.1992 Euroopan talousaluetta (ETA) koskevan sopimuksen allekirjoittamiseen.”

Sitaatti sivulta 6:

”Suomi on siten jo saavuttanut korkean integraatioasteen yhteisön kanssa. Se soveltaa 1.1.1993 lähtien laajaa osaa yhteisön acquis'ta eikä ainoastaan "neljän vapauden" alalla, vaan myös sosiaalipolitiikan, ympäristön, yhtiöoikeuden, kuluttajansuojelun ja kilpailusääntöjen kaltaisilla aloilla.

Tällä välin Suomessa alettiin katsoa, että yhteisön täysjäsenyys ei enää olisi Suomen puolueettomuuspolitiikan kanssa yhteensopimaton. Suomessa tajuttiin myös kuinka suuri osa yhteisön acquis'ta oli jo otettu käyttöön ja alettiin miettiä, mitä etuja ja haittoja aiheutuisi yhteisön jäsenyyden hakemisesta, minkä kaksi muuta EFTAn jäsentä, Itävalta ja Ruotsi, oli jo tehnyt.
Suomen jäsenyyttä Euroopan yhteisössä koskevassa tiedonannossaan parlamentille 27.2.1992 Suomen hallitus esitti selvästi liittymishakemuksen syyt.”

Mistä komissio oli saanut kyseisen päiväyksen 27.2.1992, sillä jäsenyyshakemus oli jätetty suuren mediajulkisuuden vallitessa heti eduskunnassa 18.3.1992 tapahtuneen luottamuslauseäänestyksen jälkeen?

Äänestyksen jälkeen presidentti Koivisto allekirjoitti kolme jäsenyyshakemusta ja pääministeri Aho vahvisti hakemukset allekirjoituksellaan.
Nämä Euroopan yhteisön ministerineuvoston puheenjohtajalle osoitetut hakemukset olivat lyhyen kaavan mukaiset, ilman reunaehtoja.
Hakemuksissa ei ollut komission mainitsemaa päiväystä 27.2.1992 eikä hallituksen esittämiä liittymishakemuksen syitäkään.

Päiväys 27.2.1992 löytyi iltakoulussa käsitellystä hallituksen englanninkielisestä periaatepäätöksestä hakea jäsenyyttä.
Ulkoministeriöstä saamani tiedon mukaan Suomen Portugalin suurlähettiäs Dieter Vitzthum von Eckstädt oli toimittanut kyseisen paperin seuraavana päivänä puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille.

Iltakoulun kokouksen asiakirjojen julkisuuteen saaminen oli todella vaikeata. Pöytäkirjaa en ole täydellisenä saanut.

PYYNTÖ TOUKOKUUSSA 2002

Kiinnitin komission lausunnossa huomiota päiväykseen 27.2.1992, sillä Suomen valtamedian mukaan Suomen EY-jäsenyyshakemus oli jätetty 18.3.1992.

Niinpä pyysin toukokuussa 2002 sähköpostitse valtioneuvoston arkistosta kopiota hallituksen kokouspöytäkirjasta päivättynä 27.2.1992. Harmikseni laitoin perään myös puhelinnumeroni, sillä parin tunnin kuluttua arkistosta soitettiin ja sanottiin:

”Te ette saa pöytäkirjaa, sillä se on salainen.”

Koska puhelimessa ilmoitetusta salaamisesta ei jää dokumenttia, jonka perusteella voisi hakea muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta, päätin pyytää pöytäkirjan kopiota myöhemmin.

PYYNTÖ JUHANNUKSEN JÄLKEEN

Pyysin pöytäkirjaa uudelleen heti juhannuksen jälkeen, nyt ilman puhelinnumeroa, jotta saisin salaamisen kirjallisena voidakseni valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Niinpä lähetin uuden sähköpostin.

Sain jälleen puhelun - salaamisilmoituksen. Soittaja sanoi:

"Ettekö usko, ettette saa kopiota. Me lähetimme teille toukokuussa salaamisesta myös sähköpostin. Pöytäkirjaan liittyy myös salainen muistio."

Vastasin:

"En ole saanut mitään. Onko teillä vielä se lähettämänne sähköposti? Voitteko lähettää sähköpostin uudelleen?"

Soittaja vastasi kysymyksiini myöntävästi ja sanoi hetken kuluttua hämmentyneenä:

”Mitä ihmettä, näyttööni tuli teksti: Teillä ei ole oikeutta lähettää sähköpostia kyseiselle henkilölle.”

Sanoin:

”Nyt tehdään niin, että te lähetätte salaamispäätöksen kirjeessä. Minulla on kokemusta valittamisesta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen UM:ssä salaiseksi määrätystä EMU-varaumapöytäkirjasta. Sain salaiseksi määrätyn pöytäkirjan. Aion toimia samalla tavalla."

Soittaja meni kertomastani hämilleen. Hän kertoi kysyvänsä Ulkoministeriöstä, voiko lähettää kopion muistiosta.

Muutaman päivän kuluttua tuli kirje, jossa oli minulle myönnetty tutkimuslupa koskien jäsenyyshakemusta, osittain salattu eli tekstejä peitelty pöytäkirja sekä UM:n salainen liitemuistio täydellisenä. Kirjeessä oli tietenkin kokouksen esityslistanmukaisena asiana ollut 24.2.1992 päivätty luonnos valtiosääntökomitean asettamiseksi.

TUTKIMUSLUPA:

Tutkimusluvan tekstissä lukee:

"... iltakoulun pöytäkirjaa koskien EU:n liittymishakemusta."

Kommentti: Pyynnössäni en ollut maininnut mitään jäsenyyshakemuksesta!

KOKOUSKUTSU/ESITYSLISTA:

Kommentit:

-Esityslistalla ei ole mainintaa jäsenyyshakemuksesta. Esityslistan mukaan kokouksessa käsiteltävänä asiana oli vain valtiosääntökomitean asettaminen. Jäsenyyshakemus tuli kokoukseen kiireellisenä, kohtana 2: "Muut mahdolliset asiat".

-Kokousta ei pidetty esityslistan päivänä 26.21992. Päiväyksen muutos näkyy kynällä tehtynä korjauksena myös alla olevan UM:n muistion nro 202 päiväyksestä.
Tämä salainen muistio on ikäänkuin pöytäkirja.
Olisiko niin, että muistio onkin UM:n Kauppapoliittisen osaston kokouksen kokousmuistio, jäsenyyshakemuksen käsittelyn tiekartta, joka oli hyväksyttävä iltakoulun kokouksessa sellaisenaan.

UM:N KAUPPAPOLIITTISEN OSASTON SALAINEN MUISTIO NRO 202

Muistion sivu 1:

Kommentteja muistion sivulle 1:

Kohdassa 1 lukee:

"Hallituksen neuvottelussa tehtiin periaatepäätös EY-jäsenyyttä koskevaksi tiedonannoksi eduskunnalle. Päätöksestä tiedotetaan EY:n neuvoston puheenjohtajalle ja jäsenmaille sekä komissiolle."

Päätöksestä hakea jäsenyyttä siis tiedotettiin EY:n neuvoston puheenjohtajaa, puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministeriä.

Kohdassa 2 lukee:

"Tekstit ovat eduskunnassa saatavilla jo illalla 27.2."

Kohdassa 3 lukee:

"Asia menee hallituspuolueiden puolue-elimien käsittelyyn viikonloppuna 29.-30.2."

Asia meni viikonloppuna siis vain hallituspuolueiden puolue-elimien käsittelyyn.
Vuosi 1992 oli karkausvuosi, mutta helmikuussa ei ole 30 päivää!
28. päivä oli perjantai, 29 lauantai ja 1.3. sunnuntai.

Palaan tähän kommenttiini demareiden käsikirjoittaman "KYLLÄ vastaan KYLLÄ" -äänestysnäytelmän yhteydessä. Nimittäin Suomen Kuvalehden 6.3.1992 mukaan myös sosiaalidemokraatit - vaikka SDP ei ollutkaan hallituspuolue - olivat jo heti perjantaina 28.2.1992 pitäneet kokouksen asian tiimoilta. Palaan Suomen Kuvalehden artikkeliin myöhemmin.

Kohdassa 4 lukee:

Hallituksen virallinen päätös tiedonannosta tehdään 5.3. Sen jälkeen se toimitetaan välittömästi eduskuntaan, joka päättää, milloin se todetaan saapuneeksi.

Tiedonanto leimattiin eduskuntaan saapuneeksi torstaina 5.3.1992.
Asia oli ollut EY:n ministerineuvoston kokouksessa esillä jo maanantaina tai tiistaina 2.-3.1992.

Muistion sivu 2:

Kommentteja muistion sivulle 2:

Kohdassa 7 lukee:

Hakemukset (kolme erillistä: EEC, ECSC ja Euratom) toimitetaan Brysseliin 18.3. ja jätetään samana iltana. Hakemukset Brysseliin toimitetaan virkamiestasolla.

HAKEMUKSEN TEKSTIN SYNTY

Antti Kuosmanen kertoo hakemuksen tekstin synnystä kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi": Kuosmanen oli kirjoittanut lyhyen tekstin paperille, jonka Veli Sundbäck oli tallettanut.

Sitaatti Kuosmasen kirjan luvusta 1.6. sivulta 17:

"Tulkoon tässä kerrotuksi henkilökohtainen muistelus. Olimme kesällä 1991 EY:n neuvoston rakennuksen 15. kerroksen baarissa tappamassa aikaamme odottaessamme yhtä monista ETA-­neuvottelujen niin sanotuista poliittisista läpimurroista, joka jäi silläkin kertaa tekemättä. Siinä suuta pieksäessämme tuli puhetta myös jäsenyyshakemuksesta, ja minä sutaisin paperille yhden lauseen mittaisen testin, jonka työnsin saman pöydän ääressä istuneen Antti Satulin kouraan . Kun sitten runsaat puoli vuotta myöhemmin vertasin lausettani hakemuksen lopulliseen tekstiin, ei niissä juuri mitään eroa ollut. Vasta monta vuotta myöhemmin minulle selvisi, että Satuli oli tarkkana miehenä tuonkin paperin säilyttänyt ja että sitä oli todella käytetty mallina hakemusta laadittaessa."

EI REUNAEHTOJA HAKEMUKSEEN

Toinen sitaatti reunaehdoista samalta sivulta 17:

"Itävallan esimerkin takia Suomessakin heräsi keskustelua siitä, olisiko hakemus tehtävä lyhyen kaavan mukaan, jolloin yhden lauseen pituinen teksti riittäisi, vai olisiko esitettävä "reunaehtoja ".
Reunaehtokäsite sai sittemmin muutakin, lähinnä maatalouspoliittista sisältöä, mutta hakemuk­sen yhteydessä kyse oli meillä ennen muuta ulkopolitiikasta. Ruotsin hakemus oli ollut lyhyen kaavan mukainen.
Minulla oli tästä asiasta selvä mielipide alusta lähtien. Pidin epäviisaana kaikkia selittelyjä, ehdoista puhumattakaan, hakemuksen yhteydessä. Ehtojen esittäminen ei kuulunut hakemuk­seen, vaan neuvotteluihin, ja selittelyt ulkopolitiikastamme ja kansainvälisestä asemastamme voivat vain heikentää mahdollisuuksia päästä siihen mihin pyrimme: että EY hyväksyisi meidät tässä suhteessa sellaisenaan ilman mitään neuvotteluja."

Heti eduskunnan äänestyksen jälkeen 18.3.1992 presidentti Koivisto ja pääministeri Aho allekirjoittivat hakemukset, jotka kaikki olivat lyhyen kaavan mukaisia eli Suomi vain ilmaisi halukkuutensa liittyä EY:n jäseneksi, siis juridisesti kolmen Euroopan yhteisön eli EEC:n, Hiili- ja teräsyhteisön ja Euratomin jäseneksi.

Hakemus EEC:hen (European Economic Commonity):

Hiili- ja teräsyhteisöön (ECSC) ja Euratomiin tehdyt hakemukset olivat vastaavat. Vain artiklan ja yhteisön nimi vaihtui.

Hakemus Hiili- ja teräsyhteisöön (ECSC):

Hakemus Euratomiin (EAEC, European Atomic Energy Community):

Hakemukset oli osoitettu João de Deus Pinheirolle, joka tuolloin toimi puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerinä eli oli tuolloin EY:n ministerineuvoston puheenjohtajana.

HAKEMUS JÄTETTIIN KORUTTOMALLA SEREMONIALLA

Antti Kuosmanen kertoo, että hakemus jätettiin "koruttomasti". Sitaatti Antti Kuosmasen kirjasta luvusta "1.6. Jäsenyyshakemus", sivulta 17:

"Hakemuksen antaminen EY:lle 18.3.1992 tapahtui karusti Brysselissä virkamiestasolla. Etukäteen oli varsin perusteellisesti selvitetty, millä tavalla hakemuksen antaminen EY:n edustajille olisi parasta suorittaa, ja oli päädytty koruttomaan seremoniaan päinvastoin kuin Itävalta ja Ruotsi olivat tehneet.
Vastaanottajina olivat EY:n neuvostossa puheenjohtajamaa Portugalin suurlähettiläs Jose Dos Neves ja neuvoston pääsihteeri Niels Ersböll. Komissiossa hakemuksen otti vastaan pääsihteeri David Williamson. Helsingistä hakemuksen kanssa suuren julkisuuden saattamana saapuneen alivaltiosihteeri Veli Sundbäckin mukana olivat suurlähettiläs Erkki Liikanen ja hänen sijaisensa Esko Hamilo."

Miksi jäsenyyshakemus jätettiin koruttomalla seremonialla 28.3.1992?
Suomen 28.2.1992 ilmoittama halukkuus liittyä EY:n jäseneksi tehtiin 27.2.1992 kirjoitetun "KIIREELLINEN"-paperin mukaan "matalalla profiililla" eli ilman julkisuutta, sillä asia tulisi olemaan esillä jo 2.-3.1992 pidetyssä huippukokouksessa!

VÄITÖSKIRJA MEDIAN UUTISOINNISTA

Anne Koski tutki väitöskirjassaan "Niinkö on jos siltä näyttää?" median uutisointia myös Suomen EY-jäsenyyshakemuksesta.

Koski analysoi uutisia niin, että jäsenyyshakemuksen allekirjoittamisesta ja hakemusten toimittamisesta Brysseliin tehtiin medianäytelmä.

Anne Kosken väitöskirja, teksti sivuilta 291-292:

"Viiteryhmäviestinnän seurauksena huomio on niissä suunnattu pois neuvottelukysymyksistä eli viiteryhmäviestintää on käytetty julkisen huomion säännöstelyyn viiteryhmäuutisista suurin osa perustuu näytöksiin .

EU-prosessin kolmessa keskeisessä vaiheessa televisiouutiset keskittyvät Suomen EU:ssa osakseen saaman vastaanoton tarkkailemiseen. Näin käy Suomen jättäessä jäsenyyshakemusta, neuvottelujen alkaessa ja EU-parlarnentin sopimusäänestyksen yhteydessä. Kaikki kyseiset uutiset perustuvat näyttämiseen. Heti Suomen jättäessä hakemusta Brysseliin 18.3.92 suomalaisen median kiinnostus tapausta kohtaan tuotti ministerineuvoston aulaan hakemuksen vastaanottoa arvioivan näytöksen. Luvussa 5 analysoin päivän pääuutislähetyksen uutisen, jossa media vältti ottamasta puheeksi syitä hakemuksen lyhyyteen ja korosti sen sijaan näytöksen avulla tapauksen historiallisuutta. Myöhäisillan lähetykseen tehty uutinen EU-jäsenyyshakemuksen perille saapumisesta ministerineuvostoon jatkaa pääuutislähetyksessä alkanutta tarinaa.

Lyhyiden haastattelulausuntojen päälle nähdään hakupapereiden varsinainen luovutus ministerineuvoston edustajille. Median läsnäolo synnyttää vastaanottotilanteen ja paineen käyttäytyä tilanteen vaatimalla arvokkuudella.

Sundbäck antaa taskun ministerineuvoston virkamiehille oikealla, taustalla EU-lippu ja viherkasveja, kättelevät ja EU:n edustajat jäävät ehkä hieman vaivaantuneen oloisina katsomaan median edustajia, Sundbäck kiittää heti mielenkiinnosta, elehtii, että tilaisuus on päättynyt ja sanoo (autenttinen ääni: naurahdus, kameran sulkimien ja salamien ääntä sekä Sundbäck): "OK, thank you”.

Suomen ja EU:n edustajat ovat kameroiden loisteessa hämillään. Vaikutelmaa lisää taustaääni nauhalta kuuluu huvittuneita naurahduksia. Nämä ovat tilanteen väkinäisyyden tunnuspiirteitä.

EU tai Suomi eivät ole varautuneet hakemuksen perille toimittamiseen sen kummemmilla muodollisuuksilla. Uutiskuvat paljastavat, ettei osapuolten välillä ole yhteistä visiota siitä, mitä tilanteessa tulisi tehdä.

Kameroiden eteen syntyy yhtäkkiä näyttämö ja virkamiehet huomaavat muuttuneensa näyttelijöiksi ilman yhteistä käsikirjoitusta EU:n edustajien kanssa. Media seuraa alusta alkaen Suomen saamaa kohtelua EU:ssa ja luo omalla toiminnallaan odotuksia kunnioituksen osoittamisesta. Nähty näytös ei täytä näitä odotuksia.

Suurlähettiläs Liikanen kirjoittaa muistelmissaan hakemuksen jättötilanteesta Brysselissä että "erityisen juhlallista tunnelmaa tilanteeseen ei saatu puristetuksi".

Tällainen mielikuva välittyy uutiskuvistakin. Suomen hakemuksen luovuttamisesta EU:lle ei tule aloitetulle kertomukselle loppuhuipennusta, mutta katsoja saa omin silmin nähdä, että paperit toimitettiin siististi perille.

PÖYTÄKIRJAN LIITE: "KIIREELLINEN" -PAPERI

Palaan iltakoulun kokouksen pöytäkirjan pyyntöön. Koska ensimmäisessä kirjeessä saamastani iltakoulun pöytäkirjasta oli peitelty tekstejä, lähetin uudelleen sähköpostia pyytääkseni pöytäkirjan sivut uudelleen. Sain sähköpostin, jossa pahoiteltiin puutteellista lähetystä. Sain uuden kirjeen, jossa olleesta pöytäkirjasta puuttuivat peitettyinä samat kohdat kuin edellisessäkin kirjeessä.

Salaamispäätöstä sensuroiduista sivuista ei ollut, joten en voinut hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Erikoista oli, että sain toisessa kirjeessä papereita, joita en ollut edes pyytänyt:
Valtioneuvoston kanslian muistioita/luonnoksia Valtiosääntökomitean asettamiseksi päivättyinä 14.2.1992, 3.3.1992 ja 4.3.1992. Jo edellisessä kirjeessä olin saanut 24.2.1992 päivätyn Valtiosääntökomitean asettamisluonnoksen.

Tässä toisessa kirjeessä oli myös "vain hallituspuolueiden päättäville elimille tarkoitettu" 2-sivuinen paperi merkinnällä "KIIREELLINEN".

Oliko tullut kiire?

Kaksisivuinen "KIIREELLINEN":

Kommentteja "KIIREELLINEN"-paperi tekstiin.

Kohta 2:

"Pyydämme edustostoja saattamaan hallituksen periaatepäätöksen ja tiedonannon asemamaansa viranomaisten tietoon perjantaina 28.2. esim. kakkosmiestasolla, matalalla profiililla. Lissabonissa kuitenkin suurlähettiläs vie asian tiedoksi Portugalin ulkoministerille.

Tässä yhteydessä voidaan käyttää oheen liitettyjä "talking points'eja". Samalla olisi selostettava myös edessä olevaa proseduuria ja aikataulua.

Emme odota päätökseen reaktioita vaan tarkoitus on antaa asia vain tiedoksi."

Kommentti: Periaatepäätös oli saatettava jäsenmaiden tietoon "matalalla profiililla" eli ilman julkisuutta. Samasta syystä päätökseen ei odoteta reaktioita.

Kohta 4:

"Tavoitteena EY-maissa on, että jäsenmaiden ministerit ovat tietoisia asian etenemisestä Suomessa, kun EY:n neuvosto kokoontuu maanantaina 2.3."

Tämä hallituspuolueiden päättäville tarkoitettu "KIIREELLINEN"-paperi paljastaa, että Suomen jäsenyyshakemus oli tarkoitettu EY-neuvoston käsittelyyn jo 2.3.1992!

NYKYPÄIVÄ-LEHTI 7.2.1992 KERTOI KIIREESTÄ

Nykypäivä-lehti uutisoi hakemuksen kiirehtimisestä perjantaina 7. helmikuuta Pro Eurooppa-yhdistyksen sunnuntaina 2.2.1992 järjestämän seminaarin tapahtumassa:

"Puheenjohtaja Pertti Salolainen kiirehti hallituskumppaneita EY-jäsenanomuksen jättämiseen jo 2.-3. maaliskuuta pidettävään Euroopan yhteisön ulkoministerikokoukseen."

Uutisen mukaan myös seminaarin ulkomaiset vieraat pitivät maaliskuun alkua ehdottomana takarajana.

Nykypäivän uutinen 7.2.1992:

Pro Eurooppa yhdistys piti seminaarin viime sunnuntaina Helsingissä euronäkemyksistä Maastrichtin huippukokouksen jälkeen.

Alustajina olivat puheenjohtaja Pertti Salolainen, Euroopan parlamentin kansanedustaja Elmar Brok Euroopan kansanpuolueesta Saksasta, Euroopan parlamentin Demokraattisen ryhmän pääsihteeri Harald Römer Tanskasta ja Ruotsin Kokoomuksen kansanedustaja Göran Lennmarker.

Puheenjohtaja Pertti Salolainen kiirehti hallituskumppaneita EY-jäsenanomuksen jättämiseen jo 2.-3. maaliskuuta pidettävään Euroopan yhteisön ulkoministerikokoukseen. Tiistaina Paavo Väyrynen ilmoitti, että hallitus päättää hakemuksesta 27. päivä kuluvaa kuuta ja hakemus jätetään, jos niin päätetään, maaliskuun puolivälissä.

Seminaarin ulkomaiset vieraat pitivät maaliskuun alkua ehdottomana takarajana, jotta Suomi pääsisi jäseneksi vuonna 1995 eikä vuonna 2000.

Ei ehtoja

Euroopan parlamentin Demokraattisen ryhmän pääsihteeri Harald Römer korosti useampaan otteeseen, että pahinta mitä Suomi voisi tässä tilanteessa tehdä, olisi ehtojen kirjaaminen itse jäsenanomukseen. Samalla kannalla oli EPP:n, Euroopan kansanpuolueen, edustaja Elmar Brok.

EY:n ulkoministerikokous oli siis heti hallituksen iltakoulun kokouksen (27.2.1992) ja päätöksen Portugalin ulkoministerille toimittamisen (28.2.1992) jälkeen maanantaina ja tiistana (2.-3.3.1992), joten tämäkin tieto kertoo jäsenyshakemuksen jättämisen kiireestä.

Nykypäivän uutisen mukaan vieraina olleet Harald Römer ja Elmar Brok olivat sitä mieltä, että hakemus pitää jättää ilman ehtoja. Tämä tarkoitti, että Suomi ei saanut tehdä hakemukseen maatalouden reunaehtoja.

Kun hallituksen iltakoulussa oli käsitelty UM:n Kauppapoliittisen osaston salainen muistio nro 202 27.2.1992, oli hallituspuolueiden edustajille lähetetty heti paperi, jossa luki "KIIREELLINEN".

Hallituspuolueiden päättäville elimille lähetetty "KIIREELLINEN", sivut 1 ja 2:

Sivu 2:

Hallituspuolueiden päättävien elinten oli siis "KIIREELLINEN" -paperin johdosta viikonvaihteen aikana käsiteltävä hallituksen tiedonanto.

Kohdassa 4 mainitaan, että EY:n neuvosto kokoontuu maanantaina 2.3.1992.

ILTA-SANOMAT 16.12.1991

Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaisen vaatimus hakemuksen jättämiseen jo helmikuussa käy ilmi Ilta-Sanomista jo 16.12.1991.

Presidentti Koiviston kantaa uutisen mukaan ei tiedetä, mutta Suomen perustuslain muuttaminen EY:n vaatimusten mukaisesti on ollut käynnissä jo 22.3.1989 alkaen.

Koivisto määräsi Hallitusmuodon 33 §:n mukaan ulkopolitiikasta, joten Helsingin Sanomien uutisoimaa EY-raporttia ei olisi tehty ilman Koiviston hyväksymistä. Mainittakoon, että 19,12.1991 Ilta-Sanomat uutisoi, että 1000-sivuinen EY-selvitys on salainen!

Ilta-Sanomat maanantaina 16.12.1991, sivu A 8:

Suomen EY-jäsenyyden perusteet on selvitetty

Koivisto saa tänään Suomen EY-raportin

Presidentti Mauno Koivisto saa tänään luettavakseen laajan selvityksen Suomen EY-jäsenyydestä. Jäsenyyskeskustelun kannalta ratkaisevaksi luonnehditun raportin pitäisi antaa perusteet niin Koiviston kuin hallituksenkin EY-kannanotolle.

Viikonlopun aikana valmistui ensimmäinen versio ulkoministeriön EY-raportista. Siinä on selvitetty Suomen mahdollisen EY-jäsenyyden vaikutukset puolueettomuuspolitiikkaan, elinkeinoelämään ja maatalouteen.

Tuhatsivuinen raportti lukuisine liitteineen sisältää myös vertailun EY-jäsenyyden ja Eta-sopimuksen (Euroopan talousaluesopimuksen) välillä. Raportin pohjalta laaditaan myös hallituksen EY-tiedonanto eduskunnalle, joka äänestyksen jälkeen päättää, hyväksyykö se euro-politiikan suuntaviivat.

Selvitystyötä on johtanut UM:n valtiosihteeri Matti Ahtisaari (sd) eikä Eta-neuvotteluista vastannut alivaltiosihteeri Veli Sundbäck (sit). Raportti jaetaan eduskunnalle helmikuussa ja pääministeri Esko Ahon (kesk) hallitukselle todennäköisesti huomenna, jolloin esillä on myös Eta-neuvottelujen dramaattisesti muuttunut tilanne. EY:n Luxemburgissa istuva tuomioistuin hylkäsi viime perjantaina EY:n ja Efta-maiden neuvotteleman Eta-sopimuksen ja vaatii sen muuttamista.

EY ja Efta joutuvat käynnistämään uudet neuvottelut, joiden lopputulos selvinnee vasta kevään tai kesän kuluessa. Suomi joutuu kuitenkin tekemään oman EY-ratkaisunsa ennen kuin uusittu Eta-sopimus on valmis.

Koiviston kantaa ei tunneta

Hallituksen ministereistä ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) ja ulkoministeri Paavo Väyrynen (kesk) ovat kiistelleet äänekkäimmin Suomen EY-jäsenyyspäätöksen aikataulusta. Pääministeri Aho on ilmoittanut, ettei hänellä ole vielä kantaa, päätetäänkö asiasta helmikuussa kuten Salolainen vaatii , vai toukokuussa kuten Väyrynen haluaa.

IS:n tietojen mukaan hallitukselta puuttuu Koiviston näkemys aikataulusta. Sen enempää Aho, Salolainen kuin Väyrynenkään eivät ole tiedustelleet Koiviston virallista kantaa. Ulkopolitiikan johtajana presidentti tekee päätöksensä riippumatta hallituksen kannasta. Koivistolla on valta päättää, haetaanko Suomen EY-jäsenyyttä heti alkuvuodesta vai loppukeväästä Suomen Keskustan sisäisen mielipidekamppailun jälkeen. Koivistolta odotetaan myös pikaista mielipidettä, kuka ryhtyy johtamaan mahdollisia EY-jäsenyysneuvotteluja, Salolainen, Väyrynen vai Aho?

Varaumat selville

UM:n EY-raportin perusteella selviävät Suomen tarvitsemat varaumat ja siirtymäajat, jos Suomesta tulee EY:n täysjäsen. Samalla kirjataan Suomen vaatimukset EY:n sääntöjen muuttamiseksi. Joka kerta kun EY on ottanut uusia jäseniä, on korjailtu Euroopan yhteisön sääntöjä joltakin osin.

Raportin kriittisin osa käsittelee maataloutta, jonka asema muuttuisi olennaisesti EY-jäsenyyden myötä. Vertailutietoja esitellään mm. Tanskasta ja Saksasta, jonka maataloudesta on kolmannes EY-tukiaisten varassa. UM:n kotimaisina tietolähteinä ovat olleet mm. Maataloustuottajain Keskusliiton, Teollisuuden Keskusliiton, Elinkeinoelämän valtuuskunnan ja Keskuskauppakamarin aiemmin tekemät EY-kannanotot ja selvitykset.

IS:n tietojen mukaan UM:n raportti onkin enemmän yhteenveto jo olemassa olevista tiedoista kuin uutta aineistoa tuottava tutkimus.

A.-P. Pietilä

Kuva uutisesta

Väliotsikko: KOIVISTON KANTAA EI TUNNETA!

Lisätutkimukseni ovat tyrmääviä: Löytyi "Road map EY-jäsenyyteen"!

Ylen ohjelmassa ”Itseasiassa kuultuna Pertti Salolainen” EY-pääneuvottelija Salolainen kertoi päiväyksestä 28.8.1991 , jolloin hän pyysi audienssia presidentin luokse kertoakseen, että komission puheenjohtaja Jacques Delors oli toivonut Suomelta pikaista jäsenyyshakemuksen jättämistä, ettei Suomi jää neuvottelujunasta. Salolainen tulkitsi, että Koivisto halusi jäsenyyshakemuksen jättämistä.

Presidentti Koivisto kertoo muistelmissaan ”Historiantekijät Kaksi kautta II” luvussa "SUOMEN EY-JÄSENYYS" otsikon ”Jäsenyyttä aletaan selvittää” alla sivulla 531:

”Integraatioasioista vastannut ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen sanoi 27. elokuuta, että hallituksen pitäisi parantaa valmiuttaan ja tehdä päätös EY-jäsenyyden hakemisesta , jos siihen on tarvetta.
Lausunto aiheutti hallituksen sisällä hämminkiä. Salolainen ei ollut puhunut siitä muun hallituksen kanssa etukäteen. Minullekin Salolaisen lausunto tuli yllätyksenä. Se, mitä hän oli sanonut, oli minusta perusteltua ja hyväksyttävää. Olisi vain ollut parempi, jos asia olisi tullut toisella tavalla esille. ”

Koivisto näki EY-jäsenyyden hakemisen myönteisenä, mutta siitä olisi keskusteltava matalalla profiililla. Tähän viittaa myös se, mitä Koivisto kirjoittaa muistelmiensa sivulla 532:

”Keskustellessani Gro Harlem Brundtlandin kanssa Oslossa 2. syyskuuta kerroin yrityksistäni hillitä Suomessa käytävää EY-keskustelua .”

Koiviston kannasta ei tiedetty, koska Koivisto ei halunnut siitä keskusteltavan. Toinen sitaatti:

”Kotiin palattuani annoin ohjeeksi hallitukselle: ”Tärkeätä on paitsi itse päätökset, myös ne argumentit, joilla asiaa perustellaan .””

Salolainen ei 27. elokuuta tiennyt, että selvitystä jäsenyydestä oltiin jo suunnittelemassa. Alpo Rusi kertoo kirjansa ”Mariankadun puolelta” luvussa ”Kesärannan iltapala" sivulla 60, että ”EU-jäsenyyden etuja ja haittoja koskeva selvitys” oli esillä jo heinäkuussa . Valtiosihteeri Martti Ahtisaarta oltiin esittämässä vetäjäksi. Ministereistä mukana oli vain pääministeri Aho.

Luvussa ”Road map EY-jäsenyyteen” sivulla 62 Rusi kertoo, että syyskuussa käynnistyi varsinainen EU-jäsenyyden etuja ja haittoja koskevan työryhmän työ. Rusi kertoo, että lokakuussa Ahtisaari piiskasi EY-selvitystyöryhmää jo tulokseen ja Rusin päiväkirjan mukaan 10. lokakuuta Brysselistä ilmoitettiin, että viimeinen turvallinen ajankohta hakea jäsenyyttä on helmikuu .

Edelleen Rusi kertoo, että 25.10.1991 ministeri Salolainen ilmoitti presidentille ryhtyvänsä ajamaan jäsenyyttä maksimaalisesti ja että 8.11.1991 kokoontui aivoriihi, johon osallistuivat ministeri Salolainen, suurlähettiläs Paavo Kaarlehto, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck, osastopäällikkö Antti Satuli ja toimistopäälliköt Eikka Kosonen ja Alpo Rusi. Palaverissa luonnosteltiin Suomen jäsenyystie, jota ei uskallettu näyttää eduskunnalle.

Rusi kertoo, että selvitystyö saatiin alustavasti valmiiksi 26.11.1991.

Ulkopolitiikasta määräävänä henkilönä Koivisto tietenkin oli koko ajan ollut tietoinen jäsenyyden hakemisesta ja selvitystyön tekemisestä.

MAATALOUDEN REUNAEHDOT

Eduskunnalle annettuun tiedonantoon tuli maininta maatalouden reunaehdoista.
Mainittakoon, että Unto Hämäläinen kertoo kirjassaan "Lännettymisen lyhyt historia", että reunaehtoja pidettiin yllä keskustalaisten pehmittämiseksi - hyväksymään jäsenyys.

Tiedonanto tietenkin meni jo torstaina 27.2.1992 eduskuntaan. Sosiaalidemokraatit pitivät heti Kalevalanpäivänä eli perjantana 28.2.1992 kokouksen, jossa päättivät antaa hallitukselle luottamuksen. Niinpä sosiaalidemokraatit tekivät Liisa Jaakonsaaren johdolla vastaehdotuksen, jolla hyväksyvät hallituksen EY-toimintalinjan, mutta ilman maatalouden reunaehtoja: Syntyi "KYLLÄ vastaan KYLLÄ" -äänestys.

"KYLLÄ vastaan KYLLÄ" -ÄÄNESTYS

Suomen Kuvalehti kertoi "KYLLÄ vastaan KYLLÄ"-äänestyksestä 6.3.1992 sivut 8 ja 9:

Sivulla 9 alareunassa on otsikko "Myönteinen, myönteisempi". Otsikon alla on teksti:

"Uutisvuodon takia Sdp ehti leimata tiedonannon liian maatalouspainotteiseksi ja ennen kuiin sitä oli edes virallisesti julkistettu. Puolueen eduskuntaryhmä päätti Kalevalan päivänä pidetyssä kokouksessaan laatia vaihtoehtoisen, esityksen, jossa samoin kuin hallituksen paperissa kannatetaan jäsenhakemuksen jättämistä, mutta eri perustein."

Sdp siis halusi antaa hallitukselle luottam,uksen, mutta ilman maatalouden reunaehtoja.
Toinen sitaatti oikean palstan yläosasta:

"Jos hallituksen EY-myönteinen tiedonanto saa vastaansa Sdp:n vielä EY-myönteisemmän ponnen, EY:n vastustajienkin on helppo äänestää hallituksen mukana."

"KYLLÄ vastaan KYLLÄ" -äänestys ei ollut mikä tahansa äänestys, sillä jäsenyyshakemusselvitykseni dokumentit kertovat, että Suomi hyväksyi jo jäsenyyshakemuksessa sekä acquis communautairen eli EY:n silloisen säännöstön että myös finalité politique'n, joka tarkoittaa suomeksi poliittista päämäärää (tulevan liittovaltiokehityksen): Yhteisen rahan ja puolustuksen sekä oikeusasiat, lopulta EU-perustuslain.

Mainittakoon, että kaikki EY-sopimukset, Rooman sopimuksesta alkanut acquis communautaire lopulliseen Maastrichtin sopimukseen, finalité politique'en, ovat EY:n perussopimuksia. Kaikki perussopimuksiin liittyvät uudistukset tulevat voimaan asetuksella ilman jäsenmaan parlamentin äänestyspäätöstä!

PÄÄMINISTERI ESKO AHON PUHE EDUSKUNNASSA 16.3.1992

Eduskunta äänesti 18.3.1992 valtioneuvoston tiedonannosta. Eduskunnan pöytäkirjaan 16.3.1992 sivulle 480 on dokumentoitu tiedonantokeskustelun puhe, jossa pääministeri Esko Aho sanoi:

“Integraatio on edistynyt ja edennyt Euroopan yhteisössä vaiheittain syventyen ja laajentuen. Maastrichtin sopimuksella jäsenmaat kehittivät yhteisöä uuteen vaiheeseen kohti taloudellista ja poliittista unionia. Pyrkiessään EY:n jäseneksi Suomi on valmis hyväksymään yhteisön nykyisen säännöstön, Maastrichtin sopimuksen sisällön ja Euroopan unionin päämäärän.”

Antti Kuosmanen kertoo kirjassaan “Suomen tie EU:n jäseneksi” samasta asiasta luvussa “1.5. Jäsenyys tavoitteeksi”, sivulla 16:

”Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3.1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä. Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana).”

Ahon puhetta ei Kuosmasen mukaan suunnattu ainoastaan eduskunnalle, vaan sen englanninkielinen käännös lähetettiin tuleville neuvottelukumppaneille.

Seuraava sitaatti on Ulkoministeriöstä saadun käännöksen sivulta 3:

”Integration in the European Community has proceeded in stages, by broadening and deepening. In the Maastricht Treaty the member states entered a new stage towards economic and political union. In seeking EC membership, Finland approves the acquis communautaire, the content of the Maastricht Treaty and the finalite politique of the European Union.”

EY:n “acquis’n” ja “finalite politique’n” Kuosmanen selittää kirjansa toisessa kohdassa. Ne tarkoittavat silloisen EY-säädöstön ja Maastrichtin sopimukseen kirjoitetun tulevan Unionin poliittisen päämäärän hyväksymistä etukäteen - jo 18.3.1992.

Jostakin syystä Kuosmasen kirja vedettiin hätäisesti pois myynnistä.

Miksi pääministeri Aho sanoi, että Suomi jo jäsenyyshakemuksessa hyväksyy kaikki silloiset EY-säädökset ja myös suunnitellut Maastrichtin sopimuksessa julkistetut Euroopan Unionin liittovaltioaiheet?

Siksi, että Maastrichtin sopimus vaati Maastrichtin sopimuksen hyväksymistä jo etukäteen ja juuri siksi Aho halusi ”parlamentarisoida” jäsenyyshakemuksen etukäteisvelvoitteet ovelalla tavalla.

Kokemäen Jalonojalla 23.2.2026

Jorma Jaakkola

Edellä oleva luku on melko viimeistelty. Tähän tulee luku II. Tietojen lisäämistä ja jäsentelyä riittää...

LUKU II

SUOMEN TIE EY:N JÄSENEKSI KRONOLOGISESTI

EUROOPAN YHDENTYMISEN TAUSTA

Euroopan yhdentyminen ja siinä EU:n yhteydessä mainittu rauhanyhteisö sai alkunsa Euroopan yhdentymisen isänä pidetyn kreivi Richard Codenhove-Kalergin kirjasta "Paneuropa" vuonna 1923.

Coudenhove-Kalergi kirjoitti kirjan, koska oli murheellinen ensimmäisen maailmasodan tragedioista. Kirjan ajatuksena oli, että uusi sota vältettäisiin, kun Euroopan valtiot yhdistyvät rauhanomaisesti.

Kun pankkiirit Louis Rothschild ja Max Warburg saivat kuulla Paneuropa-kirjasta, he halusivat tutustua Coudenhove-Kalergiin.

Coudenhove-Kalergi kertoo kirjassaan "Ein Leben für Europa" ("Yksi elämä Euroopalle") sivuilla 124 ja 125, että vuonna 1924 pankkiiri Louis Rothschild soitti hänelle ja kertoi toisen pankkiirin ja Venäjän vallankumouksen rahoittajan Max Warburgin lukeneen Coudenhove-Kalergin kirjan ja häneen tahdottaisiin tutustua.

Warburg antoi Coudenhove-Kalergille spontaanisti 60 000 kultamarkkaa paneurooppaliikkeen edistämiseen.

Pan-Eurooppa tarkoittaa yleiseurooppaa. Pankkiireille ei riittänyt Paneurooppa, vaan he ryhtyivät havittelemaan globaalin eli maailmanlaajuisen talouden hallintaa UUDELLA MAAILMANJÄRJESTYKSELLÄ.

UUSI MAAILMANJÄRJESTYS USA:N KAKSIPUOLEISESSA VAAKUNASSA

ILLUMINATIN YHTEYS YHDYSVALTOJEN VAAKUNAAN

Illuminatien (valaistujen) järjestön perusti baijerilainen jesuiittaoppinut Adam Weishaupt.

Illuminatin väitetään olleen tärkeässä osassa Yhdysvaltain perustamisessa. Yhdysvaltain perustajaisien Thomas Jeffersonin, John Adamsin ja Benjamin Franklinin väitettiin liittyneen Ranskan Illuminatiin vuoden 1784 rauhansopimusneuvotteluissa Ranskassa.

Adam Weishauptin väitettiin tavanneen Yhdysvalloissa Franklinin ja antaneen tälle ”suuren sinetin”, jonka ”kaikkinäkevä silmä” on nykyisin Yhdysvaltain yhden dollarin setelissä .
Euroopassa Illuminatiin yhdistettiin vaikutusvaltaisen Rothschildin pankkiirisuvun perustaja Mayer Amschel Rothschild.

YHDYSVALTOJEN KAKSIPUOLEINEN VAAKUNA/SINETTI

Vaakunan etupuoli:

"E pluribus unum" = Monesta yksi.
Vertailun vuoksi EU:n motto: "In varietate concordia" = Moninaisuudessaan yhtenäinen.

Vaakunan kääntöpuoli:

"Annuit Cœptis" eli "Hän puoltaa tehtäväämme" (Hänellä viitataan Jumalaan).
Novus Ordo Seclorum" eli "Uusi aikakausien järjestys".

Rakentamisessa kesken jääneen pyramidin päällä on "kaikkinäkevä silmä".

Kyseiset kuvat/vaakunat ovat olleet yhden dollarin setelissä jo vuodesta 1935 alkaen.

Coudenhove-KalergistaTämä sitaatti löytyi Turun yliopiston sivulta:

"Toisen maailmansodan jälkeen käynnistyneen Euroopan yhdentymisprosessin perustan rakentamisessa itävaltalaisella kreivi Richard Coudenhove-Kalergilla (1894 - 1972) ja hänen Paneurooppa-liikkeellään on ollut keskeinen sija.
Coudenhove-Kalergi jos kuka ansaitsee kunnianimen "Euroopan isä".

Euroopan vanhimman yhdentymisliikkeen, Paneuroopan vaikutus on tullut Euroopan yhdentymisessä esille monin tavoin. Coudenhove-Kalergi oli vuonna 1947 johtavana sieluna mukana pystyttämässä Euroopan parlamentaarikkojen liittoa, ensiaskelta kohti vuonna 1949 perustettua Euroopan neuvostoa. Tästä taas muodostui peruskivi koko yhtyneen Euroopan kivijalkaan.

Richard Coudenhove-Kalergilla oli merkittävä asema myös Euroopan yhdentymisen jatkokehittelyssä. Vuonna 1951 allekirjoitettu sopimus Euroopan hiili- ja teräsyhteistyöstä oli tavoite, jota Coudenhove-Kalergi oli pitänyt esillä jo vuonna 1923. Myös taloudellista yhteistyötä vuonna 1958 laajentamaan perustettu Euroopan talousyhteisö, Euroopan unionin ydin, oli Coudenhove-Kalergin varhaisten visioiden täyttymys. Paneurooppa-liikkeeltä Euroopan unioni on perinyt myös ulkoiset symbolinsa, Euroopan hymnin ja Euroopan tähtilipun. Tämä kaikki osoittaa hyvin, että vaikka Euroopan yhdentymisprosessin ylläpitämisestä kiitetäänkin juhlapuheissa valtioita ja niiden johtajia, niin yhdentymisen suunnan näyttäjinä myös yksityisten henkilöiden ja kansalaisjärjestöjen osuus on ollut usein hyvin keskeinen."

Olin poiminut yllä olevan tiedon osoitteesta (linkki ei enää toimi):

http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/2cc140786c515fab422568a4003f5d25/a757af401fb25e44c2256baa003c1077?OpenDocument

Talouden vallankumous on pankkiirien valtaan pääsyn avaimena kuten bernsteinilaisella sosialidemokratialla, jolla vallankumous tehdään verettömästi kynällä, kun talous on siihen kypsä.

MAUNO KOIVISTO- BERNSTEINILAINEN SOSIALISTI

Kirjassa "Mauno Koivisto - koko kansan presidentti" kerrotaan: Kun Mauno Koivisto oli valittu tasavallan presidentiksi, rouva Tellervo Koivisto sanoi toimittajalle: -Mauno on bernsteinilainen sosialisti.

Bernsteinilaisuus tarkoittaa vallankumousta kynällä, talouden kautta, verettömästi.

EDUARD BERNSTEIN

Eduard Bernstein (1850 Berliini – 1932) oli saksalainen sosiaalidemokraattinen teoreetikko ja poliitikko, joka syntyi juutalaiseen perheeseen.

Tämä lainaus on peräisin Eduard Bernsteinin teoksesta "Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät" (Die Voraussetzungen des Sozialismus und die Aufgaben der Sozialdemokratie), joka julkaistiin vuonna 1899:

CIA:N YHTEYS SUOMEN SOSIAALIDEMOKRAATTISEEN PUOLUEESEEN

MAUNO KOIVISTO - HISTORIAN TEKIJÄ

Mauno Koiviston muistelmakirjassa HISTORIAN TEKIJÄT- Kaksi kautta II, Kirjayhtymä Oy Helsinki, WSOY Juva, 1995, on erikoista jo kirjan nimi.
Koivisto on siis ollut yksi maailman historian tekijöistä. Se käy ilmi myös kirjan paperisen suojakannen tekstistä, mm: "Presidentti Koivisto kertoo yksityiskohtaisesti suhteistaan suurvaltojen johtajiin, käydyistä keskusteluista, neuvotteluista ja kokouksista."

Tietoa löytyy kirjan sisällysluettelosta:


Luku IV: UUSI MAAILMAN JÄRJESTYS Uudesta maailmanjärjestyksestä Koivisto kirjoittaa sivuilla 333 - 375.

Tietoa tekstistä:
Koivisto kertoo sivulla 102 tavanneensa George Bushin 26.9.1983.
George Bush oli toiminut CIA:n päällikkönä ennen valintaansa varapresidentiksi.)
Seuraavalla sivulla (103) Koivisto kertoo seuraavana päivänä lounastaneensa presidentti Ronald Reaganin kanssa.

LUKIJALLE -kirjoituksessaan sivulla 10 Koivisto kirjoittaa:

"Uuden maailmanjärjestyksen synnyssä näytteli suurta myös osaa Ronald Reagan, joka..."

Sitaatti sivulta 16 Koiviston kirjan luvusta LÄHTÖKOHTANI, joka on otsikoitu: "Suhteistani Neuvostoliittoon":

"Oli täysi syy epäillä, että puolueesta (sosialidemokraateista, kirj. huom.) eronnut poliittinen ryhmittymä sai rahoitusta idästä ja SAK:sta irtaantunut ammattiyhdistyssiipi sai rahoitusta lännestä. Omakohtaisesti voin todeta, että rahan tulolännestä SAJ:lle oli tosiasia."

Koivisto ei kerro, mistä raha oli peräisin, mutta sosiaalidemokraattien saamastarahoituksesta kertoo kaksi lähdettä:

- Mikko Majanderin kirja "Demokratiaa dollareilla"

- Ylen dokumenttiprojekti "Oskari Tokoi - renkipoika Kannuksesta"

CIA-rahoituksesta kertoo tämä Ylen dokumenttiprojekti:

Dokumenttiprojekti: Oskari Tokoi (1873 - 1963)

Ei katsottavissa

57 min

Renkipoika Kannuksesta, Amerikan kaivosmies, kansanedustaja, Suomen ensimmäinen sosialistipääministeri, sisällissodan kapinajohtaja, maanpakolainen. Oskari Tokoin värikäs elämä. Tekijät Robert Alftan ja Tapani Itäranta.

julkaistu ke 2.9.2009

Osoite on Dokumenttiprojekti: Oskari Tokoi (1873 - 1963) | Yle Areena

Oskari Tokoi johti USA:an muuttaneiden suomalaisten keskuudessa hyväntekeväisyystoimintaa, jolla kerättiin rahaa sodan jälkeisenä pula-aikana Suomen auttamiseksi.

Tokoi ystävystyi CIA:n päällikön kanssa. Siitä seurasi, että CIA ryhtyi tukemaan Suomen sosiaalidemokratteja. Rahalla ostettiin tuotteita, joita Suomesta ei saatu. Tuotteet tuotiin tullivapaasti. Myynnistä tullut voitto talletettiin sosiaalidemokraattien tilille.

Samasta asiasta on Mikko Majander kirjoittanut kirjan "Demokratiaa dollareilla". Molempien, Ylen dokumentti-projektin ja Demoktatiaa dollareilla, taustalla on SDP:n pitkäaikaisen taloudenhoitajan Aarne Paanasen asiakirjat. Paananen oli toimittanut ne parempaan talteen ruotsalaisten kollegojen arkistoon Tukholmaan joskus 1950-luvulla. Vuonna 2006 asiakirjat löytyivät ja ne palautettiin Suomeen.

Majander kertoo sivulla 117, että Oskari Tokoi oli 26. päivä marraskuuta 1949 ilmoittanut:

Amerikassa olevat Suomen Sosialidemokraattisen puolueen yksityiset ystävät lahjoittavat Suomen Sosialidemokraattiselle Puolueelle 25-30 miljoonaa savuketta, joiden myynnistä saadut varat on käytettävä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen sanomalehdistön tukemiseen.

Majander jatkaa:

Yksityiset ystävät oli koodisana, joka viittasi Mr. Barringerin taustatahoihin Washingtonissa. Toistaiseksi ei ole selvillä, mitä virastoa hän palveli, mutta sillä tuskin on kovin suurta merkitystä itse toiminnan kannalta. Kyse on täytynyt joka tapauksessa olla ulkoministeriön ja keskustietopalvelun ympärille kutoutuneesta verkostosta. Rahat CIA:n operaatioihin eivät tulleet kongressin vahvistamasta budjetista, joten Yhdysvaltain hallitus ei muodollisesti ollut niissä osallinen. Varoja kerättiin muun muassa säätiöiltä ja raharuhtinailta, ja niitä kierrätettiin erilaisten peitejärjestöjen kautta. Toimintaa pyörittivät varjomaailman miehet. Pelin sääntöihin kuului tiukka salailu, jotta rahaa ei voitaisi yhdistää sen enempää hallitukseen kuin muihin lompakkoaan raottaviin tahoihin.

Sivulla 124 Majander kirjoittaa:

Valtioneuvosto hyväksyi SDP:n anoimukset 22. joulukuuta 1949, mikä ei jäänyt puolueen vastustajilta huomaamatta. Seuraavan päivän Vapaa Sana otsikoi etusivullaan:
"Marshall-lahja sosdem. puolueelle 25-30 miljoonaa savuketta hallituksen luvalla ilman lisäveroa ja allennetuin tullein."

Sivulla 142 Majander kirjoittaa:

Asetelman arkaluontoisuutta kuvasi mieliala Yhdysvaltain poliitisen johdon huipulla. Presidentti Truman oli määrännyt CIA:n peiteoperaatiot hoidettavaksi niin, että käryn käydessä Yhdysvaltain hallitus pystyisi kiistämään kaiken vastuunsa niistä. Tuki tulisi kohdistaa luonteeltaan antikommunistisille voimille vapaan maailman uhanalaisissa maissa.

TURKULAINEN KNOELLIGER-KERHO JA O-MAFIA

Turkulaisten sosiaalidemokraattisten maistereiden, lisensiaattien ja tohtoreiden Knoellinger-keskustelukerho käynnistyi talvella 1953.

"Knoellinger, Carl Erik (1906 - 1983) kansantaloustieteen professori

Carl Erik Knoellinger oli Åbo Akademin kansantaloustieteen professorina yli 30 vuotta. Hänen tärkein teoksensa oli Fackföreningar och arbetsmarknad i Finland (Järjestösuhteet Suomen työmarkkinoilla, 1959). Opettajana Knoellinger inspiroi useita henkilöitä, joilla oli myöhemmin merkittävää vaikutusvaltaa Suomen talouspolitiikassa .”

Sitaatin lähde: "Kansallisbibliografia"

Tekstiä kirjasta Lauri J. Aho, Jarmo Luuppala, Manu Paajanen: KOIVISTO HELLAHUONEESTA PRESIDENTIN LINNAAN Arvi A KARISTO Oy, Hämeenlinna 1982, sivulta 135:

"Kultainen Turun aika

Tellervo Koivisto on muistellut Turun vuosia elämänsä parhaina aikoina, jolloin yö hupeni helposti väitellessä.

- Istuttiin ja väiteltiin kaiken maailman asioista niin että päätä pyörrytti, vaikka ei olisi nautittu mitään juomiakaan. Maunolla on ikään kuin tapa ympäröidä asiat kysymyksillä ja sillä tavoin ennakolta tukkia porsaanreiät. Häneltä saa helposti vastauksen, että tuon olen jo tutkinut, mutta entäs jos asia onkin näin , Tellervo Koivisto on kuvannut ns. Knoellingerin piirin keskusteluja.

Professori Carl Erik Knoellinger, joka oli Turussa toimineen pienen piirin sielu , on viitannut teoksessaan Järjestösuhteet Suomen työmarkkinoilla" myös noihin Tellervo Koiviston muistojen öihin. Knoellinger totesi kirjansa alkusanoissa: "Olen saanut paljon iloa ja innostusta keskusteluista, joita usean vuoden aikana on Turussa käyty työmarkkinakysymyksistä kiinnostuneessa pienessä piirissä, jonka kokoonpano on jonkin verran vaihdellut.

Miten piiri syntyi, ketä siihen kuului ja mistä väiteltiin?

Professori Väinö Luoma tapasi juuri Göteborgissa valmistuneena lisensiaattina Turun akatemian silloisen kansantalous- ja finanssitieteen professori Carl Erik Knoellingerin syksyllä 1952. Tuon tapaamisen seurauksena syntyi ns. Knoellingerin piiri, jonka toiminta käynnistyi talvella 1953.

Kantajoukkona piiriin kuuluivat Knoellingerin ja Luoman lisäksi nykyinen presidentti Mauno Koivisto, Suomen Pankin johtaja Rolf Kullberg , tutkijaprofessori Juhani Paasivirta, YK:n apulaispääsihteeri Klaus Sahlberg, korkeakoulun lehtori Håkan Sandström sekä edesmenneet Suomen Pankin johtaja Timo Helelä, satamakamreeri Kunto Lehto ja SAJ:n puheenjohtaja Jaakko Rantanen.

Selvää on, että Knoellinger-keskustelukerho suunnitteli bernsteinilaista vallankumousta.

Kerron alempana kolmesta keskustelukerhon henkilöstä, Koivistosta, Kullbergistä ja Jaakko Rantasesta.

KOIVISTOSTA:

Seppo Lindblom kertoi Koivistosta kirjassa "Kyllä se siitä", sivulla 130:

"Koivisto kirjoitti jo 1950-luvulla, että taloudellisen toiminnan luonteen muuttuessa ja yhteiskunnallisen uudistustyön jatkuessa yksityisestä omistusoikeudesta voidaan tehdä täysin sisällyksetön käsite ."

Mauno Koiivsto oli muistelmakirjansa Historian tekijät Kaksi kautta II mukaan ollut tekemisissä CIA:n entisen päällikön Bushin kanssa, josta sittemmin tuli USA:n presidentti.

KULLBERGISTÄ:

Knoellinger-keskustelukerhon jäsenestä Rolf Kullbergistä tuli Suomen pankin pääjohtaja, jonka Koivisto käskytti harjoittamaan vahvan markan politiikkaa.

Ilmeisesti Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullbergilla oli paha olo, koska antoi paljastavan haastattelun Länsi-Savo-lehdelle. Haastattelu julkaistiin Länsi-Savo-lehden 100-vuotisjuhlanumerossa lauantaina 4.11.1989. Haastattelun otsikko:

"Taantuma vaikka tekemällä"

Ydinasia tekstinä:

”Taloudellisesta tilanteesta Kullberg sanoo, että kysyntä Suomessa on pakotettava alas vaikka luomalla keinotekoinen taantuma. Taantuman on Kullbergin mukaan oltava melko syvä."

RANTASESTA:

Knoellinger-keskustelukerhon jäsenestä Jaakko Rantasesta tuli CIA-rahoitusta vastaanottaneen SAJ:n järjestösihteeri.

Knoellinger-keskustelukerhon tiedoista poiketen Jaakko Rantanen ei ollut SAJ:n puheenjohtaja vaan järjestösihteeri. SAJ:llä nimittäin ei ollut ollenkaan päätoimista puheenjohtajaa. Kun SAJ marraskuussa 1960 perustettiin, tuli Rantasesta sen pääsihteeri ja Olavi Järvelästä järjestösihteeri ja taloudenhoitaja. Ulkomailta mm. tiedustelupalveluiltaet rahat kulkivat Järjestötuki ja Järjestöhuolto -nimisten yhdistysten kautta, joita Rantanen ja Järvelä valvoivat. Käytännössä kuitenkin Rantanen ja Järvelä johtivat SAJ:ta alusta lähtien. Tarvittaessa Rantanen kävi myös rahanhakumatkoilla Ruotsissa ja Sveitsissä, jossa CIA-rahoilla oli pankkitili.
Rantanen ja Järvelä pysyivät vuonna 1969 tapahtuneen ammattiyhdistysliikkeen eheytymisen jälkeenkin SAJ:n rahoituksesta vastanneiden Järjestötuen ja Järjestöhuollon johdossa. SAJ:n varat siirrettiin ennen järjestön lopettamista eri säätiöille, joita Rantanen ja Järvelä myös hallitsivat. Jaakko Rantanen siirtyi SAJ:n toiminnan loputtua Enso-Gutzeit Oy:n palvelukseen ja Olavi Järvelä jäi eläkkeelle. Lokakuussa 1976 Rantanen ja Järvelä saivat molemmat surmansa Sysmässä, kun heidän autonsa törmäsi kallioleikkaukseen.
On sanottu, että onnettomuus oli järjestetty peukaloimalla auton jarruja.

Edesmennyt ystäväni kauppatieteen tohtori ja Finnairin lentokapteeni Heikki Urmas teki väitöskirjan tutkimalla ammattiyhdistystoimintaa 1970-luvun alussa. Heikki saavutti SAJ:n pääsohteeri Olavi Järvelän luottamuksen ja sai kopioida SAJ:n papereita. Kopioinnin jälkeen Heikki sai tappouhkauksen mikäli julkaisee niitä. Heikki kertoi, että Suomen Pankin pääjohtaja Koivisto oli sanonut Suomen Pankin johtokunnan jäsenelle Päiviö Hetemäelle menevänsä Heikin väitöstilaisuuteen ylimääräiseksi opponentiksi. Hetemäki oli kieltänyt Koivistoa menemästä.
Koiviston ympärille syntyneen O-ryhmän tehtävänä oli ollut epämieluisten henkilöiden opponointi, jos ei väitöstilaisuudessa varsinaisen väitöksen jälkeen, niin mielipidepalstoilla.

Mauno Koivisto ja Jussi Linnamo olivat ylimääräisinä opponentteina 22.3.1958 Raimo Ilaskiven väitöstilaisuusdessa. Ilaskiven väitöstilaisuus jäi O-ryhmän näkyvimmäksi operaatioksi.
Koska Koiviston verkostoon kuului monia merkittäviä henkilöitä, väitöskirjan arvosanaa voitiin myös laskea.

Toimittaja Harri Saukkomaa kertoo Jaakko Lassilasta kirjassaan Jaakko Lassila, paljon haltija (Helsinki: Kirjayhtymä, 1985) sivulla 32 alkavassa luvussa O-RYHMÄN MAFIA.

O-ryhmä oli Mauno Koiviston ympärille muodostunut ryhmä, jonka taustalla oli jo talvella 1953 perustettu turkulaisten sosiaalidemokraattisten maistereitten, lisensiaattien ja tohtoreitten perustama Knoellinger-keskustelu-kerho. Jaakko Lassila liittyi O-ryhmään vuonna 1958 ja avasi Lontooseen KOP:in sivukonttorin jo vuonna 1984.

Lassila oli mukana myös Knoellinger-kerhossa. Jo vuonna 1957 oli Knoellinger-kerhoon kuulunut Reino Rossi pyytänyt Lassilan Suomen Pankin johtokunnan vastuujaoston tutkimuslaitoksen tutkijaksi.

Lassila liittyi vuonna 1960 Suomen edustajaksi Maailmanpankkiin.

Saukkomaa kertoo sivulla 9 alkavassa luvussa PÄIVÄ LONTOOSSA, että Lassila oli perustanut Kansallisosakepankin sivukonttorin Lontooseen. Se oli ensimmäinen suomalaispankin sivukonttori maailmalla. Lassila järjesti konttorin avaamisjuhlan kansallispankkilaisille yrityksille, joiden on laskettu olevan puolet Suomen vientiteollisuuden arvosta.
Lassilan avaamisjuhlan näytös oli alkanut jo lentokoneessa, joka lähti Lontooseen 30.5.1984 kello 8.00.

Samana päivänä Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että Lassila oli Pohjolan toimitusjohtajana kansainvälistänyt vakuutustoiminnan, ja vakuutusyhtiöt joutuivat pian tulemaan kansainvälisiltä markkinoilta "verissäpäin". Lassila oli saanut Helsingin Sanomien lehtileikkeen tiedotuspäälliköltään heti aamulla ennen lentokoneen lähtoä siltä varalta, että joku mukana olevista toimittajista kysyisi hankalasti pankkien kansainvälistymisen riskeistä.

Aamulehti uutisoi lokakuussa 1985: KOP teki ensimmäisen euro-noten.
Tämä oli minun tutkimusteni lähtölaukaisu.

Samaan aikaa säädettiin Sorsan hallituksen esityksenä Valuuttalaki, joka mahdollisti pääomien kulun yli rajan ilman Suomen Pankin valvontaa. Tämä oli alkulaukaus kohto 1990-luvun lamaa.

Mainittakoon vielä, että Saukkomaa kertoo (sivulla 15) Postipankilla olleen tytäryhtiö Lontoossa jo ennen KOP.n sivukonttorin perustamista. Kuka oli tuolloin Postipankin pääjohtaja, se tieto ei internetistä löydy. Tuon ajan pääjohtajaa ei mainita.

KOIVISTO PYRKI TAUSTAVAIKUTTAJAKSI

Koivistolla oli taka-ajatuksena tulla yhteiskunnan taustavaikuttajaksi. Rafael Paasion kirjassa "Kun aika on kypsä" (Toim. Heikki Kymäläinen), sivulla 250 otsikon ”Ensimmäinen hallitukseni” alla on teksti:

”Mauno Koivistosta tehtiin valtiovarainministeri. Mies sai kovan postin, joka surkea hoidettavaksi kenelle tahansa. Hän oli tuolloin Työväen Säästöpankin johdossa, mutta menossa kovasti Elannon pääjohtajaksi . Minä puolestani ajattelin, ettei Koivisto mikään kauppias ole.

-Rupees vaan tutkimaan valtion budjettia, voit joutua sen kanssa tekemisiin , sanoin hänelle jo ennen hallituksen muodostamista ja niin siinä kävi. Ehkä hänellä oli Elantoon menossa sellainen taka-ajatus, että kun Väinö Tanner aikoinaan hoiti sieltä politiikkaa ja liikkui vapaasti suurissa asioissa , niin hänestäkin voisi tulla samanlainen. ”

Paasio kertoo Koivistosta sivulla 263:

”Valtiovarainministeri Koivisto, joka vuoden 1968 alusta oli nimitetty Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajaksi, sanoi tammikuussa 1968:

- Minä tämän kuluneen kaksivuotiskauden aikana en ole ollut missään vaiheessa pakotettu tunnustamaan sitä, että olisi tehty joku huomattavampi talouspoliittinen virhe. Tosin silloin tulee aina mieleen se juttu äidistä, joka sanoo, että "se on kumma kun sanotaan, etteivät äidit näe vikoja lapsissaan, että kyllä minä vaan näkisin, jos niitä olisi! "

Koivisto määräsi varsin pitkälle valtiontaloudellisista uudistuksista ja toimenpiteistä. Kaikki ei mennyt aina niin kuin hän tai joku muu oli kuvitellut, mutta toimeen tultiin."

Koivisto määräsi valtiovarainministerinä jo vuonna 1966, ettei devalvaatiota tehdä, vaan toimitaan toisin. Koiviston toimien seurauksena tehtiin syksyllä 1967 suurdevalvaatio. Samassa kokouksessa, jossa devalvaatiosta päätettiin, valittiin Koivisto Suomen Pankin pääjohtajaksi.
Koiviston toive taustavaikuttajaksi toteutui yli odotusten.
Koivisto ei siis Paasion tekstin mukaan nähnyt virheitä määräämässään raha- ja talouspolitiikassa.

Helsingin Työväen Säästöpankin johtaja Mauno Koivisto kokosi kirjoittamiaan puheita ja muistiota kirjaansa "MAUNO KOIVISTO: LINJAN VETOA, Kirjayhtymä, Helsinki 1968".

Seuraava Koiviston itsensä kertoma todiste tulevista tapahtumista on muistiossa "TAVOITTEET JA MAHDOLLISUUDET" sos.dem. puoluetoimikunnalle 19.3.1966. Siis jo pari kuukautta ennen kuin Paasio pyysi Koiviston hallituksensa valtiovarainministeriksi - eduskunnan ulkopuolelta.

Sitaatti Linjan vetoa-kirjan sivulta 78:

”Valuuttakurssien muutos eli devalvaatio on selvästi poissa laskuista: niissä ei ole »perustavaa laatua olevaa epäsuhdetta». Markka on jonkin verran yliarvostettu, mutta sen aiheuttamat haitat on hoidettava pois muin keinoin .

Näyttää siltä, että EFTA on kohta tehnyt tehtävänsä ja että se saa jo pian mennä."

Harjoittamallaan tarkoitushakuisella vahvan markan politiikalla Koivisto loi ovelasti kansalaisille mielikuvia Suomen markan pienuudesta. EFTAsta eli Euroopan yhdentymisen yhden kehitysvaiheen tilapäisyydestäkin Koivisto oli tietoinen jo vuonna 1966!

VALUUTTALAKI 952/1985

Sorsan hallituksen aikana säädettiin valuuttalaki 1985 - rahamarkkinoiden vapauttaminen yli rajojen.

Valuuttalain seurauksista kertoo professori Antero Jyrängin kirja Valta ja vapaus, Gummerus 1998,
isbn 952-14-0036-6. Edellinen painos ilmestyi vuonna 1994.

Jyränki kertoo valuuttalain 954/85 muutoksen sivulla 93:

”Perustuslain muuttaminen ei ole ainoa eikä välttämättä kaikkein tehokkainkaan keino vaikuttaa syvällisesti julkisiin ja yhteiskunnankin asioihin. Kun esimerkiksi Suomen Pankin johtokunta vuosina 1986-1989 - uuden valuuttalain (954/85) nojalla annetulla valtioneuvoston päätöksellä saamansa valtuutuksen turvin - asteittain päätti pääomaliikkeiden vapauttamisesta, nämä päätökset vaikuttivat maan poliittiseen ja tosiasialliseen valtiosääntöön, suomalaiseen yhteiskuntaan ja ihmisten jokapäiväiseen elämään enemmän kuin mitkään samanaikaisesti vireillä olleet ja vähän myöhemmin vireille tulleet perustuslain osauudistushankkeet. Perustuslaki ei liioin estänyt tätä prosessia, johon liittyi laaja kansallisvarallisuutemme siirtäminen ulkomaille. Perustuslakien antama suoja on aina suhteellista ja valikoivaa."

Tämä viimeinen ei ole painoarvoltaan vähäisin, sillä sen seurauksena Suomeen tuli 1990-luvun alun lama, 400 miljardin markan valtionvelka, 60 miljardin markan pankkituki, kymmenet tuhannet konkurssit ja puoli miljoonaa työtöntä. Seurauksena oli julkisen sektorin leikkaukset, joista ei nousukauden aikana luovuttu.

Delors tammikuussa 1989...

Tähän kronologia Suomessa EY:n vaatimista Hallitusmuodon ja Valtiopäiväjärjestyksen muutoksista ja ETA-sopimuksesta

YHDENMUKAISTAMISSOPIMUS UUTISOITIIN JO 19.12.1989

Ilta-Sanomat uutisoi 19.12.1989 Brysselissä esillä olleesta yhdenmukaistamissopimuksesta:

"Suomen kujanjuoksu Eurooppaan alkaa

Nyt neuvotellaan eduskunnan päätösvallan rajoittamisesta

Bryssel (IS)

Ulkoministeri Pertti Paasio (sd) ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) ilmoittavat tänään Suomen halusta luopua osasta kansallista päätösvaltaa.

Suomi haluaa 17 muun Länsi-Euroopan maan kanssa sopimuksen, joka samankaltaistaa maiden hallintoa ja taloutta.

Yhdenmukaistamissopimus allekirjoitetaan jo vuoden päästä. Kyse on Suomen itsenäisyyden ajan merkittävimmistä sopimuksista, toteaa Salolainen."

Tuo uutinen on jo Holkerin hallituksen ajalta!

Uutisessa oli kysymys ETA-jäsenyydestä, jolla Suomesta tuli niin sanottu vanha jäsenmaa, jota velvoitti silloinen acquis. Tässä on syy, miksi komissio 4.11.1992 lausunnossaan kertoi:

"Suomi on siten jo saavuttanut korkean integraatioasteen yhteisön kanssa. Se soveltaa 1.1.1993 lähtien laajaa osaa yhteisön acquis'ta..."

Millä eduskunnan päätöksellä Hallitusmuodon 1. ja 2. pykälän tekstin vastainen EY- ja eurojäsenyys eduskunnassa hyväksyttiin?

Vastaus on yllättävä: Eduskunta äänesti hallituksen luottamuslauseäänestyksessä hallituksen EY-toimintalinjasta eli acquis'esta ja finalite politiquesta jo18.3.1992.

Huom! ETA-sopimus allekirjoitetiin Portossa 2.5.1992 ja eduskunta äänesti ETA-liittymislakiesityksestä HE 95-1992 vasta 27.10.1992.

Pääministeri Aho oli 20.12.1991 saanut presidentti Koivistolta ohjeet hakemuksen parlamentarisointiin. Tieto Koiviston antamista ohjeistuksista löytyy Koiviston muistelmista “Historian tekijät Kaksi kautta II”.

Sitaatti sivulta 534:

“EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.

Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa. Sanoin:

“Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta.

Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.

Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.

Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.””

Toinen kohta Koiviston muistelmista (sivu 535):

“Kun hallitus on ottanut kantaa, sen jälkeen minäkin voisin hallituksen kantaa tukea. Mutta en välittäisi antaa aihetta semmoiseen kuvaan, että meillä hoidettaisiin asiaa toisin kuin parlamentaarisessa järjestyksessä.”

Kyse on ollut kaikesta muusta kuin parlamentarismista. Hallitusko edustaisi parlamentarismia?

Paljastava sitaatti Koiviston muistelmista "Historiantekijät" sivu 544:

“Helmikuun 24. päivänä kirjasin ajatuksiani:

“Hallituksen on koetettava sopia keskuudessaan. Tiedonanto: luottamuskysymys hallitukselle eduskunnalta. (Eduskunta ei voi antaa epäluottamuslausetta tasavallan presidentille.) Pidätän itselläni tilaisuuden maan kansainvälispoliittisen aseman määrittelyyn.
Teetän omia selvityksiäni. Käyn omia keskustelujani, myös siitä, miten päätöksentekojärjestelmäämme olisi tarkoituksenmukaista muuttaa.” ”

Kysymys olikin demokratianäytelmästä, jota presidentti Koivisto käsikirjoitti ja ohjasi. Koivisto antoi pääministeri Aholle ohjeita.

Koivisto kertoo muistelmissaan keskustelleensa Ahon kanssa presidentinesittelyn yhteydessä 17. tammikuuta 1992 sivulla 540:

"Sovimme Ahon kanssa, että hän puhuu ministereiden ja virkamiesten kanssa ja selvittää neuvottelujen lähtökohta-asetelmat ja että minä en puhuisi asiasta muiden kuin hänen kanssaan."

Tavatessaan Esko Ahon 30. tammikuuta 1992 Koivisto varoitti Ulf Sundqvistin hahmottelemasta EY-aiheisesta välikysymyksestä:

”"Neuvoin, että viikon sisällä olisi hallituksen otettava asiaan kantaa, esimerkiksi niin, että hallitus ilmoittaisi antavansa asiasta eduskunnalle tiedonannon. ”Keskustelu ei enää tästä eteenpäin mentäessä mitään asiaa paranna.”

Lupasin hallitusta tässä asiassa tukea puheessani valtiopäivien avajaisissa perjantaina, 7. helmikuuta. "Minusta olisi kaikkein tyylikkäintä, että toteaisin, että hallitus on periaatteessa tällä linjalla."

EY-jäsenyys muodosti valtiopäivien avajaisissa pitämäni puheen pääsisällön. Siteeraan puheeni tämän osan kokonaisuudessaan:

"Yhdentyminen etenee Länsi-Euroopassa ja meidänkin on tehtävä oma valintamme.

Hallitus antoi tammikuussa selonteon mahdollisen EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomen kannalta. Hallitus aikoo edelleen noudattaa nopeata aikataulua ja valmistelee tiedonantoa, jolloin eduskunta saisi tilaisuuden lausua käsityksensä jäsenanomuksen jättämisestä."”

UM:n KPO:n kokous pidettiin aiheesta 6.2.1992. Ks pöytäkirja.

Koivisto siis ohjeisti pääministeri Aholle jäsenyyshakemuksen pikaista jättämistä ja parlamentarisointia tiedonantomenettelyllä. Viimeisessä kappaleessa Koivisto mainitsee selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle.

Eduskunta käsitteli selonteon vasta juhannuksen edellä 1992.

Selonteko oli parisataasivuinen tiivistelmä salaisesta 1000-sivuisesta valtiosihteeri Martti Ahtisaaren johdolla Ulkoministeriössä tehdystä selvityksestä, joka Ilta-Sanomien (21.12.1991 sivu A 11) uutisen ”Salainen raportti tukee Suomen EY-jäsenyyttä” mukaan annettiin 17.12.1991 vain viidelle ministerille; Aho, Väyrynen, Norrback, Salolainen ja Kankaanniemi. Koivisto oli saanut raportin Ilta-Sanomien uutisen (16.12.1991 sivu A 8) ”Suomen EY-jäsenyyden perusteet on selvitetty” uutisen mukaan 16.12.1991.

Kuva Koivistosta tähän:

Ilta-Sanomat kertoi lisäksi, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vetosi eilen (20.12.1991) Valtiopäiväjärjestyksen määrittelemään valiokunnan oikeuteen saada tietoja. Pääministeri Aho oli vieraillut ulkoasiainvaliokunnassa ja kieltäytyi antamasta raportista tietoja.

Road map EY-jäsenyyteen

Ylen ohjelmassa ”Itseasiassa kuultuna Pertti Salolainen” EY-pääneuvottelija Salolainen kertoi päiväyksestä 28.8.1991, jolloin hän pyysi audienssia presidentin luokse kertoakseen, että komission puheenjohtaja Jacques Delors oli toivonut Suomelta pikaista jäsenyyshakemuksen jättämistä, ettei Suomi jää neuvottelujunasta. Salolainen tulkitsi, että Koivisto halusi jäsenyyshakemuksen jättämistä.

Presidentti Koivisto kertoo muistelmissaan ”Historiantekijät” luvussa "SUOMEN EY-JÄSENYYS" otsikon ”Jäsenyyttä aletaan selvittää” alla sivulla 531:

”Integraatioasioista vastannut ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen sanoi 27. elokuuta, että hallituksen pitäisi parantaa valmiuttaan ja tehdä päätös EY-jäsenyyden hakemisesta, jos siihen on tarvetta.
Lausunto aiheutti hallituksen sisällä hämminkiä. Salolainen ei ollut puhunut siitä muun hallituksen kanssa etukäteen. Minullekin Salolaisen lausunto tuli yllätyksenä. Se, mitä hän oli sanonut, oli minusta perusteltua ja hyväksyttävää. Olisi vain ollut parempi, jos asia olisi tullut toisella tavalla esille.”

Koivisto näki EY-jäsenyyden myönteisenä, mutta siitä olisi keskusteltava matalalla profiililla. Tähän viittaa myös se, mitä Koivisto kirjoittaa muistelmiensa sivulla 532:

”Keskustellessani Gro Harlem Brundtlandin kanssa Oslossa 2. syyskuuta kerroin yrityksistäni hillitä Suomessa käytävää EY-keskustelua.”

Toinen sitaatti:

”Kotiin palattuani annoin ohjeeksi hallitukselle: ”Tärkeätä on paitsi itse päätökset, myös ne argumentit, joilla asiaa perustellaan.””

Salolainen ei ilmeisesti tiennyt, että selvitystä jäsenyydestä oltiin jo suunnittelemassa. Alpo Rusi kertoo kirjansa ”Mariankadun puolelta” luvussa ”Kesärannan iltapala" sivulla 60, että ”EU-jäsenyyden etuja ja haittoja koskeva selvitys” oli esillä jo heinäkuussa. Valtiosihteeri Martti Ahtisaarta oltiin esittämässä vetäjäksi. Ministereistä mukana oli vain pääministeri Aho.

Luvussa ”Road map EY-jäsenyyteen” sivulla 62 Rusi kertoo, että syyskuussa käynnistyi varsinainen EU-jäsenyyden etuja ja haittoja koskevan työryhmän työ. Rusi kertoo, että lokakuussa Ahtisaari piiskasi EY-selvitystyöryhmää jo tulokseen ja Rusin päiväkirjan mukaan 10. lokakuuta Brysselistä ilmoitettiin, että viimeinen turvallinen ajankohta hakea jäsenyyttä on helmikuu.

Edelleen Rusi kertoo, että 25.10.1991 ministeri Salolainen ilmoitti presidentille ryhtyvänsä ajamaan jäsenyyttä maksimaalisesti ja että 8.11.1991 kokoontui aivoriihi, johon osallistuivat ministeri Salolainen, suurlähettiläs Paavo Kaarlehto, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck, osastopäällikkö Antti Satuli ja toimistopäälliköt Eikka Kosonen ja Alpo Rusi. Palaverissa luonnosteltiin Suomen jäsenyystie, jota ei uskallettu näyttää eduskunnalle.

Rusi kertoo, että selvitystyö saatiin alustavasti valmiiksi 26.11.1991.

Ulkopolitiikasta määräävänä henkilönä Koivisto tietenkin oli tietoinen selvitystyön tekemisestä.

Merkittävää on, että salainen selvitys kuivui parisataasivuiseksi 9.1.1992 eduskunnalle annetuksi valtioneuvoston selonteoksi, joka jäsenyyshakemuksen jättämisen aikaan oli vasta valiokuntakäsittelyssä ja tuli täysistunnon lopulliseen käsittelyyn vasta juhannuksen edellä.

HAKEMUKSEN JÄTTÄMISELLE TULI KIIRE

Mitä tapahtui Koiviston 20.12.1991 antaman ohjeistuksen ja eduskunnassa
18.3.1992 pidettyjen äänestysten välillä?

Rusin kirjan (päiväkirjan mukaan 10. lokakuuta) mukaan siis Brysselistä ilmoitettiin, että viimeinen turvallinen ajankohta hakea jäsenyyttä on helmikuu.

Koivisto otti asian esille uudenvuodenpuheessaan ja 30. tammikuuta Koivisto varoitti Ahoa Ulf Sundqvistin välikysymyksestä kirjoittaen muistelmiinsa:

”Neuvoin, että viikon sisällä olisi hallituksen otettava asiaan kantaa, esimerkiksi niin, että hallitus ilmoittaisi antavansa asiasta eduskunnalle tiedonannon.”

Tiedonannon laatimiselle tuli kiire. Lisään tekstiä, kun ehdin.

Tekstin ja kuvien lisääminen jatkuu...

Kokemäellä 16.1.2026

Jorma Jaakkola

Kokoomuksen jäsen numero 69267
044-230 2707